Voisiko näytelmä enää surullisemmin alkaa?
– Minua pelottaa. Pelkään kuolemaa ihan hirveästi.
Kaarle Leijona eli Korppu makaa sairaana sängyssään. Hän on vasta 10-vuotias, mutta tietää kuolevansa pian.
– Kun pääset Nangijalaan, sinusta tulee kerta heitolla terve ja vahva, isoveli Joonatan Leijona lohduttaa.
Ruotsalaisen Astrid Lindgrenin (1907-2002) rakastettu lastenkirja Veljeni Leijonamieli riipaisi syvältä jo ilmestyessään vuonna 1973. Eikä tarinan lumo ole kadonnut.
Kotitalo syttyy palamaan. Joonatan nostaa pikkuveljensä reppuselkään, hyppää palavan talon ikkunasta ja kuolee.
Pian kuolee myös Korppu ja seuraa suuresti ihailemaansa veljeä kuoleman jälkeiseen Nangijalaan.
Heistä tulee Leijonamieliä.
Veljeni Leijonamieli -näytelmän ensi-ilta on Helsingin Kaupunginteatterissa tänään torstaina 17. lokakuuta. Se on tarina kuolemasta, rohkeudesta ja pelon voittamisesta.
Teatteriohjaaja Jakob Höglundille kirja on tuttu jo lapsuudesta. Nyt hän on ohjannut ensimmäistä kertaa Astrid Lindgrenin tekstiin perustuvan näytelmän.
– Veljeni Leijonamieli on sekä hauska että surullinen. Se on jännä, kaunis ja poeettinen.
Höglund rakastaa surullisia tarinoita. Näytelmä liikuttaa häntä ja niin saattaa käydä myös katsojalle.
– Se on ihanaa! Voi itkeä yhdessä muun yleisön kanssa.
Maan alle sinusta joutuu vain joku semmoinen kuori. Sinä itse lennät jonnekin ihan muualle.
Joonatan kirjassa Veljeni Leijonamieli
Ohjaajan ja näyttelijöiden mielestä näytelmä Korpusta ja Joonatanista voi toimia keskustelunavauksena. Se voi antaa sysäyksen jutella lapsen kanssa kuolemasta.
Näyttelijä Mikko Kauppilasta (Joonatan) on hyvä, että aihetta käsitellään koko perheelle tarkoitetussa esityksessä. Hän toteaa, että myös aikuisen on vaikea ymmärtää sairautta ja kuolemaa.
– Ajattelen, että se on tärkeää myöntää lapselle.
Veljeni Leijonamieli on fantasiaseikkailu, jossa hyvä ja paha mittelevät. Veljekset saavat vastaansa pelottavan hirmuhallitsija Tengilin joukkoineen ja lohikäärme Katlan.
Samalla näytelmä on kaunis tarina veljesrakkaudesta ja välittämisestä.
Joonatan, oma veljeni, miksen minä ole yhtä rohkea kuin sinä?
Korppu kirjassa Veljeni Leijonamieli
– Jos kaikki olisivat kuin Joonatan, maailmassa ei olisi mitään pahaa. Veljekset ovat hyviä esikuvia kaikille, ohjaaja toteaa.
Näytelmä on lohdullinen.
– Siinä on samanaikaisesti suru ja valo. Siksi tämä tarina on niin tosi, sanoo Alexander Wendelin (Korppu).
Veljeni Leijonamieltä on esitetty useissa suomalaisteattereissa. Se on parhaillaan Kajaanin kaupunginteatterin ohjelmistossa. Seinäjoen kaupunginteatterissa Veljeni Leijonamielen ensi-ilta on puolestaan ensi helmikuussa.
Esitys kiinnostaa yleisöä. Helsingissä syksyn lipuista suurin osa myytiin jo ennen ensi-iltaa.
Teatteri suosittelee näytelmää 9 vuotta täyttäneille tai sitä vanhemmille.
Helsingin kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli on yhdistelmä musiikki- ja nukketeatteria. Sotilaina näyttämölle marssivat suurikokoiset nuket ja veljekset ratsastavat keppihevosilla.
Mikko Kauppila kannustaa myös katsojia tarttumaan keppihevosta suitsista.
– Esityksemme tyylilaji on vakavamielinen leikki. Me näyttelijät leikimme näyttämöllä; kiipeilemme vuorilla ja ratsastamme keppihevosilla.
– Toivon, että myös katsojat innostuvat kokeilemaan ja leikkimään esityksen jälkeen.
Alexander Wendelin kuuntelee vieressä Mikko Kauppilaa katseessaan samaa ihailua kuin pikkuveli Korpulla.
– Mä komppaan tota, hän sanoo ja molemmat nauravat.