Alharith ”Alha” Obaid seisoo ravintolan vessassa peilin edessä.
Hän ei pysty tähän.
Mutta pitää mennä, sillä kuvauksilla on aikataulu.
Obaid vetää henkeä. Hän pakottaa itsensä vessasta ulos, pakottaa itsensä kameran eteen, pakottaa kasvoilleen hymyn.
Sitten kuvataan: nauretaan, vitsaillaan, hymyillään, hölmöillään.
Otto.
Sen jälkeen Obaid menee taas vessaan.
– Kun katson noita pätkiä nyt, muistan, millaisessa elämäntilanteessa olin. Näen, miten laiha olen – laihduin siihen aikaan ihan järjettömästi, Obaid, 25, sanoo.
Koska Obaid on innokas videopelien pelaaja, tehdään pelimetafora.
Vuosi 2024 on ollut Obaidille poikkeuksellisen vaikea leveli, jonka lopussa on ollut mahdottomalta tuntuva bossi.
Mutta joka kerta hän yritti vielä kerran.
Ensimmäinen oma tv-sarja
Kalasataman kerrostalon ikkunasta aukeaa komea näköala. Alharith Obaid sekoittaa asuntonsa keittiössä kreatiinia veteen.
– En muistanut ottaa sitä aamulla, on ollut niin helvetinmoinen kiire, Obaid sanoo.
Obaidilta on juuri ilmestynyt Yle Areenaan ensimmäinen jakso sarjastaan nimeltään alharich_S01.
Sarjassa Obaid kulkee ympäri kaupunkia modernina Sokrateena: hän kyselee ihmisiltä asioita, kuten:
Mikä on elämän tarkoitus?
Uskotko Maan ulkopuoliseen elämään?
Sarja on jatkumoa Obaidin somesisällölle, jota hän on tuottanut 2010-luvun alkupuolelta saakka ja menestynyt hyvin. Esimerkiksi Youtubessa videot saavat jatkuvasti satojatuhansia katselukertoja.
Obaid on suvereeni esiintyjä, hauska, älykäs, energinen ja persoonallinen. Kuten joissain näyttelijöissä tai poptähdissä, hänessä on jotain – sellaista, jota ei voi opetella tai opiskella.
Hyvä, ettei se vaadi koulutusta, koska sellaista Obaidilla ei ole.
Erilaisuus aiheutti epävarmuutta
Obaid ei muista käytännössä mitään Bagdadista, jossa hän syntyi. Obaidin ollessa 2-vuotias perhe muutti Suomeen Hämeenlinnaan ja siitä vuonna 2004 Helsinkiin.
Obaid oli erivärinen kuin muut, hänelle alkoi kasvaa karvoja ennen muita ja hänen nimensä oli erilainen kuin muilla.
– Vihasin huomiota, joka tuli aina uuden opettajan kanssa nimenhuudossa: miten nimeni lausutaan. Vaihdoin Facebookiinkin nimeni Aleksiksi.
12-vuotiaana löytyi kanava, jonka kautta Obaid löysi itsevarmuutta.
Hän oli pelaamassa Lego Star Wars -peliä ja näki ikkunasta, että hänen kaverinsa kuvasivat videokameralla touhujaan. Obaid jätti videopelin sikseen ja säntäsi pihalle, ja loppu on historiaa.
Ei tutoriaalia
Videoiden tekeminen vei mennessään niin tehokkaasti, että lukio jäi kesken. Se oli kova pala Obaidin äidille, sillä tämä, kuten moni muukin Suomessa, arvostaa koulutusta.
Koulutus on normi, ja jos poikkeaa normista, se vaatii selitystä: mikä sinussa on vikana, kun ei ole papereita edes toiselta asteelta?
Tämän asian pohtiminen lienee lisääntynyt viime vuosina, sillä oppilaitoksesta eroaminen on viime vuosina lisääntynyt etenkin ammatillisessa koulutuksessa.
Kun Obaid puhuu asiasta, kuulee, että hän on joutunut selvittämään asian itselleen.
– Koulutus on tapa, jolla ihminen antaa itselleen mahdollisuuden pärjätä elämässä. Mutta on muitakin tapoja. Pelkkä tutkinto ei kerro ihmisestä tai tämän älykkyydestä mitään, se on todiste siitä, että on tehnyt asioita tietyillä säännöillä riittävän ahkerasti.
