Suomalaisista aikuisista noin prosentti änkyttää. Suhdeluku on suurin piirtein sama myös muualla maailmassa.
Änkyttämiseen pitäisi suhtautua yhtenä puheen piirteenä, kuten murteisiin ja aksentteihin, sanoo logopedian dosentti ja puheterapeutti Nelly Penttilä.
Hän johtaa Tampereen yliopiston Mitä sä änkytät? -tutkimushanketta. Se tutkii änkytykseen liittyviä mielikuvia ja ennakkoluuloja sekä tarkastelee sen vaikutusta työelämässä.
Änkytykseen liittyy edelleen virheellisiä uskomuksia.
Hankkeen tutkimusassistenttina toimiva Oskari Piilonen, 25, on änkyttänyt pienestä asti. Hänestä on tärkeää, että erilainen puhe saa kuulua: pelkän täydellisen puheen kuuleminen voi johtaa ajatteluun, ettei erilainen tapa puhua ole hyväksyttävää.
Listasimme viisi yleistä väärinkäsitystä änkytyksestä.
1. Änkyttävä ihminen on ujo tai änkytys johtuu jännityksestä
Kun Oskari Piilonen puhuu, hänelle sanotaan usein, ettei tilannetta tarvitse jännittää. Hän muistuttaa, että änkytys ei tarkoita sitä, että henkilö olisi jännittynyt tai että hän olisi luonteeltaan ujo.
– Tämä on piirre, jonka kanssa me on synnytty. Meidän aivoissa tapahtuva puheen tuottaminen toimii eri lailla kuin sujuvasti puhuvilla, Piilonen sanoo.
2. Änkyttävä ei viitsi opetella puhumaan sujuvasti tai ei yritä tarpeeksi
Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö. Se voi johtua monesta eri tekijästä, ja se on tahdosta riippumatonta.
Oskari Piilosen mukaan vielä 2000-luvun alussa puheterapia keskittyi siihen, että lapsi oppii puhumaan änkyttämättä. Hän kokee, että tällainen lähestymistapa vain lisäsi pelkoa puhua, sillä änkyttävää puhetta piti välttää.
Myös hän koki nuorempana tarvetta salailla änkytystään.
Dosentti ja puheterapeutti Nelly Penttilä kertoo, että työkaluja puheen sujuvoittamiseen on olemassa, ja niitä käytetään asiakkaan niin toivoessa.
Penttilä kuitenkin korostaa, että änkytyksen vähentämiseen ei pitäisi automaattisesti pyrkiä, sillä se ruokkii ajatusta, että änkyttävässä puheessa on jotain vikaa.
Puheterapeutin ei siis tulisi pyrkiä pelkästään puheen sujuvoittamiseen, vaan terapeutti voi käsitellä asiakkaan kanssa myös änkytykseen liittyviä tunteita, lisätä minäpystyvyyden kokemuksia, parantaa itsetuntoa sekä rohkaista käyttämään omaa ääntään.
3. Änkytys kertoo matalammasta älykkyydestä
Änkytys ei kerro mitään ihmisen älykkyydestä.
Änkyttävät saattavat kuitenkin jättää hakematta haluamiinsa työ- tai opiskelupaikkoihin, koska ajattelevat, että eivät änkytyksen takia voi tehdä jotain tiettyä työtä.
Myös Piilonen meinasi valita opintonsa sillä perusteella, ettei töissä tarvitsisi puhua. Hän on kuitenkin kiitollinen 18-vuotiaalle itselleen siitä, ettei lopulta tehnyt valintaa sen perusteella.
Piilonen valmistuu pian puheterapeutiksi. Hän haluaa auttaa muita änkyttäviä ihmisiä parantamaan elämänlaatuaan.
4. Änkytyksen voi oppia ympäristöstä
Änkytyksen alkamisen syynä ei ole se, että lapsi kuulee toisen änkyttävän.
Geenit tosin voivat altistaa änkytykselle, mikä voi johtaa siihen, että suvussa esiintyy änkytystä. Sitä ei kuitenkaan opita ympäristöstä.
5. Änkyttävää on autettava löytämään oikeat sanat
Oskari Piilonen kertoo, että ihmiset auttavat häntä usein löytämään oikeat sanat. Vaikka ihmisten tarkoitus on hyvä ja he haluavat auttaa, se ei ole oikea tapa.
Piilosen mukaan se saa änkyttävän ihmisen tuntemaan itsensä avuttomaksi.
– Sanojen löytymisessä saattaa kestää vähän pidempään, mutta toivoisin, että ihmisillä olisi se muutama sekunti aikaa odottaa, että saan sanani sanottua. Kyllä se sieltä aina loppujen lopuksi tulee.
Juttu perustuu Oskari Piilosen omiin kokemuksiin, logopedian dosentti ja puheterapeutti Nelly Penttilän haastatteluun sekä Suomen änkytysyhdistyksen kokoamiin ennakkokäsityksiin änkytyksestä.