Tuntuvatko vuodet vilistävän ohitse? Aivotutkimukset antavat ilmiölle karun selityksen

Kun aivojen kyky vastaanottaa tietoa ympäristöstä hidastuu, aika tuntuu kulkevan nopeammin, kertoo aivotutkija Katri Saarikivi.

Kun ikää kertyy, elämä tuntuu joskus vilistävän silmissä. Tutkijoilla on teorioita siitä, mistä tunne johtuu.
  • Mikko Pienipaavola

Tuntuuko, että vuodet vilistävät ohitse sitä nopeammin, mitä vanhemmaksi elät?

Et ole yksin.

Ilmiölle ei ole vedenpitävää selitystä, mutta tutkijoilla on teorioita. Yksi niistä nojaa ajan kokemisen suhteellisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että lapsena yksi vuosi edustaa suurempaa osaa elämästä kuin aikuisena.

Esimerkiksi kymmenvuotiaalle vuosi on kymmenesosa elämästä, kun taas viisikymppiselle se on vain kaksi prosenttia. Tämä voi osaltaan selittää, miksi vuodet tuntuvat lyhyemmiltä vanhemmiten, kertoo aivotutkija Katri Saarikivi.

– Pieni lapsi ei ole kokenut vielä hirveästi asioita, joten monet asiat ovat hänelle uusia ja kiinnittävät huomion. Hän voi kokea samassa ajassa paljon enemmän kuin vanhempi ihminen, jolloin aika tuntuu hitaammalta.

Aivojen ”näytteenotto” hidastuu vanhemmiten

Toinen, ehkä vähän lannistavampi, hypoteesi liittyy aistijärjestelmien ja aivojen vanhenemiseen.

– Näköjärjestelmä rapistuu vanhemmiten. Meidän aivoilla on tämmöinen näytteenottotaajuus, eli otetaan näytteitä maailmasta tietyin väliajoin, Saarikivi jatkaa.

Kun tämä näytteenotto eli kyky vastaanottaa tietoa ympäristöstä hidastuu, aika tuntuu kulkevan nopeampaa.

Näytteenottotaajuutta voi verrata esimerkiksi videon kuvanopeuteen. Nopeutetussa ja hidastetussa videossa näemme samat tapahtumat, mutta kesto on eri.

Katri Saarikivi istuu hymyillen toimistohuoneessaan. Oikealla takana näkyy toisessa huoneessa oleva vanhanmallinen nojatuoli.
”Jos on pahalla mielellä, niin aika tuntuu kulkevan hitaampaa, ja jos on hyvällä mielellä, niin se tuntuu kulkevan nopeampaa”, kertoo aivotutkija Katri Saarikivi. Kuva: Jari Pussinen / Yle

Lomalle kannattaa pakata paljon vaihtelua – se tuntuu jälkikäteen pidemmältä

Ajan kokeminen voidaan jakaa kahteen minuuteen: kokevaan ja muistelevaan. Kokeva minuus kokee hetken tässä ja nyt, kun taas muisteleva minuus arvioi tapahtumia jälkeenpäin.

Tunnekokemukset vaikuttavat merkittävästi siihen, miten muistamme ajan kulun. Tutkimuksissa on havaittu, että positiiviset tunteet saavat ajan tuntumaan kulkevan nopeammin, kun taas negatiiviset tunteet hidastavat sitä.

– Jos on pahalla mielellä, niin aika tuntuu kulkevan hitaammin, ja jos on hyvällä mielellä, niin se tuntuu kulkevan nopeammin. On jotenkin epäreilua, että hyvät hetket tuntuvat katoavan nopeasti pois, Saarikivi naurahtaa.

Tämä selittää, miksi ikimuistoiset päivät saattavat tuntua lyhyiltä niitä eläessä, mutta muistellessa ne voivat vaikuttaa pitkiltä ja tapahtumarikkailta.

– Ajan kokemus liittyy siihen, kuinka paljon kokemuksia ajanjaksoon voi pakata. Jos haluaa loman tuntuvan muistellessa pidemmältä, kannattaa siihen sisällyttää vaihtelua ja tapahtumia, eikä pelkästään rutiinia.

Hetkessä elämisen tärkeyttä usein painotetaan, mutta vähätelläänkö samalla jo eletyn elämän merkittävyyttä?

– Onnellinen elämä on oikeastaan sarja merkityksellisiä muistoja. Jälkikäteen arvioimme, oliko elämä hyvää, sillä hetkellisillä kokemuksilla on vähemmän merkitystä kuin muistoilla, Saarikivi pohtii.

Katso Puoli seiskan tv-insertti ajan kokemisesta.