Mika Pinomäki oli kävelyllä Ruokolahden Salosaaren metsässä, kun hän havaitsi erikoisen punaisen jäljen kalliossa.
– Aluksi ajattelin että se on luonnon muovaama, mutta päätin silti tehdä siitä ilmoituksen Museovirastolle, hän kertoo.
Tarkastuksessa selvisi että kyseessä on kalliomaalaus, vieläpä poikkeava sellainen. Ruokolahden maalaus esittää lintua, joka on Suomen kallioissa harvinainen. Lisäksi kuvio on suhteellisen kookas.
Ihan uusi maalaus ei kuitenkaan ole, sillä sen päällä kasvaa jäkäläkerroksia.
– Maalausta on vaikea ajoittaa, sillä paikalla on 1800-luvulla sijainnut vesimylly. Maalaus voi olla tuhansia vuosia vanha, tai sitten nuorempi, satoja vuosia vanha, sanoo arkeologian harrastajaksi itseään kutsuva Pinomäki.
Maalauksia löydettäväksi
Uusia kalliomaalauksia löytyy Suomesta suunnilleen yksi vuodessa. Historian ja arkeologian tutkija Ville Mantere Turun yliopistosta kertoo, että joskus on vuosia, jolloin uusia maalauksia ei löydy ollenkaan, ja joskus taas niitä voi löytyä useampi.
– Olen ihan varma, että löytämättömiä kalliomaalauksia on vielä jäljellä, sanoo Mantere.
Maalauksen tunnistaminen ihmisen tekemäksi voi olla vaikeaa. Säilyneet kalliomaalaukset on yleensä tehty kallioon punamullalla, ja ne sijaitsevat suojaisissa paikoissa, joissa sääolot eivät ole päässeet niitä kuluttamaan.
– Luonnollisestikin kallioissa voi kuitenkin olla punaista väriä, joten myös tutkijan voi olla joskus vaikea heti sanoa, onko kyse luonnon muodostelmasta vai ihmisen maalaamasta kuvasta, kertoo Mantere.
Yli sata kalliomaalausta
Kalliomaalaukset ovat ihmisen kivipinnalle tekemiä esihistoriallisia maalauksia. Ennen kirjoitustaitoa niillä on viestitty toisille.
Suomesta on löytynyt reilut sata esihistoriallista kalliomaalausta. Lisäksi on parikymmentä epäselvempää tapausta, joihin myös Ruokolahden maalaus ajoituksen vaikeuden takia kuuluu.
Viestinnällistä merkitystä
Suomen kalliomaalaukset tunteva ja niitä kuvaava Ismo Luukkonen kävi tarkistamassa myös Ruokolahden maalauksen. Luukkonen kertoo, että kalliomaalauksia löytyy useimmiten vesistöjen läheltä kallioista.
– Vesistöt ovat ennen olleet keskeisiä kulkureittejä. Maalauksilla on ehkä tahdottu ilmaista jotakin toisille kulkijoille, kertoo Luukkonen.
Ruokolahden maalausta suojaa pieni kalliosta muodostuva lippa. Se on myös säilyneille maalauksille tyypillistä. On mahdollista että maalauksia on tehty myös muualle ja muilla väreillä, mutta ne eivät ole säilyneet.
– Uudet löydöt saattavat tulla hieman epätyypillisemmistä paikoista, esimerkiksi metsän kätköistä, kuten Rukolahden maalaus, sanoo arkeologi Ville Mantere.
Maalauksille on esitetty useita selityksiä. Sijainti vesireittien lähellä kertoo Ismo Luukkosen mukaan siitä, että maalauksilla olisi ollut viestinnällistä merkitystä, eikä niitä ole tehty pelkästään taiteen vuoksi. Ruokolahdella erilainen sijainti kallion päällä voisi viitata myös uskonnollisiin tarkoitusperiin.
Erottuva punainen
Maalauksia voi löytää kuka tahansa luonnossa liikkuva.
– Mikäli punertava väri erottuu muusta luontaisesta ympäristöstä, voi epäillä kalliomaalausta, sanoo arkeologian tutkija Ville Mantere.
Selkeiden kuvioiden äärelle yleensä ymmärtää pysähtyä kuka tahansa, mutta epäselvemmissä tapauksissa täytyy tuntea historiaa havaitakseen asian.
– Suomesta löytyy muutamia tapauksia, joissa maalaus on löytynyt yksityisestä mökkirannasta, kertoo Mantere.
Löydöksestä voi ilmoittaa Museovirastolle. Rahallista arvoa löydöllä ei ole, mutta tutkimuksellista arvoa tätäkin enemmän. Rekisteröity muinaismuisto on myös suojeltu.