Huoltovarmuuden kannalta on jatkossakin tärkeää, että turpeella on riittävästi kaupallista käyttöä ja toimitusketjut sekä osaaminen säilytetään, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) vanhempi varautumisasiantuntija Petri Nieminen.
– Jos turveyrittäjä ja urakoitsijat joutuvat lopettamaan ja siirtymään muihin tehtäviin, häiriötilanteissa tuotantoa voi olla lähes mahdotonta käynnistää nollasta, koska koneita ja yrittäjiä ei välttämättä saada takaisin edes isolla rahalla.
Luonnonsuojelujärjestöt ovat vaatineet turpeen polton kieltämistä. Myös Suomen ilmastopaneelin mielestä ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää luopumista turpeen energiakäytöstä Suomessa kokonaan.
HVK:n Nieminen taas soisi turpeen nykyistä laajemmankin käytön huoltovarmuusmielessä, koska kyse on kotimaisesta polttoaineesta. Häiriötilanteessa kotimainen on aina tuontitavaraa parempi.
Nieminen muistuttaa, että yritysten on itsenäisesti varauduttava takaamaan toimintansa myös häiriötilanteissa.
– Aina on se riski, että joku yritys ulkoistaa oman energiavaraston pitonsa vetoamalla siihen, että valtiolta turvetta saa kriisitilanteessa. Näin ei kuitenkaan saa tapahtua, ja se olisi valtion varojen väärinkäyttöä.
Suomen maapinta-alasta noin kolmannes on turvemaata. Siitä turvetuotantoon on käytetty puolisen prosenttia.
– Turpeen merkitys on ollut suuri erityisesti kaukolämmön tuotannossa, mutta sen hinnan noustua pääasiassa eurooppalaisen päästökauppamekanismin myötä turvetta ei ole enää ollut taloudellisesti mielekästä käyttää, Nieminen sanoo.
Ääritilanteissa metsistä löytyy puskuri
Suomen ensimmäiset valtion varmuusvarastot polttoturpeelle perustettiin kesällä 2022 turvaamaan lämpöhuoltoa. Samana keväänä oli syttynyt Venäjän hyökkäyssota ja puunsaanti oli uhattuna.
Niemisen mukaan turpeen varmuusvarastoja voidaan ottaa käyttöön valtioneuvoston luvalla poikkeusoloissa tai vakavissa häiriötilanteissa.
Sellaisia olisivat ääritilanteet, joissa polttoaineiden saanti Suomeen alkaa ehtyä. Tällöin esimerkiksi merenkulku ja polttoainekuljetukset Itämerellä olisivat keskeytyneet pidemmäksi ajaksi tai sahojen ja sellutehtaiden toiminta pysähtynyt, eikä niiltä saataisi sivutuotteena energiaa.
Turpeen osuus energian kokonaistarpeesta on kuitenkin joka tapauksessa pieni.
– Ääritilanteissa varmuusvarastojen turpeesta on avuksi jonkin verran alueellisesti, mutta mikään sateentekijä se ei ole, Nieminen huomauttaa.
Suomen metsistä löytyy kuitenkin ääritilanteessa puskuri.
– Täällä ei ole puutetta pusikoista ja metsistä, joten poltettavaksi kelpaavaa energiamateriaa löytyy. Toki kun se on pystyssä, niin kosteus on suuri, normaalistihan puupolttoainesta kuivatellaan talven yli, Nieminen sanoo.
Turvemaiden käyttö edellyttää ympäristölupaa
Keskiviikkona Elokapinan ja ruotsalaisen Återställ Våtmarkerin mielenilmauksessa Eduskuntatalon pylväät maalattiin punaisiksi. Ruotsalainen ilmastoliike vastustaa turpeennostoa ja haluaa ennallistaa kosteikot.
Ruotsalaisjärjestö väittää, että samaan aikaan kun turvetuotantoa ajetaan Suomessa EU-rahoilla alas, valtionyhtiö Neova Oy:n (entinen Vapo Oy), siirtää turvetuotantoa Suomesta Ruotsiin.
Turvemaiden käyttö edellyttää Suomessa ympäristölupaa.
Turvetuotannon ympäristövaikutukset voidaan jakaa karkeasti vesistö-, melu ja ilmanlaatuvaikutuksiin sekä vaikutuksiin ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen.
Kasvihuone ja kuiviketurve syntyvät energiaturpeen sivutuotteina
Turvetta hyödynnetään Suomessa muihinkin tarkoituksiin energiantuotannon ohella. Energiaksi käytettävä turve on pitkälle maatunutta ja sopii hyvin myös maanparannukseen.
Kuiviketurvetta käytetään muun muassa navetoissa ja kasvuturvetta viedään myös ulkomaille.
– Energiantuotannon lisäksi kuiviketurve on eläintalouden kannalta merkittävä. Kasvuturpeen taustalla täytyy olla energianturpeen tuotantovolyymi, jotta se olisi taloudellisesti kannattavaa. Tämäkin on osa huoltovarmuutta, Nieminen sanoo.
Lisäys: Ensimmäisen kuvan kuvatekstiin: la 28.10 klo 10.41 ”...sitä muodostuu jatkuvasti lisää, mutta hyvin hitaasti, suon uudistuminen kestää 6 000 - 8 000 vuotta.”
Korjattu 28.9. klo 19.45: Poistettu viittaus, josta saattoi syntyä kuva, että Suomen ilmastopaneeli olisi luonnonsuojelujärjestö. Ilmastopaneeli on tieteellinen ja riippumaton asiantuntijapaneeli.