Nainen katsoo kohti kameraa.
Kuva: Sasha Silvala / Yle
Talous

Leikkurin puremat

Suomi leikkaa rajusti. Maria Lahtinen-Kaislaniemi, Joel Teixeira Neves ja Mia Koponen maksavat siitä ison henkilökohtaisen hinnan. Ajatus valtionvelan lyhenemisestä ei lohduta.

  • Roope Kariniemi
  • Sasha Silvala

Maria Lahtinen-Kaislaniemi, tutkija, Helsinki

Huhtikuussa työpaikalla pidettiin henkilöstöinfo. Yt-neuvottelut alkavat, infossa kerrottiin.

Kesästä tuli pitkä ja raskas. Varmaa tietoa tulevasta ei vielä ollut.

Elokuussa työnantaja ilmoitti sähköpostilla: irtisanomistasi valmistellaan.

Leikkuri oli osumassa Maria Lahtinen-Kaislaniemeen.

– Asia vain ilmoitettiin sähköpostilla. Vaikka sitä osasi odottaa, tuntui se aika kylmältä.

Nainen katsoo oikealle ylös.

Kesän yt-neuvottelut olivat Lahtinen-Kaislaniemelle elämän ensimmäiset.

Alansa huippu

Hallitus tekee mittavia säästöjä julkishallintoon ja sitä myöten virastojen budjetteja on pienennetty.

Lahtinen-Kaislaniemi työskentelee tutkimusprofessorina Ruokavirastolla. Työt päättyvät syyskuun lopussa.

Hän on ammatiltaan arkeologi sekä geologi, ja tutkimusalansa huippuja. Kolme vuotta sitten hän kehitteli teorian suden kesyyntymisestä koiraksi. Haastatteluja tehtiin New York Timesiä ja BBC:tä myöten.

Mistä suomalainen yhteiskunta jää nyt paitsi, kun Lahtinen-Kaislaniemen kaltaisen henkilön työstä säästetään?

Lahtinen-Kaislaniemi tutkii isotooppimenetelmiä. Niiden avulla voidaan selvittää asioiden alkuperiä.

Hän sanoo työnsä auttavan paljastamaan ruoka- ja puuväärennöksiä. Esimerkiksi sitä, jos halpatuotettua ruokaa markkinoidaan suomalaisena, tai puukauppaa käydään puilla, jotka ovat peräisin laittomista hakkuista.

Hänen mielestään tutkimuksesta leikkaaminen on todella lyhytnäköistä.

– Tavallaan ymmärrän, että tutkimuksesta leikkaaminen on helppoa, koska tutkimus on kallista ja sen vaikutukset eivät ole heti näkyvissä. Vaikutukset näkyvät sitten kymmenen vuoden päästä.

Nainen kalliolla ja hymyilee.
Nainen lukee paperia.

Kun Lahtinen-Kaislaniemi sai vakituisen viran julkishallinnosta kuutisen vuotta sitten, piti hän työsuhdettaan vakaana.

Samoin ajatteli Mia Koponen työsuhteestaan julkisella sektorilla.

Mia Koponen, merkonomi, Espoo

Mia Koponen on ollut työtön heinäkuusta asti. Seitsemän vuotta kestänyt työura koulutuskuntayhtymässä päättyi irtisanomiseen.

Koposen mukaan irtisanominen johti siihen, että työväenopiston asiakaspalvelussa neljän henkilön työt tekee jatkossa kolme henkilöä.

– Olen 49-vuotias. Ehkä se oli jo aikakin kokea irtisanominen.

Töiden päättyminen otti koville. Koponen kertoo itkeneensä monet itkut.

Hän on osatyökykyinen ja työpaikalla asiaan suhtauduttiin ymmärtävästi. Uuden työn löytäminen tulee olemaan haastavaa.

Juuri ennen irtisanomista Koponen oli muuttanut uuteen asuntoon, koska vanha asunto kävi liian kalliiksi. Syynä olivat asumistuen leikkaukset.

Koponen sanoo ymmärtävänsä, että jostain pitää säästää. Useiden leikkausten kasaantuessa omalle kohdalle ei ajatus valtionvelan pienentymisestä kuitenkaan tuo lohtua.

– Varsinkin kun kuulee, kuinka johtajat ovat saaneet bonuksia muutosneuvottelujen alla. Tai kun lukee juttuja yritystuista. Se sotii omaa oikeustajua vastaan.

Koponen odottaa parhaillaan myös pääsyä leikkaukseen. Hän pelkää leikkausjonojen pitenevän HUSin yt-neuvottelujen takia.

– Sentään säästyin ansiosidonnaisen porrastukselta.

Nainen katsoo kohti kameraa.
Mies seisoo kadulla kädet puuskassa.

Koponen on kilpailuttanut sähköyhtiöt ja peruuttanut lehtitilaukset säästääkseen rahaa. ”Puuropaketti on halpaa ja kestää pitkään”, hän toteaa.

Joel Teixeira Neves dyykkaa ruokaa. ”Mitään isoja hankintoja en voi tehdä. Nipin napin saan lasten harrastusmaksut maksettua.”

Joel Teixeira Neves, teatteriohjaaja, Helsinki

Joel Teixeira Neves kertoo päivästään muutaman viikon takaa.

Ensin hän oli aamupäivästä iltapäivään tulevan esityksen harjoituksissa. Illaksi Neves meni töihin ravintolaan ja yöksi purkamaan PMMP:n stadionkeikan rakenteita. Kotiin hän pääsi aamukahdeksalta.

Neves on ollut kuusi vuotta työelämässä ja pystynyt jotenkuten elättämään itsensä ja perheensä oman alan töillään. Nyt hän on joutunut hakemaan muita töitä, jotta saa maksettua peruselämisen kustannukset.

– Tilanne on ihan katastrofaalinen.

Neves kertoo, että taidealalla tehdään ”aivan järjettömästi” ilmaistyötä. Projekteista maksetaan usein esimerkiksi kuukauden palkka, mutta töitä tehdään silloin tällöin koko vuoden ajan.

Työtunteja ei kannata laskea, hän sanoo.

Kulttuurialan ahdinko alkoi viimeistään korona-aikana ja nyt alalta leikataan yli 17 miljoonaa vuodessa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että esitysten ja tekijöiden määrä vähenee, Neves kertoo.

Hänestä tuntuu julmalta, että jo valmiiksi henkitoreissaan olevalta alalta leikataan lisää. Itse hän leikkaisi yritystuista.

– Onhan se kiinnostavaa, että Viking Linelle menee reilut 22 miljoonaa euroa vuodessa.

Mies katsoo kohti kameraa.
Neves on pettynyt, että jo valmiiksi heikossa asemassa olevilta leikataan. Kuva: Sasha Silvala / Yle

Neves sanoo, että hänen on pakko opiskella uusi ammatti. Hän ei tosin tiedä, millä rahalla sen tekee, koska aikuiskoulutustuki lakkautettiin. Siksi seuraavat vuodet menevät todennäköisesti matalapalkka-alojen töissä.

Neves uskoo, että nyt tehtävät leikkaukset ovat monelle taiteilijalle viimeinen niitti.

Kuin pyynnöstä Neveksen haastattelun aikana paikalle sattuu hänen tuttava taidealalta.

Neves kyselee hänen työtilanteestaan.

Tuttava kertoo, että tulevaisuus pelottaa. Hän on hakenut töitä päiväkodista.

Jutussa olevat henkilöt valittiin haastateltavaksi Yle Uutisten 6.9.2024 julkaistun kyselyn kautta.