Pariisin olympialaiset Ylen kanavilla 26.7.–11.8. Siirry kisasivustolle tästä.
Ahne itikkaparvi hyödyntää tilaisuutensa.
Siimaa perhokoukun lenkkiin pujottava Luukas Saha on niin uppoutunut puuhaansa, että puolentusinaa verenimijää käsivarressa ja muutama otsassa eivät näytä häiritsevän häntä.
Oman osansa lähes hartaaseen tunnelmaan tuo vain muutaman metrin päässä kuohuva Kärnänkoski. Siellä on myös Sahan oma ”hot spot”, jossa hän uskoo kohta tärppäävän.
Kun valmistelut on tehty, Saha nostaa kahluuhousujen henkselit ja suuntaa lähemmäs kosken kuohuja.
Luonnossa liikkuminen ja erityisesti kalastus ovat judoka Luukas Sahalle intohimo sekä tärkeä keino arjesta irrottautumiseen.
Viitasaaren Kärnänkoskelle suuntautuvan kalareissun hän tekee tuoreena judon MM-pronssimitalistina. Saavutus on historiallinen, sillä Saha on vasta toinen MM-mitaliin yltänyt suomalaisjudoka. Ensimmäisestä, Juha ”Pupu” Salosen saavuttamasta MM-pronssista on vierähtänyt jo 43 vuotta.
Kun Saha toukokuun lopulla Abu Dhabissa kukisti Tadzikistanin Nurali Emomalin MM-kisojen 66-kiloisten sarjan pronssiottelussa, hän varmisti samalla paikan Pariisin olympialaisiin. Olympiatatamillekaan ei ole tarkoitus lähteä nöyristelemään.
– Kyllä minä sieltä mitali kaulassa aion lähteä. Se on ensisijainen tavoitteeni. Vaikka en nyt olisi jo saanut mitalia, olisin sitä tavoitellut. Se on oma asenteeni tähän touhuun, Saha sanoo.
Judoka pitää suurimpana vahvuutenaan henkistä puolta. Se auttaa viemään jokaisen tilanteen aivan loppuun asti. Varsinkin kahdessa viime turnauksessa Saha sanoo saaneensa ”hyvän latauksen” päälle.
– MM-kisoissa voitin kaksi ottelua samalla mattokäännöllä. Se on tekniikka, jota ollaan paljon hiottu ja hiotaan vielä lisää, jotta se lähtee olympialaisissa entistä paremmin.
25-vuotias Saha luottaa itseensä, mutta pitää samalla jalat tiukasti maassa. Jo neljä vuotta sitten hän totesi Aamulehden haastattelussa, että ”ei näe mitään syytä, miksi ei joskus pääsisi mukaan olympialaisiin.”
Nyt vanha kommentti saa hänet hymyilemään.
– Tiesin silloin, että taidollisesti voisin olla olympialaisissa ja pidin mukaanpääsyä tavallaan ihan selviönä. Nyt olen kuitenkin oppinut, kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Nytkin mukaanpääsy varmistui vasta viimeisessä karsintakilpailussa.
Martti Puumalaisen EM-kullan ja Sahan MM-pronssin myötä suomalainen judo on vahvassa myötätuulessa.
Sahan mukaan yksi yhteinen nimittäjä menestyksen taustalla on helppo osoittaa: judoliiton päävalmentaja Rok Drakšič. Slovenialainen lajin EM-kultamitalisti aloitti valmennuspestissään neljä vuotta sitten ja siitä lähtien suomalaisjudokoiden tulokset ovat olleet nousussa.
Saha kertoo, että Drakšič on tuonut maajoukkueeseen kovan treenaamisen kulttuurin. Ja kun joku pärjää, se luo itseluottamusta koko porukalle.
– Tärkein asia on itseluottamus ja usko omaan tekemiseen. Ehkä välillä vähän hullun laillakin. Hänellä (Drakšičilla) itselläänkin on ollut menestyksekäs ura, mikä antaa lisäuskoa siihen, että näillä toimilla se on mahdollista.
Sahan omalla kohdalla kyse on myös sopivan tasapainon löytymisessä urheilun ja siviilielämän välillä.
Tampereelle parikymppisenä muuttanut Saha asui sittemmin puolitoista vuotta Helsingissä harjoitellen urheiluakatemia Urheassa, johon maajoukkuevalmennus keskitettiin.
Uuteen nousuun hänen uransa lähti kuitenkin siinä vaiheessa, kun hän muutti takaisin Tampereelle, missä myös hänen lääkäriksi opiskeleva tyttöystävänsä asuu.
Nyt treeniohjelmaan kuuluu kaksi viikoittaista käyntiä Urheassa. Muun harjoittelun hän hoitaa Tampereella sekä kotikonnuillaan Turengissa.
– Olen treeneissä jo pitkään pystynyt hyviin suorituksiin, mutta nyt saan mitattua itsestäni parhaan ulos myös kisoissa ja olen rennolla asenteella. Annan kaikkeni, ilman paineita.
Sahan judoharrastus alkoi, kun vanhemmat veivät hänet kouluiän kynnyksellä harjoituksiin. Hieman ujon oloinen poika innostui lajista heti ja ensimmäiset kilpailukokemukset paljastivat sisällä kytevän menestyksen halun.
– Muutamat ensimmäiset kisat menivät aika heikosti. Sitten aloin pitää omatoimisia harjoituksia. Pidin epäonnistuneen kisan jälkeen itselleni rääkkitreenit, mikä kasvatti motivaatiota.
Kova harjoitusmäärä toi tulosta ja noin 12-vuotiaana treenivastustajista alkoi olla pulaa, minkä vuoksi vanhemmat kuljettivat poikaa harjoituksiin Lahteen, Helsinkiin ja Tampereelle.
Ikävuosien ja kokemuksen karttuessa näytti selvältä, että taidot voisivat riittää myös kansainväliseen menestykseen, mutta läpimurto antoikin odottaa itseään.
– Tie on tuntunut kiviseltä, koska nuorten arvokisoissa jäin aina ilman mitalia, vaikka se oli ihan realistinen tavoite ja sain hyviäkin sijoituksia. Siksi tuntuukin niin uskomattomalta, että ensimmäinen arvokisamitalini on aikuisten MM-tasolta.
Ja mikäpä on makustella mitalia mieliharrastuksensa parissa, solisevan kosken äärellä. Näistä hetkistä Luukas Saha ammentaa energiaa treenata kohti uusia tavoitteita. Huippu-uransa jälkeen hän visioi toimivansa ehkä jopa työkseen luontoarvojen säilyttämisen puolesta.
– Tätäkin koskea kun katsoo, niin on upeaa, että se virtaa vapaana. Näitä toivoisi lisää. Täällä luonnon keskellä kokee itse olevansa aika pieni tässä maapallolla. Jollain ihan sairaalla tavalla nämä hyttysetkin kuuluvat asiaan ja piristävät mieltä, Saha naurahtaa.
Tälle vuodelle hänellä oli kaksi tavoitetta: arvokisamitali ja 60-senttinen taimen. Toinen on nyt toteutunut.