– Kuinka monta yötä jouluun? hyväntuulinen mies kysyy ohittaessaan kenties Suomen tunnetuimman joulupukin.
– Saman verran kuin talvisota kesti, 105 päivää, Joulupukki eli Timo Alarik Pakkanen vastaa.
– Nähdään sitten viimeistään silloin!
Ihan kuin tämä keskustelu olisi käyty joskus aikaisemminkin.
Helsingin Etu-Töölössä harva enää hätkähtää, jos törmää joulupukkiin sesongin ulkopuolella. Pakkasen konttori nimittäin sijaitsee kerrostalon kivijalassa Caloniuksenkadulla, parin korttelin päässä hänen kotoaan.
Hän menee valkoisen partansa ansiosta joulupukista ilman punaista asuakin. Leppoistavalle tekovatsallekaan ei ole tarvetta
Katso videolta, miten ohikulkijat suhtautuvat Joulupukkiin tavallisena syyskuisena tiistaipäivänä:
Viime aikoina Pakkasta on sapettanut taloyhtiön suuri julkisivuremontti.
Hän kuitenkin kiittelee, että sai leikata konttorinsa ikkunan suojamuoveihin reiän, jotta ohikulkijat näkisivät ikkunaan ripustetun laskurin. Se kertoo, kuinka monta yötä jouluun on.
– Onhan se hyvä tietää, että vuoden tärkein juhla on aina yhtä yötä lähempänä, Pakkanen sanoo.
Vuodesta 1961 pukkina toimineelle Pakkaselle joulupukkius on enemmän elämäntapa kuin työ. Hän sanoo olevansa nykyään 70-prosenttisesti Joulupukki ja 30-prosenttisesti Timo Pakkanen.
Vaikka jopa maailman toiselle laidalle asti vievät pukkihommat tuovat leivän pöytään, Pakkanen vierastaa jouluun liittyvää alati massiivisemmaksi muuttunutta markkinakoneistoa.
Kaupat puskevat hänen mielestään joulua päälle nykyään liian varhain. Syksy ei ole ehtinyt alkaakaan, mutta ensimmäisiä joulutuotteita ja ilmoituksia joulumarkkinoista on voinut jo bongailla. Lokakuun puolelle siirryttäessä kauppoihin rakennetaan tohinalla jouluosastoja.
Tip-tap raikaa.
– Tulee ähky jo ennen kuin ollaan edes joulukuussa. Nykyään kaikki menee aina överiksi, Pakkanen sanoo ja sihauttaa kokistölkin auki.
Se on hauska ikoninen näky.
Pakkanen myöntää, että kolajuomaa kuluu päivässä tölkki tai muutama. Hän muistuttaa, että kuuraparran kuuluukin naukkailla kolajuomaa, koska Cokis-joulupukin 1920-luvulla luonut mainospiirtäjä Haddon Sunblom oli sukujuuriltaan suomalainen.
Joulupukki ei ota kantaa, mutta ottaa kuitenkin
Viime viikkoina Pakkasella on riittänyt kiirettä.
Elokuun 28. päivä hän täytti 80 vuotta. Samana päivänä julkaistiin toimittaja Juha Kanervan kirjoittama Joulupukki – Se aito ja oikea -elämäkerta.
Kumpaakin saavutusta on juhlittu näyttävästi. Pakkanen tilasi kuljetuksen juhliinsa olutravintolaan panimohevosilta.
Kirja kertoo Pakkasen vaiheikkaan elämäntarinan. Kirjassa on lukuja Joulupukin tekemistä matkoista. Tietenkin myös koskettavasta vierailusta Tsunamin tuhoalueelle Japaniin 2011.
Videolla Timo Alarik Pakkanen liikuttuu muistellessaan Japanin-matkaansa:
Elämäkerta taustoittaa toki myös sitä uutiskynnyksen ylittänyttä oluen juomisesta syntynyttä välirikkoa Joulupukkisäätiön kanssa.
– Se oli ihan typeryyttä koko homma. Pitääkin lähettää kirja sille Joulupukkisäätiön kaverille, Pakkanen virkkoo nyt kymmenen vuotta kohun jälkeen.
Pakkanen sanoo, ettei kanna kaunaa, vaikka samassa hötäkässä häneltä loppui myös 14 vuoden pesti Finnairin virallisena Japanin-joulupukkina. Negatiivisten tunteiden patoaminen ei muutenkaan sovi hänen mielestään rauhan ja ilon lähettilään maailmankuvaan.
