Ulvilan lapsikaappauksesta epäillyt henkilöt ja alaikäiset lapset on tavoitettu ulkomailta, tiedottaa poliisi.
Henkilöt ovat paikallisen poliisiviranomaisen hallussa. Poliisi ei tutkinnan keskeneräisyyden takia kerro julkisuuteen, mistä maasta heidät tavoitettiin.
Satakunnan käräjäoikeus vangitsi viime viikon perjantaina vuonna 1986 syntyneen miehen ja vuonna 1988 syntyneen naisen poissaolevina. Heitä epäillään lapsikaappauksesta ja törkeästä vapaudenriistosta Ulvilassa.
Epäilty lapsikaappaus tapahtui 1. heinäkuuta Ulvilassa, josta lapset vietiin ulkomaille.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan epäillyt olisivat kaapattujen teini-ikäisten lasten vanhempia. Lehden tietojen mukaan kaikki perheen lapset ovat olleet huostaanotettuina ja sijoitettuna lastensuojelulaitokseen.
Yle kertoi eilen, että kaappauksesta epäiltyä naista epäillään myös useista törkeistä raiskauksista.
Epäillyt rikokset ovat tulleet tutkittaviksi viime vuonna. Asia on parhaillaan syyteharkinnassa.
Lisäksi asiakirjalähteistä käy ilmi, että yksi pariskunnan lapsista on asianomistajana rikosasiassa, jossa epäiltynä on vain toinen vanhemmista. Myös tämä rikosepäily on tullut viranomaisten tietoon viime vuonna. Asia ei ole toistaiseksi edennyt syyteharkintaan.
Lasten palautus riippuu monesta asiasta
Kaapatut lapset -yhdistyksen toiminnanjohtaja Tarja Räisäsen mukaan maailma on jakautunut kahtia, mitä tulee lasten palauttamiseksi kotimaahan.
– Yli puolet maailman valtioista kuuluu Haagin kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen. Tällaisten maiden kohdalla yleensä Suomen oikeusministeriön kautta lähtee palautushakemus maahan, missä lapset ovat, Räisänen kertoo.
Päätös lasten palauttamisesta pitäisi tulla kuuden viikon kuluessa, mutta toisinaan palautus saattaa kestää kauemmin.
Mikäli lapset taas ovat sellaisessa maassa, joka ei ole Haagin sopimuksen piirissä, on vapaaehtoinen palauttaminen ainoa keino saada lapset Suomeen.
– Tässä kyseisessä tapauksessa vanhemmathan on vangittu Suomessa poissaolevina. Tilanteeseen vaikuttaa myös se, onko Suomen ja tämän toisen valtion kesken luovutussopimusta, Räisänen arvioi.
Kriisiterapia elintärkeää mutta kiven alla
Räisäsen mukaan käytännöt kriisiterapian antamiseksi lapsille vaihtelevat hyvinvointialueiden välillä.
– Ikävä kyllä lapsille tarjotaan aika vähän kriisiterapiaa ja sitäkin usein viiveellä. Mitä kauemmin lapsi on ollut pois tutusta ympäristöstä, vaikkakin omien vanhempiensa kanssa, sitä traumaattisempi tilanne heille on, Tarja Räisänen sanoo.
Pahimmassa tapauksessa lapsi tempaistaan nopeasti ulkomaille outoon ympäristöön, jossa he joutuvat jonkin ajan kuluttua mahdollisesti vanhemmistaan eroon viranomaisten huomaan. Heidät palautetaan mahdollisesti viikkojen jälkeen takaisin Suomeen jälleen uusien outojen viranomaisten kanssa.
– Sitä tärkeämpää olisi saada tukea ja apua lapselle, mitä kauemmin tilanne on kestänyt, Räisänen toteaa.