Jos joutuu päivystykseen ja pitää jäädä sairaalaan, vuodepaikka voi sijaita hyvinkin kaukana kotoa. Viime vuonna aloittaneet hyvinvointialueet ovat maantieteellisesti suuria, ja ne voivat järjestää vuodeosastopaikan myös aivan eri puolelta aluetta.
Näin kävi myös oululaiselle 84-vuotiaalle Sinikka Helkimolle viime juhannuksena. Hän oli muuttanut Joensuusta vuotta aiemmin Ouluun saadakseen olla lähellä tytärtään ja tyttärentytärtään. Elämänsä viimeiset päivät hän kuitenkin vietti vuodeosastolla Pudasjärvellä, missä hän kuoli yksin.
– Se ei ollut hyvä kuolema, sanoo tytär Johanna Helkimo.
Vastaavia tapauksia, joissa potilas on siirretty päivystyksestä jatkohoitopaikkaan kauas kodistaan, on tullut tietoon eri puolilta Suomea sekä vanhusasiavaltuutettu Päivi Topolle että hoivaa tutkineelle yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Krögerille.
Kröger sanoo, että kun vuodeosastopaikkoja vähennetään eri puolilla maata, riskinä on, että etenkin vanhusten kuljettaminen lisääntyy entisestään.
– Valitettavasti se on aika todennäköistä, elleivät hyvinvointialueet ota tähän vahvaa linjaa inhimillisistä ja terveydellisistä syistä.
Vanhus kävi Oulussa vielä ennen kuolemaansa
Vielä juhannusaattona Sinikka Helkimo tapasi tyttärentytärtään. Seuraavana aamuna kotihoidon työntekijä löysi Helkimon tuetusta palveluasunnosta sekavassa tilassa ja tilasi ambulanssin.
Päivystyksestä Helkimo lähetettiin Pudasjärvelle vuodeosastohoitoon.
Sinikka Helkimon tytär ehti käydä äitinsä luona Pudasjärvellä kerran, päivää ennen äidin kuolemaa. Samana iltana Pudasjärven lääkäri oli lähettänyt vanhuksen ambulanssilla Ouluun päivystykseen oireiden pahentumisen vuoksi. Sieltä hänet palautettiin lääkärin tapaamisen jälkeen takaisin Pudasjärvelle. Päivystyksessä ei otettu pään kuvia, jotka Pudasjärvellä oli toivottu.
Kun Johanna Helkimo soitti seuraavana aamuna Pudasjärven vuodeosastolle, äiti oli kuollut. Omaisten tehtäväksi jäi huolehtia vainajan kuljetus Ouluun.
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo sanoo, että etenkin vanhalle ihmiselle pitkät siirrot ovat raskaita. Hän muistuttaa myös Maailman terveysjärjestön suosituksista, joiden mukaan läheisten tulisi saada olla läsnä elämän viime vaiheessa.
– Jos ajatellaan elämän viimeisten hetkien kokemuksia, ei se varmasti ollut sellainen kuolema, jollaista kukaan olisi itselleen toivonut, hän sanoo Sinikka Helkimon tapauksesta.
Teppo Krögerin mukaan olisi tärkeää huolehtia, että potilaan omaisille välitetään tietoa ja konsultoidaan omaisia vanhusten siirroista, jotta omaiset pystyvät vierailemaan potilaan luona. Hänestä on myös olennaista, että omaisten taustatiedot potilaasta tulevat hoitohenkilökunnan tietoon.
Johanna Helkimo soitti sairaalaan usein. Silti hän koki, että tiedonkulku vaikeutui etäisyyden vuoksi.
– Kun pääsee paikan päälle käymään, tieto kulkee paremmin kuin soittamalla. Jäi olo, että jos en olisi ollut niin aktiivinen, kuinka vähän tietoa olisin saanutkaan.
Potilaita on kuljetettu paljon kauemmaskin
Kun hyvinvointialueet aloittivat, yksittäisiä potilaita jouduttiin siirtämään Oulusta jopa Kuusamoon asti, kertoo palvelualuejohtaja Elina Heikkinen Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta (Pohde). Kuusamoon on Oulusta yli 200 kilometriä.
Nykyään tilanne on parempi. Yhdeksän kymmenestä potilaasta voidaan sijoittaa oman kotinsa lähelle vuodeosastolle, Heikkinen kertoo. Myös inhimillisiä tekijöitä huomioidaan aina kun mahdollista.
– Toki meillä on ruuhkahuippuja esimerkiksi infektiohuippujen aikana.
Sellainen oli esimerkiksi viime kesänä. Samoin juhlapyhät ja kesälomasulut vaikuttavat.
Hän huomauttaa, että potilaille löytyy vuodeosastopaikka jopa aiempaa nopeammin. Päivystyksessä vietetty aika on lyhentynyt hyvinvointialueiden toiminta-aikana, vaikka Pohde onkin vähentänyt kolmanneksen vuodeosastopaikoista.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: eevi.kinnunen@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.