Näky on julkisissa liikennevälineissä matkustaville tuttu: kaikki matkustajat selaavat kännykkäänsä ja täyttävät mielenmaisemansa median tai sosiaalisen median virikkeillä.
Kaikki muut paitsi ohjelmistosuunnittelija Minna Captain.
– Olen mobiilisovelluskehittäjä, mutta minun on vaikea sietää mobiililaitteita, Captain summaa mutkikkaan suhteensa kännyköihin.
Minna Captain tekee kollegoidensa kanssa hyötysovelluksia, jotka auttavat esimerkiksi huoltomiehiä heidän työssään.
Silti hän sanoo vihaavansa kännykkäänsä niin paljon, ettei hän halua tulla edes nähdyksi se käsissään.
Minna Captain on monen muun tavoin huomannut, miten kännykät vievät keskittymiskyvyn.
– Ihmisillä on aina kädessään kännykkä, joka vie heidän aivokapasiteettiaan johonkin. Median ja sosiaalisen median virikkeet ja viihteen kulutus on käsittämätöntä. En ymmärrä, miten ihmiset jaksavat, Minna Captain ihmettelee.
Yle kysyi verkossa suomalaisilta ruutuajan ajoittamisesta. Minna Captain on yksi kyselyyn vastanneista.
Lasten ruutuajasta huolestumisen sijaan kysyimme tällä kertaa aikuisilta, millaisia tunteita heidän oma ruutuaikansa heissä herättää ja miten he sitä rajoittavat.
Työelämä on pilalla Teamsin ja Slackin aiheuttaman näennäisen kiireen tunteen takia.
Minna Captain
Minna Captainilla ei ole ollut tarvetta oman ruutuaikansa rajoittamiselle.
– En rajoita ruutuaikaani. Se vaan pysyy luonnollisesti vähäisenä työn ulkopuolella, koska vihaan kännyköitä, Minna Captain vastasi kyselyyn.
Toki hän käyttää kännykkää arjessaan – tekee nettiostoksia, katselee Youtube-videoita ja viestittelee tuttujen kanssa –, mutta jotkin sovellukset ovat ahdistaneet häntä jo pitkään.
– Työelämä on pilalla pikaviestisovellusten (Teams, Slack) aiheuttaman näennäisen kiireen tunteen takia.
– Mielestäni on todella ärsyttävää, että nykyään oletetaan, että meidän pitää pystyä viestittelemään hirveällä reagointinopeudella. Koen kirjeet ja sähköpostit paljon mieluisammaksi kommunikaatiotavaksi.
Minna Captain ei ole ainoa, joka välttelee härpäkkeiden käyttöä.
Tärkein ruutuajan rajoittaja: itsekuri
Ylen verkkokyselyyn vastanneet kertoivat, että ruudun ääreen jämähtäminen aiheuttaa heille ahdistusta. Oma käytös turhauttaa ja hermostuttaa, ja digisession jälkeen on syyllinen ja pettynyt olo.
Moni vastaajista on myös pyrkinyt vaikuttamaan omaan käyttäytymiseensä. Illan tullen kännykkä heivataan jonnekin jemmaan, ettei siihen tulisi hetken mielijohteessa tartuttua.
Mielenrauhaa haetaan myös vaientamalla kaikki uusista viesteistä kertovat ilmoitukset.
Minna Captain poistui Facebookista kahdeksan vuotta sitten. Kyselyn perusteella moni naamakirjaa vielä käyttäväkin on poistanut sovelluksen kännykästään, vaikka käyttääkin sitä tietokoneeltaan.
Kyselyn perusteella sovellusten käyttöajan rajoittaminen puhelimen omista asetuksista on melko yleistä, mutta hyvin harva tuntuu käyttävän kännykälle käyttörajoitteita asettavia erillisiä sovelluksia.
Yleisin vastaajien käyttämä ruutuajan rajoittaja onkin itsekuri.
”Olen mennyt jo 80-luvulla pilalle”
Kaikilla suomalaisilla ei tunnu olevan ongelmia oman ruutuaikansa kanssa. Osa vastaajista kertoi olevansa digilaitteiden käyttötapoihinsa varsin tyytyväisiä.
Näin vastasi myös muuramelainen Jommi Järvinen, joka on koko elämänsä ajan häärännyt koneiden kanssa. Hän pelasi ensimmäisen kerran tietokonepelejä jo 80-luvulla, kun oli vasta nelivuotias.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Vuonna 2017 Jommi Järvinen voitti Game Boy Tetriksen Euroopan mestaruuden. Pari vuotta myöhemmin hänestä kruunattiin saman lajin Suomen mestari, tällä kertaa pelikoneena oli 8-bittinen Nintendo.
Kun Yle kysyi mahdollisesta ruutuajan rajoittamisesta, Jommi Järvinen vastasi:
– En rajoita. Olen mennyt jo silloin 80-luvulla telkkarin ja videoiden kanssa pilalle, 90-luvulla tietokoneen äärellä, ja nykyään puhelimen, PC:n ja videopelikonsoleiden kanssa.
– Riemukkainta ovat muistelot siitä, kun tenavana kiellettiin katsomasta ruutua liian läheltä.
Vanha kielto riemastuttaa Järvistä etenkin silloin, kun hän laittaa päähänsä VR-lasit.
Nykyisin Järvinen on nelihenkisen perheen isä.
– Meillä kulutetaan ruutuja kohtalaisen vapaasti.
Nähtävästi ahkera puuhastelu koneiden parissa ei ole vienyt Järvistä aivan tärviölle, sillä hän on Mensan jäsen.
Ruutuaika = laatuaikaa
Jyväskylässä työpaikallaan puhelimeensa vastaava Jommi Järvinen kertoo, että kaikki nelihenkisen perheen jäsenet viettävät kohtuullisen paljon aikaa digitaalisessa maailmassa.
Neljättä luokkaa käyvä tytär on kännykällä jopa läksyjä tehdessään, ja laite on seuralainen myös ruokapöydässä. Aivan samaan tapaan kuin Aku Ankka -lehti oli Jommi Järvisellä aikanaan.
Mutta kaikilla perheenjäsenillä on elämää myös ruutujen ulkopuolella.
Tytär harrastaa liikuntaa ja tapaa kavereitaan, ja Jommi suunnittelee lähtevänsä tulevana viikonloppuna mökille kattotalkoisiin poikansa kanssa.
Tytär on kännykällä jopa läksyjä tehdessään, ja laite on seuralainen myös ruokapöydässä.
Ja jos kotona halutaan viihtyä yhdessä, oiva tapa on katsoa tyttären ja vaimon kanssa vaikkapa piirrettyjä. Ruutuaika voi olla myös laatuaikaa.
Toki aina digimaailmassakaan kaikki ei mene ihan putkeen, mutta missäpä menisi.
– Toisinaan saattaa myös kiukuttaa, jos kilpapelaamisessa tulee kömmähdyksiä. Kaikenmoista tunteiden kirjoa koetaan ruutujen äärellä, ihan yhtä lailla kuin vaikkapa ulkona puuhastellessa, Jommi Järvinen vertaa.