Kyllähän täällä otettiin kunnon kännit.
Näin kirkkaasti muistelee Jouko Salonen. Hän on käynyt jämsänkoskelaisessa ravintola Montussa säännöllisesti 1970-luvulta lähtien.
Salonen livahti baariin jo 16-vuotiaana.
– Tietty porukka on kokoontunut tänne aina. Täällä vedettiin tilipäiväkännit, Salonen tunnelmoi.
Monttu-niminen baari on ollut Jämsänkosken keskustasta noin 60 vuoden ajan. Maine on legendaarinen.
Mutta nyt Salosen silmät ovat kosteat. Olemuksessa on paljon haikeita tunteita. Tuttu baari lopettaa.
Kolmannes asiakkaista katosi
Alkoholin myyntiin perustuvien perinteisten kyläbaarien ja pubien kannattavuus on laskenut vuosi vuodelta. Vaikka moni vuosikymmeniä vanha baari on tarjonnut luontevan kokoontumispaikan, nyt ajat ovat huonot. Asiakkaita käy liian vähän, sanoo myös Bar Montun toinen yrittäjä Katja Kunnari.
– Tänä vuonna asiakaskunnasta on kadonnut vähintään 30 prosenttia.
Ovet sulkeutuivat elokuun lopussa. Toiminta ei kannata.
Suoria syitä asiakkaiden katoon Kunnari ei löydä. Kesä oli hänen mukaansa erikoinen, terassikansaa ei liikkunut ollenkaan. Ravintolassa käynti on hiipunut pitkään.
Kunnari näkee alkusysäyksenä alamäelle korona-ajan. Se aiheutti paljon pysyviä muutoksia ravintolakäyttäytymiseen. Vanhaan tuttuun paikkaan ei enää palattukaan.
– Jo koronan jälkeen 30 prosenttia asiakkaista jäi kotiin. Pandemia varmaan opetti, että kotona voi juoda enemmän, hakea pussikaljaa tai viinipönikän, Kunnari pohtii.
Kunnari näkee, että ihmiset karsivat ensimmäisenä juuri ravintolakäynneistä, kun sähkölaskut ovat isoja ja ruoan hinta on kallistunut paljon.
Raha ratkaisee
Nyt juodaan kotona.
Tällä hetkellä ravintoloissa juodaan vain kymmenen prosenttia kaikesta Suomessa nautitusta alkoholista. Vertailukohtana tähän; matkustajatuontina kannetaan maahan noin puolitoistakertainen määrä alkoholia.
Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi näkee juomaravintoloiden kurjistamisen poliitikkojen harkittuna valintana.
Lapin mukaan kyseessä on pitkään jatkunut kehitys jo vuosituhannen vaihteesta alkaen. Alkoholin verotuksella ravintola-anniskelu on tehty Lapin mielestä liian kalliiksi.
Kehitys on johtanut siihen, että 2000-luvun alusta asti jokaisena vuonna ravintoloissa on myyty alkoholia vähemmän kuin edellisenä vuonna.
Baltian maiden halpa alkoholi näyttelee myös isoa roolia. Asian vahvistaa Bar Montussa bingoon valmistautuva Jouko Salonen pohtiessaan jämsänkoskelaisten tulevaisuudenkuvia.
– Osa siirtyy jatkossa johonkin toiseen baariin, osa jää kotiin juomaan Viron viinaa.
Asiakas tulee vasta yöllä
Katja Kunnari ja Pia Ahlholm aloittivat Bar Montun yrittäjinä kuusi vuotta sitten.
Vuodet ovat olleet vuoristorataa. Ennen Kunnaria ja Ahlholmia Monttu oli kiinni muutaman vuoden. Alku oli innostusta. Korona-ajasta alkaen koko ajan on ollut yhä vaikeampaa.
Molempien yrittäjien tunnelmat ovat haikeat. Kunnarilla vähän helpottuneetkin.
Pia Ahlholm on eniten surullinen asiakkaiden puolesta.
– Tämä on niin tärkeä paikka heille. Monttu on ollut tunnelmallinen, asiakasystävällinen paikka. Oma perheensä.
Yrittäjät ovat nähneet ravintolakulttuurin muutokset aitiopaikalta.
Viikonlopun asiakkaat tulevat baariin puolenyön tai yhden aikaan yöllä, kun ennen tultiin monta tuntia aiemmin.
– Kun meillä tulee kolmelta valomerkki, siinä on pari tuntia aktiivista aikaa myydä juomia. Ei se riitä, Kunnari summaa.
Hotelli- ja ravintolamuseon amanuenssi Tiina Kiiskinen muistuttaa, että ravintola-ala on ollut jatkuvassa muutoksessa jo pari sataa vuotta.
– Taustalla on monenlaisia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Kun tietyntyyppisiä ravintoloita sulkeutuu, yhtä lailla nousee tiheään tahtiin toisentyyppisiä. Palvelun tarve muuttuu koko ajan.
Kiiskinen antaa esimerkin. Kun keskiolut vapautettiin 1969, kahviloissa alkoi olla kannattavaa tarjota myös keskiolutta. Moni kahvila muuttui pikavauhtia keskiolutbaariksi.
Baarien sosiaalista arvoa ei nähdä
Onhan tämä vähän semmoinen päiväkoti, toteaa ravintoloitsija Kunnari katsoessaan viimeiseen bingoiltaan ryhmittyvää väkeä.
Edellisessä elämässään Kunnari oli töissä ihan oikeassa päiväkodissa, joten hän tietää, mistä puhuu.
Minkälaisen sosiaalisen tyhjiön ikiaikaisen baarin häviäminen kylällä aiheuttaa?
Pia Ahlholm on varma, että alueen ihmisten yksinäisyys lisääntyy. Monttu on ollut monien tapahtumien keskus. Bingoillat, tietovisat ja jokavuotinen nyrkkeilytapahtuma ovat olleet odotettuja.
Jouko Salonen on valmis bingoon.
Missä seuraavan kerran kokoonnutaan, sitä ei tiedä vielä kukaan.
– Tällaiset kylät sammuu, kun kaikki toiminta loppuu. Se on ikävää, Salonen puuskahtaa.
Viimeisenä bingoiltana Bar Montussa näyttää siltä, että kukaan ei ole yksin.
