Vaikka median klikkiotsikoista valitetaan, ne toimivat, kuten Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Laura Saarikoski todistaa. Ne herättävät kiinnostuksen. Tässä olisi itseruoskinnan paikka.
Enää mies-puri-koiraa -tyyppiset sensaatiot eivät kuitenkaan riitä. Päivän sana on säikyttely. Sekin on omaa syytämme.
Liian harvoin kysytään: mikä olisi parasta, mitä voi tapahtua?
Meitä pelotellaan kuvitelluilla katastrofeilla. Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kuullut radio- tai tv-toimittajan kysyvän: mikä olisi pahinta, mitä voi tapahtua? Innokkaasti, pakahtumaisillaan, kuin ei studion tuolissa tahtoisi pysyä.
Kyse voi olla mistä tahansa kulkutaudeista öljytankkereihin. Liian harvoin kysytään: mikä olisi parasta, mitä voi tapahtua?
Ilmastonmuutoksesta ei enää riitä julistaa, että lajit ovat vaarassa kadota ja ihmisten elinolosuhteet muuttumassa, mikä itsessään on järkyttävää. Nyt jopa liioitellaan, että koko maapallo on tuhoutumassa, kuin planeettamme olisi juuri repeämässä palasiksi.
Sota on kauhistuttavaa, mutta keksimme myös aivan itse Venäjään liittyviä hysteerisiä uhkakuvia, joilla ei ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Näin Putin valtaisi Ahvenanmaan! iltapäivälehti kirkuu. Venäjä uhkaa Eurooppaa massiivisella ohjusiskulla!
Tutkijakin joutuu toteamaan, että tässä suhteessa olemme itse itsemme pahimpia vihollisia.
Venäjän suunnitelmat otsikoidaan häijyinä, kylmäävinä tai viheliäisinä, mutta kun juttua klikkaa etusormi vavisten, kyse saattaa sotajuonen sijasta olla vain yhdentekevästä koripallosta.
Tuntuu, että kaikki on romahtamassa. Pisa-tulokset ovat romahtaneet. Työn tuottavuus on romahtanut. Suomen talous on romahtanut. Vastentahtoisia asiantuntijoita vaaditaan myöntämään, että romahdus on tosiasia.
Sairauksilla kelpaa tietysti pelotella. Tarinat kyhmyistä ja oudoista oireista vihjaavat: näin voi käydä myös sinulle. ”Onko sinullakin tämä salakavala häiriötila?” Ja aina on kiire. Tee nämä elämäntapamuutokset ennen kuin on liian myöhäistä!
Kauppojen kassoilla lööpit huohottavat: Seitsemän oireetonta sairautta, jotka ovat kuolemaksi!
Nämä myyntipuheet unohdetaan hetkessä, ja se on tarkoituskin, sillä niiden pitää tehdä tilaa uusille myyntipuheille. Ne ovat silkkaa jätettä, joiden yhteiskunnallinen jälki on pyöreä nolla.
En osaa syyttää ketään. Me kaikki olemme alistuneet modernin maailman ostamisen ja myymisen logiikalle, joka on omalakinen ja noudattelee ihmisten puolen minuutin keskittymisjänteen tarkkaan punnittua algoritmia.
Kiepumme sen rattaistossa tahdottomina kuin puiden lehdet, joita syysmyrskyt kohta meilläkin riepottavat. Maailma ottaa ideat ja ihmiset jauhettavakseen, ja tuntuu, että sen armottomiin myllynkiviin murskautuu kaikki hyvä ja ylevä.
Se ei säästä ketään eikä palkitse järjenkäytöstä tai pidättyvyydestä. Se on oma vikamme. Me olemme antautuneet sen vyörytyksen alle. Me otamme vastaan median jännitykseen ja kauhuun liittyvät dopamiinipiikit ja haukomme henkeä ihastuksesta kuin lapset jossakin Linnanmäen huvipuiston pahimmista vatkaimista.
Siksi en osaa moittia edes toimittajia mutta ajattelen apeana heidän kohtaloaan.
Nuorena he olivat kiinnostuneita yhteiskunnasta. He halusivat kertoa totuuden. He halusivat muuttaa maailmaa. He halusivat kirjoittaa suurista asioista: sodasta, rauhasta, oikeudenmukaisuudesta, markkinatalouden monimutkaisista kytkennöistä, ihmisen osasta.
Niiden sijaan he ovat päätyneet laatimaan otsikoita viidestä oireesta, joiden ilmaannuttua on tulipalokiire hakeutua lääkäriin.
Tämä on eräänlainen elegia tai jälkisanat maailmalle, jota ei enää ole ja joka ei koskaan palaa. Tulevaisuus on avoin mutta paljon toivoa ei ole, että asiat muuttuisivat paremmiksi.
Mutta mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?
Pahinta olisi, jos tyhjiö hypähtäisi spontaanisti uuteen, negatiiviseen energiatilaan niin, että kaikki aine höyryyntyy pois ja avaruus romahtaa yhdeksi pisteeksi. Silloin planeetat, tähdet ja kaikki elämä maailmankaikkeudessa katoavat silmänräpäyksessä.
Se olisi pahinta, mitä voi tapahtua. Kaikesta muusta selviämme jotenkin.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja kirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.