Koulutus on hyödyllistä myös siksi, että yliopiston tai ammattikorkeakoulun aikana on aikaa aikuistua ja etsiä itseään, pitkittää nuoruutta. Se on elämän tutoriaali, jonka jälkeen alkaa oikea peli, aikuisuus. Silloin vaikeusaste pomppaa.
Obaid jätti tutoriaalin kokonaan väliin ja hyppäsi suoraan vaikeille leveleille.
Tarpeeksi hyvän on pakko riittää
Kun vuosi 2024 alkoi, Obaid erosi kahdeksan ja puolen vuoden parisuhteesta. Hän muutti. Hänen perheessään oli ongelmia. Hän aloitti kuvaamaan ensimmäistä tv-sarjaansa isossa tuotannossa.
– Stressin määrä oli pahimmillaan ihan älytön.
Obaid kärsii perfektionismista, mutta hän huomasi, että elämässä ei ole varaa perfektionismiin. Sillä jos hinkkaa asioita liian pitkälle, loppuu aika ja mielenterveys, eikä mitään tule valmiiksi.
– Yksi isoimmista jutuista, minkä olen oppinut tämän vuoden aikana, on se, että ”tehty” on tärkeämpi juttu kuin ”täydellinen”. Usein riittää, kun tekee tarpeeksi hyvää. Se täytyy vain itse oppia sietämään.
Elämä ei muutu helpommaksi
Ikkunasta avautuu meri, ja Obaid syö banaania. Hän puhuu useaan otteeseen vanhemmistaan.
Obaidin suurin pelko on vanhempien menettäminen, se on hänelle elämän final boss.
Obaid tietää, että niin tulee tapahtumaan. Hän tietää, että se musertaa hänet. Mutta vuoden 2024 aikana Obaid on tajunnut, että hänen on pakko selvitä siitä.
Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Täytyy vain jatkaa hengittämistä.
– Kun kuvasimme sarjaa ja olin paskana, ajattelin, että joko olen paskana ja en tee duunejani, tai olen paskana ja teen duunini. Olen paskana joka tapauksessa, niin enemmän hyötyä minulle on siitä, jos sentään hoidan hommat.
Obaid on huomannut, että hän pystyy selviämään vaikeista asioista.
– Mitä enemmän hakkaa mini bosseja ja saa kokemusta ja parempia miekkoja ja kamaa, sitä valmiimpi on viimeistä pomoa vastaan. Koska ihan niin kuin peleistäkään, elämästä ei tulee helpompaa, päin vastoin. Mutta voi itse vahvistua ja valmistautua.
Kukaan ei pärjää yksin
Obaid ei tarkoita, että ihmisellä ei olisi oikeutta olla ahdistunut, romuna ja peloissaan. Joskus pitää nuolla haavoja ja uskaltaa myöntää, että nyt ei pysty.
– Koska kovin tyyppi ei ole se, joka kovettaa itsensä, vaan se, joka uskaltaa näyttää tunteensa, kokea tunteet ja pyytää apua.
Kukaan selviä yksin, Obaid sanoo. Ei hänkään olisi selvinnyt.
– Mä olen pelännyt monta kertaa tänä vuonna tulla kotiin joskus yöllä, koska mä tiedän, että mun demonit odottaa sängyn päällä. Sitten mä olen soittanut ystävälle, ja se on vastannut, ja vaikka sen on pitänyt mennä aamulla duuniin, se on puhunut mun kanssa koko yön.
Mutta vaikeiden asioiden – kouluttamattomuuden, kiusaamisen, erivärisen ihon, perfektionismin, stressin, ahdistuksen ja parisuhteen päättymisen – ei tarvitse antaa määrittää itseään, Obaid sanoo.
Ei paras, vaan selviytyjä
Alharith Obaid muistaa usein ystävänsä Vladislav ”Cledos” Heposen sanat.
– Hän sanoi, että maailmassa on paljon nerokkaita ihmisiä, jotka osaavat tehdä siistejä juttuja. Mutta näemme vain muutamia paistattelemassa julkisuudessa. He eivät ole niitä, jotka ovat parhaita, he ovat niitä, jotka ovat vain selviytyneet siitä kaikesta paskasta, jota tekemiseen liittyy – ja jatkaneet.
Obaid sanoo, että tänä vuonna on tapahtunut paljon sellaista, että hän on meinannut katkaista virrat ja lopettaa pelaamisen. Kaikki kaatuu, mieli hajoaa, maailma loppuu.
– Mutta maailma ei ole vieläkään loppunut.
Nyt Obaid katsoo taas ikkunasta ulos ja hymyilee, ja tulee mieleen, että game overin sijasta taisikin tulla level up.