Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden työolot voivat jäädä pimentoon, sillä marjaleireistä ei tarvitse enää välttämättä kertoa viranomaisille. Aiemmin marjayritysten oli ilmoitettava marjaleiriensä sijainti valvovalle viranomaiselle eli aluehallintovirastolle.
Jos marjanpoimijat ovat työsuhteessa yritykseen, leirin sijaintia ei tarvitse viranomaisille ilmoittaa.
Se tekee leirien valvonnasta haastavaa.
– En tiedä, aletaanko tässä nyt käydä jotain kissa ja hiiri -leikkiä yritysten kanssa, mutta se on tietenkin mahdollista, Itä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen johtaja Markku Rautio sanoo.
Ulkoministeriö keskeytti keväällä Thaimaassa poimijoiden viisumihakemusten vastaanoton marja-alan vakavien rikosepäilyjen vuoksi.
Päätös koski Thaimaata ja sen naapurimaita Kambodzaa ja Myanmaria. Kyseisistä maista saapuvat poimijat tarvitsevat Suomeen tullakseen työsuhteen ja oleskeluluvan. Suomi myönsi oleskelulupia 900 poimijalle, mutta Thaimaa ei antanut poimijoille maastapoistumislupia. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt poimijoita saapumasta Suomeen, sillä ainakaan kaikilta poimijoilta ei ole maasta lähtiessä edes kysytty maastapoistumislupaa.
Metsissä poimijoita, joista viranomaisilla ei ole tietoa
Yle kertoi aiemmin, kuinka viranomaiset yllättyivät viime viikolla löytäessään Kainuun metsistä 150 marjanpoimijaa.
Esimerkiksi aluehallintovirastoille ei Raution mukaan ole kunnollista käsitystä, kuinka paljon Suomen metsissä on tällä hetkellä ulkomaalaisia marjanpoimijoita työn touhussa. Jos poimijoilla on lupa tulla maahan, heidän lähtöään tai saapumistaan ei erikseen seurata Suomessa.
Maahanmuuttovirasto eli Migri on myöntänyt thaimaalaisten työlupia neljälle yritykselle. Viranomaisten Kainuusta löytämien poimijoiden lisäksi heitä on päätynyt Ylen tietojen mukaan ainakin Posiolle ja Pudasjärvelle.
Itä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun johtajan Markku Raution mukaan valvontakäyntejä eri leireihin on tehty tälle kaudelle kymmenkunta. Puutteita on ollut muun muassa työvuorojen merkitsemisessä ja perehdyttämisessä. Yhdessä leirissä poimijat olivat Thaimaasta, muissa vastaan on tullut muita kansallisuuksia.
– Jonkin verran on ukrainalaisia ja sitten on poimijoita eksoottisemmistakin paikoista kuten Sri Lankasta ja Myanmarista.
Esimerkiksi ukrainalaisia poimijoita on Raution tietojen mukaan houkuteltu Suomen marjametsiin erilaisten Telegram-sovelluksen kanavien kautta. Aiemmilta vuosilta havaintoja on myös ukrainalaisiin poimijoihin kohdistuvista väärinkäytöksistä.
– Ukrainasta on saatettu aktiivisesti rekrytoida ja hakea ihmisiä, ja sitten heiltä on laskutettu matkalippuja ja muuta. Tällaisia väärinkäytöksiä on tullut ilmi, kun työntekijältä on vaikka peritty maksuja työvoiman välittämisestä.
Raution arvion mukaan esimerkiksi Itä-Suomessa poliisilla on tutkinnassa muutamia vastaavia tapauksia.
”Mietityttää, miksi tällainen laki on tehty”
Marjalaki eli laki luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten asemasta tuli voimaan kolme vuotta sitten. Lakia on syytetty marjafirmoja suosivaksi, ja sen valmistelija hallitusneuvos Olli Sorainen on tällä hetkellä syytettynä törkeästä lahjuksen ottamisesta.
Marjalain tarkoitus oli estää poimijoiden hyväksikäyttö, mutta itse marjalain perusteella tehtyjä rikosilmoituksia ei ole tehty yhtäkään.
Se olisi Raution mukaan käytännössä myös mahdotonta.
– Lain mukaan rikosilmoituksen voi tehdä, jos luonnontuotteiden keruun toimija työsuojeluviranomaisen kehotuksesta huolimatta rikkoo lakia. Ongelmana on, ettei marjalain alaisista asioista voi lain mukaan antaa kehotusta.
Toisin sanoen rikosilmoitusta ei voi ikinä tehdä, koska sen edellyttämää kehotustakaan ei voi lain mukaan yrittäjille antaa.
– Se vähän tietysti mietityttää, että miksi tällainen laki on tehty, jonka rikkomisesta ei voi mitenkään sanktioida.
Poimimaan voi tulla kolmella eri tapaa
Tällä hetkellä ongelmana on, että ulkomaalaiset marjanpoimijat voivat käytännössä saapua Suomeen luvallisesti kolmella eri tapaa, työsuhteisina, marjalain alla tai itse itsensä työllistäjinä ”vapaina poimijoina”. Se tekee myös valvonnasta vaikeaa.
– Tämä on tietenkin sitten haastavaa, kun me mennään sinne tukikohtaan, niin siellä voi olla sekaisin eri perusteella saapuneita poimijoita. Pitää siis ensin selvitellä, mitä lakia siellä nyt sitten valvotaan, Rautio sanoo.
Jos poimijaryhmä ei ole Suomessa varsinaisesti minkään yrityksen kutsumana eikä työsuhteessa, ei avillakaan ole toimivaltaa leiriä tarkastaa.
Työsuhteisuuskaan ei Raution mukaan ole välttämättä kaikkien poimijoiden kannalta se autuaaksi tekevä asia.
– Varmasti työsuhteisuus on hyvä siinä tilanteessa, jos marjoja ei ole tai on muita ongelmia, niin saa ainakin sen peruspalkan. Toisaalta vanhassa systeemissä parhaiten poimivilla saattoi olla mahdollisuus parempiinkin ansioihin.