Jos antaa uutisten vaikuttaa liiaksi omaan tunne-elämään, viime viikot ovat voineet tuntua aika raskailta.
Otsikoiden perusteella Suomi on maa, jolla on vaikeuksia saada paisuvaa velkaantumistaan kuriin, jonka talous sakkaa, jossa lapsia syntyy aivan liian vähän ja jonka ilmapiiri maahanmuuttajia kohtaan on niin ankea, että ulkomaalaiset osaajat eivät halua kohta enää tulla tänne. Ilmastonmuutos ei ole sentään vain suomalaisten ongelma, mutta toisaalta sen vaikutusten povataan olevan jopa katastrofaalisia.
Siintääkö Suomen tulevaisuudessa mitään hyvää?
Yle kysyi tätä kolmelta oman alansa huippututkijalta: talousviisaalta, väestötieteilijältä ja ilmastoekspertiltä. He kertovat tässä jutussa, miksi Suomen tulevaisuus ei ole tuhoon tuomittu.
Taloustieteen professori: Pääsemme kasvuun kiinni
Alkuun huomautus: kukaan tämän jutun haastateltavista ei ole sitä mieltä, etteikö Suomella olisi vaikeuksia.
– Aika vähän on ollut valopilkkuja, luonnehtii makrotaloustieteen professori Niku Määttänen Suomen talouden kehityksestä viimeisen 15 vuoden aikana.
Tarkoituksena on kuitenkin tuoda esiin näkökulmia siitä, missä Suomella on mahdollisuuksia. Talouden kohdalla voisi aloittaa vaikka siitä, että Suomen ongelmat johtuvat Määttäsen mukaan osittain huonosta tuurista: Apple onnistui kehittämään parempia puhelimia ja Nokia romahti, aiemmin tärkeä kauppakumppani Venäjä taas alkoi sotia Ukrainassa.
Huonon tuurin tunnistaminen ei tietenkään ratkaise Suomen talouden ongelmia, mutta siihen kytkeytyy Määttäsen optimistisin huomio: kyllä, Suomi on jäänyt talouskasvussa verrokeistaan eli muista Pohjoismaista, mutta ei ole mitään syytä, miksi emme voisi päästä samalle talouskasvun uralle.
Väestö on koulutettua, Suomi on vakaa sopimusyhteiskunta ja infrastruktuuri on melko hyvässä kunnossa.
– En tiedä, saavutammeko muiden Pohjoismaiden elintasoa uudelleen, mutta kaiken järjen mukaan me pääsemme ainakin siihen kasvuun kiinni.
Onko ilmapiiri Suomessa sitten ryöpsähtänyt jo turhan negatiiviseksi? Määttänen aloittaa vastauksensa toteamalla, että julkisen talouden tila on kyllä vakava ja on hyvä, että nykyinen hallitus yrittää tasapainottaa tilanteen. Hän myös ymmärtää, että hallituksen leikkauspäätökset osuvat kipeästi moniin ihmisiin.
– Sitten taas toisaalta eivät ne [taloutta tasapainottavat toimet] ole sitä mittaluokkaa, että tavallisten keskiluokkaisten ihmisten elintaso olisi jotenkin romahtamassa.
Samaan aikaan Määttänen ajattelee, että ongelmista on vastuullista puhua ja tehdä niille jotain, koska muuten Suomi voisi joutua tulevaisuudessa pakkorakoon, jossa velkaa ei enää saa ja veronkorotuksia ja leikkauksia olisi tehtävä ikään kuin ase ohimolla.
Mutta: tällaisessa pakkoraossa ei professorin mukaan vielä olla.
– Suomen julkisen talouden rahoitus on edelleen ihan kohtuullinen. Eivät kansainväliset sijoittajat ole laittamassa rahahanoja poikki.
Väestötieteen professori: Ikäluokkien kutistumisessa on hyvääkin
Väestötieteen professori Marika Jalovaara sanoo yllättävän asian Suomen väestön nykytilasta: hänen mielestään moni asia on todella hyvin jo nyt.
– Mutta käppyrät, joita minä katselen, alkavatkin tuolta 1700-luvun puolivälistä.
Jos siis laajentaa perspektiiviään, iloa voi löytää ainakin siitä, miten terveitä, pitkäikäisiä ja koulutettuja suomalaiset nykyään ovat. Koskaan aiemmin ei ole ollut näin.
Tämä havainto ei välttämättä lämmitä, jos ahdistusta aiheuttaa Suomen väestön tämänhetkinen rakenne, tarkemmin sanottuna huoltosuhde: se, että vanhoja ihmisiä on koko ajan enemmän ja nuoria koko ajan vähemmän. Syntyvyys on Suomessa ”ultramatalalla” tasolla.
Tuskin tässä voi nähdä mitään hyvää?
Jalovaara on periaatteessa samaa mieltä. Hän ei myöskään usko, että merkittävää käännettä alhaiseen syntyvyyteen olisi näköpiirissä.
– Olisi tärkeää, ettei tuudittauduta sellaiseen näkemykseen, että olisi jokin yhteiskuntapoliittinen kikka, jolla me saadaan syntyvyys nopeaan nousuun ja ongelma poistuu.
Kokonaishedelmällisyysluku kertoo, kuinka monta lasta naisten odotetaan keskimäärin saavan elämänsä aikana.
