– Eksentrinen eli tavallisuudesta poikkeava, luova ja vähän introvertti.
Näin kuvailee kotikaupunkiaan Tarttoa kirjailija Berk Vaher, jonka Lugulaul-romaani (2002) kuuluu postmodernin virolaisen kirjallisuuden merkkiteoksiin.
Vaherin mukaan postmoderneja elementtejä löytyy myös Tartosta, vaikka turistikuvissa näkyy useimmiten vuonna 1789 rakennettu ikoninen vaaleanpunainen raatihuone sekä opiskelijalaumoja.
– Täällä kävellessä huomaa, että kaupunki on synteesi erilaisista historiallisista ajanjaksoista ja tyyleistä. Kulttuuriympyrät ovat melko pienet, joten eri taiteenlajit ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa.
Hengissä pysymisen jalo taito
Viron toiseksi suurin kaupunki Tartto on toiminut tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunkina Norjan Bodøn ja Itävallan Bad Ischlin kanssa. Kaupungit eroavat toisistaan sekä profiileiltaan että väkiluvultaan.
Vuorien ympäröimässä Bad Ischlin kylpyläkaupungissa on asukkaita vain noin 14 000, kun taas napapiirin pohjoispuolella sijaitsevan 53 000 asukkaan Bodøn historiaan kuuluu oleellisena osana kalastus ja salakuljetus.
Sadantuhannen asukkaan Tarton menneisyys on nivoutunut vahvasti vuosisatojen ajan eurooppalaisen valtapolitiikan myrskyihin. Suotuisan sijaintinsa takia kaupunkia ovat hallinneet virolaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset, saksalaiset, puolalaiset, liettualaiset ja novgorodilaiset.
1200-luvulla Tartto kuului Hansaliittoon ja se tunnettiin nimellä Dorpat. Vuonna 1632 kaupunkiin perustettiin Viron ensimmäinen yliopisto, ja Tarttoa pidetään edelleen virolaisen sivistyksen kehtona. Ei siis ihme, että kuusi vuotta sitten Viro nimesi kulttuuripääkaupunkikandidaateikseen Narvan ja Kuressaaren lisäksi myös Tarton.
Kulttuuripääkaupunkivuodesta Tartto kävi kovaa taistoa Viron kolmanneksi suurimman kaupungin, Narvan kanssa.
– Pohdiskelimme, että meidän pitää tarjota jotakin yllättävää, Berk Vaher kertoo.
Yllätysmomentti löytyikin nopeasti. Vuonna 2018 tuhannet tarttolaiset osallistuivat mielenosoitukseen, joka vastusti miljardiluokan sellutehtaan rakentamista kaupunkia halkovan Emajoen varrella.
– Meillä oli siinä tarina uudesta identiteetistä: tällaista tapahtuu ympäri maailmaa. Miksi puhuisimme pelkästä yhdestä kaupungista, miksemme puhuisi Euroopasta tai koko planeetastamme.
Kulttuuripääkaupunkivuottaan Tartto onkin mainostanut Arts of Survival -sloganilla.
– Kyse on nimenomaan pienempien kaupunkien identiteetistä ja siitä, miten tällaiset kaupungit selviävät tällä vuosituhannella – miten ne pystyvät määrittelemään itsensä kulttuurisesti uudestaan, Vaher tarkentaa.
Kulttuuripääkaupungit ovat siirtyneet Euroopan laitamille
Tarton kulttuuripääkaupunkivuoden teemoihin kuuluvat niin ympäristö kuin ympäristöystävällisyyskin. Avainsanoina ovat kierrätys ja energian säästäminen.
Kulttuurikaupunkivuoteen liittyvissä tapahtumissa kertakäyttöiset pillit ja sekoittimet ovat kiellettyjä ja ruokalistaan pitää sisältyä ainakin yksi vegaaninen vaihtoehto. Yleisöä on pyydetty välttämään yksityisautoilua ja käyttämään polkupyörää sekä julkisia liikennevälineitä.
– Teemoihimme kuuluvat myös henkinen hyvinvointi ja käsillä tekemisen taito. Ihmiset ovat nykyisin niin riippuvaisia kännyköistä, että siinä sivussa normaali fyysinen kanssakäyminen on katoamassa, Berk Vaher toteaa.
Tarton kulttuuripääkaupunkivuoden budjetti on 24,5 miljoonaa euroa. Tästä kymmenen miljoonaa on tullut Viron kulttuuriministeriöltä, toiset kymmenen miljoonaa Tarton kaupungilta ja loput erilaisilta rahastoilta ja lahjoituksina.
Vaherin mukaan kokonaisbudjetti on kuitenkin jonkin verran suurempi, koska projektit ja organisaatiot ovat käyttäneet tapahtumissa myös omaa rahoitustaan. Vertailun vuoksi: Oulun kulttuuripääkaupunkihankkeen budjetti vuodelle 2026 on noin 50 miljoonaa euroa.
Vuonna 1985 syntynyt kulttuuripääkaupunki-instituutio on vuosien saatossa muuttanut muotoaan. Aluksi kulttuuripääkaupunkivuosien näyttämöinä toimivat isot eurooppalaiset metropolit spektaakkeleineen, nyttemmin on siirrytty yhä enemmän periferiaan, mistä Bodø ja Bad Ischlkin kertovat.
– Voi tietysti ihmetellä, miten kaupunki, jossa on asukkaita 100 000 tai vähemmän, voi olla eurooppalainen kulttuuripääkaupunki. Kyse ei ole asukasmäärästä vaan mielentilasta ja siitä, kuinka nopeasti muutokset toteutuvat, Berk Vaher sanoo.
Vaherin mukaan pienemmistä yhteisöistä löytyy toisenlaista ketteryyttä kuin suuremmista.
– Tartto voi esimerkiksi lanseerata kaupunkipolkupyöräsysteemin hyvinkin nopealla aikataululla.
Mutta entäpä kahden kuukauden kuluttua päättyvän kulttuuripääkaupunkivuoden saldo? Vaher painottaa, että tavoitteisiin on kuulunut asukkaiden osallistaminen paitsi kulttuuririentoihin myös niiden toteuttamiseen, sekä tarttolaisen mielenmaiseman uudistaminen pysyvästi.
– Mihinkään vanhaan moodiin Tartto ei kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen ole palaamassa.
Tarton kulttuuripääkaupunkivuosi huipentuu japanilaisen Ryoji Ikedan näyttelyyn, joka on avoinna maaliskuun alkuun saakka. Ikeda tunnetaan videoteoksistaan, joissa hyödynnetään muun muassa Nasan data-arkistoja. Viime vuonna Ikedan teoksia oli esillä Helsingin Amos Rexissä.