– Tunnistan itseni ruudusta, mutta toisaalta sarjaa on nyt vaikea katsoa. Muutos vuodentakaiseen on ollut sekä fyysisesti että psyykkisesti suuri.
Tamperelainen Anna-Stiina ”Ansti” Siitarinen, 43, kertoo, että Mielivaellus-sarjan kuvausten aikaan hän alkoi tunnistaa asioita, joita kohti hänen pitäisi mennä ja joista hän aidosti pitää.
Hän kertoo ohjelman osallistumishakemuksen täyttämisen olleen ensimmäinen itsellinen teko pitkiin aikoihin, se oli peloton heittäytyminen uuteen.
Anna-Stiina lähti mukaan ohjelmaan, koska koki jääneensä avioeron jälkeisen surun ja pettymyksen kanssa lähes yksin. Hän ajatteli, että voisi tarjota kokemuksineen vertaistukea katsojille.
– Minulle on ollut äärimmäisen kova paikka hyväksyä ajatus siitä, että en pystynyt tarjoamaan lapsille ehjää perhettä.
Anna-Stiina kuvailee tilannetta pitkäksi itsensä kadottamisen prosessiksi.
– Olen ollut mestari syyllistämään itseäni ja miettimään, miltä muiden silmissä näytän. Kuvauksissa esimerkiksi muistan miettineeni, että kuinka hersyvästi uskallan nauraa.
Mielivaellus-sarjassa neljä naista viettävät viikon ratsastusvaellusleirillä. Sen aikana he käyvät läpi elämänsä kipeitä ja käänteentekeviä kokemuksia psykoterapeutti Henriika Maikun ja hevosavusteisen terapian avulla.
– Ohjelmaan osallistuminen ei tietenkään parantanut minua eron aiheuttamalta tuskalta, mutta keskustelut ja ryhmän sekä psykoterapeutin tuki antoivat paljon ajateltavaa.
Ansti kertoo viettäneensä paljon aikaa yksin ja opetelleensa tuntemaan itseään.
– Usein puhutaan, että eron jälkeen vuoden kuluttua helpottaa. Näin ei kohdallani tapahtunutkaan, vaan olo oli edelleen kauhea. Mietin silloin, että teenkö tämänkin jotenkin väärin.
Olen ollut mestari syyllistämään itseäni.
Käänne parempaan tapahtui kuin huomaamatta. Uusi koti Tampereen keskustan tuntumassa on tärkeä turvapaikka elämän myllerryksissä.
Iloa arkeen tuovat pienet hetket: oma saunahetki kynttilöiden kera, luovuus musiikin ja taiteen muodossa sekä hassuttelu.
Apuna itsensä löytämisessä on ollut myös vanha, laaja ystäväpiiri. Ansti on edelleen kiitollinen siitä, että ystävät eivät olleet hävinneet ympäriltä.
– Avioliiton kriisiytyessä ja perhe-elämän täyttäessä arjen en juurikaan tullut pitäneeksi yhteyttä ystäviini. Sulkeuduin kotiin ja koin olevani tosi huono ystävä.
Ystävyyssuhteita syntyi myös sarjan kuvauksissa. Anna-Stiinan juhliessa syksyisiä syntymäpäiviään kutsuttuina olivat myös Mielivaellus-sarjan naiset.
Ansti sanoo, että yhteinen poikkeuksellinen kokemus yhdistää heitä ja he pitävät yhteyttä viestein ja puheluin.
– Oli aivan ihanaa, kun niin moni heistä pääsi paikalle. Heidän, kuten muidenkin läheisteni hyväksyvä katse on auttanut näkemään myös itseni uudessa valossa.
Just nyt on hyvä näin.
Ansti ja hänen entinen miehensä jakavat vanhemmuuden vuoroviikoin. Uudessa perhetilanteessa hetket teini-ikäisten lasten seurassa ovat Anstille tärkeitä.
Pojan kanssa yhteinen kiinnostuksen kohde on musiikki. Tyttären ratsastusharrastus on tauolla, mutta Ansti toivoo saavansa hänestä seuraa maastoratsastuksille.
– Just nyt on hyvä näin. On ollut huojentavaa huomata, miten kuvioiden vakiinnuttua oma olo on keventynyt. Ahdistava tunne on hävinnyt ja hiljalleen on herännyt myös toive uudesta, tasapainoisesta ja tasavertaisesta parisuhteesta.
Anna-Stiinan käsivartta koristaakin tuore tatuointi muistuttamassa häntä oman itsensä arvostamisesta.
– Kesällä sain kuulla, että olen kuin keiju, joka pöläyttää taikapölyä ihmisten päälle. Se tuntui aivan ihanalta, kun oma sisäinen ääneni on ollut niin kriittinen.
Anna-Stiina kokee, että hänen uudessa elämässään arki on tuttua arkea, mutta siinä on enemmän iloa ja heittäytymistä – ja sitä taikapölyä.
– Minä kelpaan tällaisena kuin olen.