Jalovaara nostaa kuitenkin esiin odottamattoman näkökulman: ikäluokkien pieneneminen ei ole pelkästään huono asia. Kun nuoria on vähemmän, se tarkoittaa, että aiempaa suurempi osuus ikäluokasta voidaan esimerkiksi korkeakouluttaa, vaikka yhteiskunnan panostukset koulutukseen pysyisivät samoina.
Koulutus johtaa todennäköisemmin työllistymiseen. Työllistyneet ihmiset taas muuttavat todennäköisemmin yhteen kumppanin kanssa ja saavat lapsia. Ikäluokkien pieneneminen voi siis synnyttää hyvän kierrettä, koska edellytykset hyvään elämään saa suurempi osa ikäluokasta.
Väestötieteilijä näkee mahdollisuuksia myös siellä, missä on totuttu näkemään ongelmia. Nuoret miehet kouluttautuvat nykyään vähemmän kuin nuoret naiset. Jalovaaran mukaan tämä tarkoittaa, että nuorissa miehissä on yhteiskunnalle hyödyntämätöntä potentiaalia, jota voidaan hyödyntää, kun väestö ikääntyy.
Ikääntyvään väestörakenteeseen sopeutuminen on Jalovaaran mukaan Suomelle suuri haaste, mutta hän sanoo olevansa optimisti siinä, että keinoja otetaan käyttöön: eläkeikää nostavia uudistuksia nähdään lisää, koulutettuja maahanmuuttajia houkutellaan Suomeen ja vanhempien ihmisten työllistyminen tulee paranemaan.
Syy on yksinkertainen:
– Meidän on pakko tehdä tällaisia asioita. Vaikka ikääntyvien syrjintä työelämässä – se korjautuu pakon edessä. Työvoimapuolella tarvitaan osaavia tekijöitä, joten ei ole varaa olla palkkaamatta jotakuta sen takia, että hänellä on vähän harmaat hiukset.
Ilmastoasiantuntija: Muutokseen sopeutuminen voi yhdistää kansaa
Jos haluaa etsiä aiheita optimismiin ilmastonmuutoksen torjunnan saralla, voisi aloittaa vaikkapa siitä, missä on jo onnistuttu: Suomen kokonaispäästöt ovat laskeneet 43 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna.
Emeritusprofessori ja Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajana yli vuosikymmenen toiminut Markku Ollikainen sanoo, että käynnissä on uusiutuvan energian raju globaali läpimarssi.
– Kansainvälinen energiajärjestö rohkaistui lausumaan, että tämän vuosikymmenen loppuun mennessä globaalit päästöt vähenevät Kiinan päästöjen verran.
Kiinan fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyvät päästöt ovat noin kahdeksan gigatonnia, globaalit päästöt hieman alle 54 gigatonnia.
– Sehän olisi juuri semmoinen syöksy alas tai vähenemiskierteen aloitus, mitä tässä on koko ajan haettu.
Ollikainen näkee tulevaisuuden mahdollisuuksia myös esimerkiksi vetypohjaisessa raskaassa liikenteessä sekä bioreaktoreissa, jotka voisivat mullistaa maatalouden. Sellainen ruuantuotannon vallankumous voisi vähentää merkittävästi tarvittavaa viljelyalaa, jolloin nyt maatalouden käyttämiä alueita olisi mahdollista metsittää ja näin vahvistaa hiilinieluja. Tämä voisi olla merkittävä muutos esimerkiksi Amazonin alueella, jossa maatalous on vallannut alaa sademetsältä.
Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei voi jättää kuitenkaan vain keksintöjen ja yksityisen sektorin varaan. Valtioita tarvitaan luomaan pitkäjänteisyyttä ja edellytyksiä vihreille investoinneille – ja globaalilla tasolla toimenpiteet ovat Ollikaisen mukaan pahasti jäljessä.
Tosiasia on myös se, että ilmasto on jo lämmennyt. Siksi Ollikaisen mielestä pitäisi puhua paljon enemmän siitä, miten yhteiskunnat sopeutuvat lämpenevään ilmastoon. Tämä on hänestä valtava kysymys myös Suomelle.
– Jos maapallo lämpenee yli kaksi astetta, meillä keskilämpötila nousee viisi astetta. Meitä odottaa Etelä-Saksan ja Unkarin ilmasto tällä vauhdilla.
Se taas tarkoittaa, että esimerkiksi julkisten rakennusten ja kotien viilennystä pitäisi miettiä jo aktiivisesti, samoin puulajiston muuttumisen merkitystä metsäteollisuudelle ja lämpenevien vesien vaikutusta kalakantoihin.
Ollikaisella on kuitenkin luottoa siihen, että suomalainen yhteiskunta pystyy muuttumaan ja sopeutumaan. Tähän liittyy yksi optimistinen ajatus: vaikka ilmastopolitiikka ja päästöjen vähentäminen on välillä jakanut mielipiteitä voimakkaasti ja iskenyt tiettyihin aloihin muita voimakkaammin, ilmastonmuutokseen sopeutuminen voikin olla kansaa yhdistävä tekijä.
– Brittien ilmastopaneeli on kertonut, että siellä kansalaiset ovat paljon innokkaampia ja tukevat enemmän heidän työtään, joka koskee [ilmastonmuutokseen] sopeutumista.
Tällä voi Ollikaisen mukaan olla myönteisiä vaikutuksia myös päästöjen vähentämisen hyväksyttävyydelle.
– Kun ihmiset näkevät, että ok, tällaiselta alkaa sitten näyttää, jos tämä meidän luonto muuttuu, niin ehkä sitten on jotain järkeä siinä, että päästöjäkin kannattaa vähentää.