Pakkanen kokee, että tässä ajassa kaikenlaiselle ilolle on suuri tilaus. Kuva, jonka uutiset maailmasta tänä päivänä välittävät, puistattaa Pakkasta.
Hän tekee selväksi, että Joulupukin ei kuulu puuttua politiikkaan. Rauhan nimissä hän haluaa kuitenkin kommentoida Ukrainassa jo kolmatta vuotta käytävää sotaa. Onhan hänen konttorissaan Suomen lipun rinnalla Ukrainan sinikeltainen lippu.
– Nämä hirmuteot eivät ole enää politiikkaa. Ne ovat jotain ihan muuta. Luulisi, että toisesta maailmansodasta olisi otettu opiksi, mutta ei.
Toinen asia, joka saa mielen matalaksi on koulukiusaaminen ja ylipäänsä se, miten nuorten ja peräti lasten tekemä väkivalta on lisääntynyt. Hän uskoo, että suurin syy nuorison pahoinvoinnille on internet.
– Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kännykät pitäisi kieltää kouluissa. Se on muuten aivan hirveä suomenkielen sanakin! Kännykkä! Yök!
Perinteitä ja uusia bisnesideoita
Pakkanen haluaisi, että lapset saisivat olla lapsia mahdollisimman pitkään.
Eikä lapsekkuus olisi yhtään huono ominaisuus aikuisellekaan. Pakkasen äiti Kaija Pakkanen oli lastenkirjailija. Hän uskoo, että sai verenperintönä tarinankerronnan lahjan ja kyvyn tempautua taikamaailmoihin.
Katso videolta, mitä Joulupukki on mieltä esimerkiksi Halloweenista ja oluesta:
Pakkanen miettii, että hänen elämänsä on ollut mielekästä ja merkityksellistä, koska hän on saanut ilahduttaa tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Jos hän itse ei uskoisi joulun taikaan, se ei olisi ollut mahdollista.
– Ei ole tullut sellaista päivää, etten jaksaisi näitä hommia. Tai ehkä oli kerran. 60-luvulla.
Mutta pelkkä ilon tuottaminen ei riitä laskujen maksuun.
Siksi Pakkanen valmistelee jo tulevia ulkomaan työmatkoja ja yhteistyökumppanuuksia. Jouluaattona hän palaa totta kai juurilleen eli tekee myös sitä ihan perinteistä ”Onkos täällä kilttejä lapsia?” -pukkikeikkaa. Ensimmäiset aattovierailunsa hän teki 16-vuotiaana.
– Olen tässä vuosien aikana laskenut, että seitsemässä minuutissa ehtii vierailun olennaisimmat, Pakkanen sanoo.
Lukuisia myyntiä odottavia kirjalaatikoita lojuu työhuoneessa.
Jotain uuttakin pukin pitäisi nyt keksiä ja onkin keksitty. Pakkanen kaivaa työpöytänsä lukuisista pinoista esiin kehittelyvaiheessa olevan ”Tonttupassin”. Sen haltija pääsisi tuosta noin vaan mielikuvitellen virittäytymään joulun ihmeellisen taikamaahan.
– Jos ei vaikka saa unta, niin Tonttupassin avulla voi nukahtaakin. Se, mitä sieltä taikamaasta löytää, on jokaisen omasta mielikuvituksesta kiinni, hän myhäilee.
Pukkiuskottavuus kasvaa iän myötä
Pakkanen kertoo, että ikääntymisen huomaa lähinnä siitä, että koipi ei enää nouse yhtä rivakkaan tahtiin kuin aiemmin. Lepuuttamiselle pitää varata aikaa.
– Moni ei pidä vanhenemisesta, mutta minulle tämä ei ole mikään ongelma. Tässähän joulupukkiuskottavuus vaan paranee kun tulee isää ikää!
Pakkanen tuumaa, että itse asiassa juuri joulupukkius on pitänyt hänet virkeänä.
Viime keväänä hän osallistui vuonna 1964 ylioppilaaksi kirjoittaneiden luokkakokoukseen. Väki oli hieman vähentynyt edellisestä kohtaamisesta, ja jäljelle jääneet ihmettelivät ääneen, miten Pakkanen on pysynyt niin ”freesissä kunnossa” – myös henkisesti.
– Vastasin, että koska en notku sängynpohjalla katsomassa televisiota päivät pitkät. Olen aktiivinen. Tulen joka päivä tänne toimistolleni, missä on aina jotain puuhaa.
Jouluaatto on aina yön lähempänä.