Iso puutalo Askolan idyllissä maalaismaisemassa, pihalla juoksevat koirat, puutarhassa kasvavat kesäkukat ja lämminhenkisessä pirtissä nariseva puinen lattia.
Paikka on kuin ilmetty klassinen mummola.
Ainoa asia, mitä kuvasta puuttuu, ovat lapsenlapset.
Niitä ei ole eikä niitä tule.
Tuula Liukka-Nurmi, 56, ja Marko Nurmi, 52, halusivat lapsia. Se ei kuitenkaan onnistunut.
Yritys oli kova. Lapsettomuushoitoja, keskenmeno ja epäonnistumisen kokemuksia. Lopulta ei voinut kuin luovuttaa.
Henkinen haava ei ehtinyt umpeutua, kun se vuosia myöhemmin repeytyi auki uudestaan. Käynnissä on tahattoman lapsettomuuden ”toinen kierros”.
Ei kyläilyjä lapsiperheissä
Pariskunta elää nyt uudelleen tunteita, jotka ryöpsähtivät päälle omaa lasta yrittäessä. Isolla osalla heidän läheisistään on lapsenlapsia.
Kylässä käydessä muiden jälkikasvu on huomion keskipisteenä. Sukujouluissa toimitaan lastenlasten ehdoilla. Yhteiskunnan vuosikalenteri tuntuu kulkevan lasten koulujen ja lomien mukaan.
– Koen kylässä olevani ulkopuolinen ja saan samalla jatkuvasti muistutuksen siitä, mistä jään paitsi, Tuula Liukka-Nurmi sanoo.
Parin sosiaalisen median kanavissa tulee jatkuvasti vastaan isovanhemmuuden hehkutusta, he sanovat. Tarinoita siitä, miten ”mummin lapsenlapsi aloitti ensimmäisen koulupäivän” tai ”vaari näytti lapsenlapselle, miten kalastetaan”.
– En pysty katsomaan niitä. Ensimmäinen ”kierros” oli jo kova paikka. En halua satuttaa itseäni enempää, Liukka-Nurmi sanoo.
He eivät sano, etteivätkö muut saisi olla iloisia jälkikasvustaan.
– Päinvastoin, saa ja pitääkin olla. Tämä vain on tunne, joka päässä velloo, Marko Nurmi kertoo.
Alla olevalla videolla Tuula Liukka-Nurmi ja Marko Nurmi kertovat, miltä tuntuu, kun heistä ei koskaan tule mummoa ja vaaria:
Lähipiiri tietää, että lapsettomuus on parille suuri suru. Liukka-Nurmi kokee omat tunteensa ristiriitaisiksi.
– Lastenkesteillä olo on epämukava. Toisaalta tämä on johtanut siihen, että meidät harvemmin kutsutaan mihinkään, missä on lapsia. Ei sekään hyvä ole.
Näin esimerkiksi kävi, kun Liukka-Nurmen ystävä jätti pyytämättä häntä kummiksi lapselleen.
– Hän sanoi, että ei halunnut loukata minua pyytämällä kummiksi, vaikka olisin kyllä halunnut.
Vertainen voi ymmärtää
Tuula Liukka-Nurmelle lapsettomuuden ”toinen kierros” ei ole ensimmäistä helpompi. Oloon ei totu, hän sanoo.
– Olen loputtoman vihainen itselleni, että en onnistunut saamaan lasta.
Marko Nurmi on turtuneempi tilanteeseen, vaikka kaipuu vaariksi onkin kova. Hän työskenteli aikanaan nuorisokerhon vetäjänä ja tuli läheiseksi muutaman lapsen kanssa.
– Eräänä päivänä työ loppui ja tyhjä olo jäi.
Liukka-Nurmi kuuluu Lapsettomien yhdistys Simpukan vertaistukiryhmään. Vain vertainen voi tietää, miltä tämä tuntuu, hän uskoo.
– Tyhjä syli. Siltä se tuntuu.
Pariskunnan tilanne ei ole poikkeuksellinen. Simpukka ry:n mukaan 50–54-vuotiaiden ikäryhmästä noin viidennes naisista ja noin kolmannes miehistä on lapsettomia.
Samat kysymykset uudelleen
Tahattomasta lapsettomuudesta puhutaan nykyään enemmän ja vertaistukea on saatavilla.
Ne tahattomasti lapsettomat, jotka nyt ovat perinteisessä isovanhemmuusiässä, ovat usein sitä ikäluokkaa, joille lapsettomuuden ”ensimmäinen kierros” on ollut tabu, kertoo Simpukan toiminnanjohtaja Piia Savio.
Siksi moni tahattomasti lapsenlapseton on Savion mukaan jäänyt tunteidensa kanssa yksin. Tämä voi työntää ihmisen etäälle ikätovereistaan ja saada käpertymään itseensä.
Myös hallituksen kaavailema hoitajamitoituksen lasku pelottaa Simpukan asiakkaita, jotka Savion mukaan pohtivat, kuka heistä pitää huolen, kun he vanhenevat.
Lapsenlapsettomuutta kokevien yhteydenotot ovat yleistyneet Simpukassa vasta muutaman vuoden sisällä. Heille perustettiin vuonna 2021 vertaisryhmä Sydänsimpukat. Ryhmässä kokoontuu kuukausittain vain alle kymmenen ihmistä. Syynä tähän on Savion mukaan tiedon puute.
Tarve tuelle tulee todennäköisesti kasvamaan, hän arvioi. 35-vuotiaista naisista kolmannes ja miehistä puolet on tällä hetkellä lapsettomia.
Osa heistä on sitä tahtomattaan.
Koiramummola
Askolan maalaisidyllissä on kuitenkin elämää. Pihalla temmeltävät koirat Ronja ja Ninja.
He ovat nyt Tuulan ja Markon ”lapset”.
– Näiden kanssa voi onneksi jotain tehdä, esimerkiksi leikkiä ja lähteä lenkille, Liukka-Nurmi sanoo.
Koirat ovat eläinrakkaalle parille todella tärkeitä. Lasta ne eivät kuitenkaan korvaa, he sanovat.
Lapsettomien päivää vietetään vuosittain äitienpäivää edeltävänä lauantaina.
Askolan koiramummolassa nousee silloin lippu salkoon.