Vuoteen 2004 saakka Neil Harbissonin elämään ei kuulunut minkäänlaisia värejä. Diagnoosina oli akromatopsia: Harbisson oli syntynyt täydellisesti värisokeana henkilönä, ja pystyi näkemään vain ja ainoastaan harmaan eri sävyjä.
Sitten tilanne muuttui: kirurgisessa toimenpiteessä Harbissonin takaraivoon, kallon luuhun, asennettiin siru, joka yhdistyy antenniin. Cyborg Antenna -nimellä kulkeva sensorinen järjestelmä muuttaa valon aaltopituudet säveliksi, jotka Harbisson aistii ääninä ja väreinä.
– Antenni on muuttanut tunteen identiteetistäni: olen nyt osa teknologiaa ja tunnen olevani kyborgi. Antenni on oleellinen osa minuuttani, eikä siis suinkaan mitään sellaista, mitä puen päälleni, Harbisson kertoo.
Kyse ei siis ole puserosta, takista tai muusta vaatekappaleesta, jonka voi sujauttaa päälleen tai ottaa yltään silloin kuin huvittaa.
– Antenni on minulle uusi kehonosa. Se on osa luurankoani, ja sitä voi verrata vaikkapa käsivarteen, nenään tai korvaan.
Aisteja, jotka ovat ihmisen tavoittamattomissa
Cyborg Antenna mahdollistaa Neil Harbissonille paitsi normivärien havainnoinnin myös laajemman väriskaalan kokemisen. Järjestelmä muuttaa ääniksi ultraviolettivärin ja infrapunasäteilyn, joista kumpaakaan ihminen ei voi havaita normiaistein.
– Ultravioletista kertovat äänet ovat korkeita ja hienoisesti levottomuutta herättäviä. Tämä on oikeastaan hyväkin asia, koska ultraviolettisäteet voivat vahingoittaa ihoa. Infrapunan kohdalla taas tiedän, ovatko hälyttimet päällä vaikkapa kaupassa.
Cyborg Antennan avulla Harbisson tekee myös taidetta ja voi toisaalta myös kuunnella sitä.
– Salvador Dali kuulostaa mikrotonaaliselta, Leonardo da Vinci pehmeältä ja Andy Warhol hyvin äänekkäältä.
Toisinaan äänekkyyttä voi olla liikaakin:
– En esimerkiksi voisi pitää Andy Warholin teoksia makuuhuoneessani, Harbisson hymyilee.
Neil Harbisson ei halua ryhtyä muokkaamaan jo olemassa olevia aistejaan, ja hän liittää itseensä termin Artifial Senses (AS) eli keinotekoiset aistit.
– Mielestäni ihmisellä on täydelliset aistit, enkä suhtaudu ihmiskehoon mitenkään negatiivisesti. Kyse on aistien lisäämisestä, eli en pyri muokkaamaan mitään sellaista, mikä ihmiskehossa jo on valmiina.
Kyborgius on marginaalissa olevaa undergroundia
Neil Harbisson on maailman ensimmäinen virallisesti tunnustettu kyborgi. Tittelin saaminen ei sujunut ongelmitta: Iso-Britannian viranomaiset vaativat Harbissonia esiintymään passikuvassa ilman antennia, mutta tämähän ei ollut mitenkään mahdollista. Harbissonin mukaan kyborgius tuo väistämättä haasteita yhteiskunnalle.
– Ihmisillä on uusia kehonosia ja aisteja ja syntyy uusia todellisuuksia, jotka ovat olemassa samaan aikaan. En ole ihan varma, onko yhteiskunta valmis sellaisen diversiteetin ja erilaisuuden määrään, jota tulevaisuudessa kohtaamme. Kyborgius herättää usein myös pelkoa.
Harbissonin mukaan kyborgi-genressä eivät isot rahat liiku: miljonäärien sijaan kokeiluja ihmiskehon ja teknologian kohtaamisesta tekevät ihmiset edustavat usein marginaalia. Kyse on biohakkereiden ja teknologiaa tutkivien taiteilijoiden pienehköistä piireistä, joihin liittyy underground-leima.
Cyborg Antennaa varten Harbissonin oli vaikeaa löytää itselleen kirurgia, koska prosessi oli virallisesti laiton ja sitä on pidetty epäeettisenä. Operaation tehnyt kirurgi ei ole halunnut tulla julkisuuteen.
– Nyt meillä on implantteja, jotka liittyvät vaikkapa magneettisuuden aistimiseen. Seuraavaksi kuvioihin voi astua kolmas korva -implantti. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei kommunikointiin enää tarvittaisi puhelinta tai nettiä, Harbisson ennustaa.
Hän haluaisi myös kehittää Cyborg Antennaa, joka latautuu tällä hetkellä sähkövirran avulla.
– Tavoitteenani on, että siihen liitettäisiin verenkierrossa oleva turbiini, joka voisi ladata antennia jatkuvasti. Kyse olisi siis kehon omasta energiasta, mutta tämä on vielä toistaiseksi haasteellista.
Julkisilla paikoilla kyborgi antenneineen herättää luonnollisestikin kiinnostusta.
– Sitä kautta syntyy usein keskusteluja tuntemattomien kanssa. Toisaalta taas joudun välttelemään humalaisten naisten seuraa: heillä on tapana tarttua kiinni antenniin.