Riina Tanskanen, 26, seisoo pienen pusikoituneen niemen kärjessä, vastarannalla kohoavat sellu- ja paperitehtaan piiput.
Tietokirjailija ja sarjakuvapiirtäjä Tanskanen tekee parhaillaan uutta sarjakuva-albumia, jonka yhtenä aiheena on syrjäseudun tytöt – he, jotka ovat kasvaneet tehtaan varjossa.
– Olen itsekin syrjäseutujen tyttö. Haluan antaa tytöille äänen, ja nähdä heidät sillä tavalla, miten olisin aikaan itse toivonut tulevani nähdyksi.
Tanskasen mielestä syrjäseudun tyttöjen nähdyksi tuleminen on tärkeä aihe, siksi hän tarttui siihen.
– Mielestäni alueen merkitys jää usein feministisessä keskustelussa syrjään. Haluan tuoda esiin sen, että kasvupaikka on keskeinen asia.
Ukkoutuneet tehdaspaikkakunnat
Vuonna 2022 Tympeät tytöt -sarjakuvastaan tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saanut Tanskanen kasvoi Imatralla onnellisen, mutta myös huolta herättävän lapsuuden. Aivan itärajalla sijaitsevalla Imatralla on pitkät perinteet tehdaskaupunkina: siellä sijaitsevat edelleen Stora Enson ja Ovakon tehtaat, mutta paljon on ihmisiä myös irtisanottu.
– Toisaalta lapsuus tuntui viattomalta, mutta samaan aikaan monet lapset ympärilläni kantoivat tosi syvää huolta perheen toimeentulosta.
Tanskasen mukaan Imatra oli muiden pienten teollisuuspaikkakuntien tavoin maskuliininen ja ukkoutunut. Miehet tekivät töitä tehtaissa, naisen paikka oli kotona, palvelu- tai hoiva-ammateissa.
Perinteiset sukupuoliroolit istuvat edelleen tiukassa hänen mukaansa etenkin Itä-Suomen ja Kainuun syrjäseuduilla. Tanskanen kuvailee, kuinka syrjäseudulla maailma muuttuu hitaammin: vaikka tehtaat sulkevat oviaan ja työttömyys lisääntyy, ihmiset takertuvat vielä tiiviimmin perinteisiin rooleihin kuin turvaa hakien.
Toisaalta myös sukupuoliroolit sekoittuivat välillä iloisesti myös ”miesperiferiassa” Imatralla. Miesperiferian käsitettä ovat käyttäneet tutkimuksissaan muun muassa syrjäseudun tyttöyttä tutkinut Mari Käyhkö ja poikakulttuuria tutkinut Ville Pöysä.
– Lapsuus oli toisaalta myös luovaa aikaa, jossa maskuliinisuus yhdistyi tyttökulttuuriin. Kun täytin kolme vuotta, äiti ompeli synttärilahjaksi prinsessamekon ja ukilta sain leikkimoottorisahan. Sitten olin moottorisahaprinsessa, naurahtaa Tanskanen.
Tytöt ajetaan pois
Tanskasen mielestä etenkin Itä-Suomen ja Kainuun syrjäseuduilta naisia suorastaan ajetaan pois. Myös hän lähti Imatralta opiskelemaan Tampereelle.
– Ymmärrän sen, että monet haluavat lähteä pois: tulla nähdyksi ja paeta ahtaita odotuksia. Mutta se on myös surullista, että tytöt sysätään pois. Kun aina vaan hoetaan, ettei teille tytöille ole täällä mitään, niin ei varmaan olekaan.
Hänen mielestään on häiritsevää, että mediassa syrjäseudun naiset nähdään ensisijaisesti synnyttäjinä, jotta maaseutu saataisiin pidettyä asuttuna.
– Se on aika hurja viesti nuorille tytöille, että meissä nähdään vain katoavat kohdut.
26-vuotias Riina Tanskanen asuu ja opiskelee edelleen Tampereella, mutta muutto takaisin vaikka kotikonnuille on mahdollista.
– Opinnot ovat vielä kesken. Minusta tuntuu, ettei ole vielä mun aika palata. Huomaan kuitenkin, että sisälläni kasvaa ikävä jonnekin syrjään.
Tanskanen nostaisi tyttöjen luoman kulttuuri keskiöön
Tanskanen muistelee, kuinka he tekivät muotikuvauksia entisissä teollisuushalleissa ja julkaisivat kuvauksien materiaalia lifestyle-blogeihinsa.
– Blogikulttuuri oli tosi iso trendi 2010-luvulla. Tosi isosti blogi-ilmiötä ylläpiti nimenomaan pikkupaikkakuntien tytöt. Silloinkaan sitä ei nähty. Usein ollaan jumiuduttu vanhaan ja pidetään tiukasti kiinni vanhasta, että meillä on täällä vain sellua.
Ratkaisuksi syrjäseutujen autioitumiseen Tanskanen nostaisikin nuorten luomat omat alakulttuurit ja ilmiöt – ne pitäisi huomata ja huomioida. Lisäksi Tanskanen menisi tyttöjen luo ja kysyisi, mitä he haluavat, mitä he toivovat.
– Annetaan ihmisten itse kertoa, mitä he haluavat ja tehdä se todeksi. Ja kysyttäisiin tytöiltä, miksi he muuttavat pois. Sieltä voisi löytyä aikamoisia avaimia siihen, että syrjäseudut voisivat olla sellaisia paikkoja, joissa tytötkin voisi kuvitella itselleen tulevaisuuden.