Miten puhumme väreistä? Millaisia merkityksiä värisanat saavat jokapäiväisessä kielenkäytössä?
Veera Hatakka tutki sitä väitöskirjassaan, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa viime perjantaina.
Veera Hatakka on yleisesti huomannut, että monilla on värien nimistä hyvin vahvojakin mielipiteitä.
– Keskustelut väreistä herättävät aika paljon intohimoja. Minullekin jotkut ihmiset ovat sanoneet, että ärsyttää, kun ihmiset eivät tiedä, millainen on tietty sininen tai muuta tämäntyyppistä, Veera Hatakka sanoo.
Vahvoista näkemyksistä huolimatta arkisissa keskusteluissa väreistä puhutaan silti usein toisin.
– Kun värit eivät ole varsinainen puheenaihe, voikin olla, että käytämme ihan erilaisia ilmaisuja kuin jos määrittelisimme niitä.
Värisanojen käyttöä aidoissa suomen kielen käyttötilanteissa on aiemmin tutkittu vain vähän. Veera Hatakan väitöskirjatutkimuksessa aineistoina oli Suomi24-foorumin keskusteluja ja näkövammaisille suunnattuja museoiden taideteosten kuvailutulkkauksia.
Mielenkiinnon kohteena olivat varsinkin sellaiset värit, jotka eivät ole selkeästi punaisia, sinisiä, ruskeita tai muita perusvärejä, vaan jäävät eri värien rajoille.
Värejä kuvaillaan spontaaneilla tavoilla
Tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että väreistä puhutaan suomen kielessä hyvin monenlaisilla ilmauksilla. Se, mikä kuvaus keskusteluissa kulloinkin valitaan, on kytköksissä tilanteeseen. Ilmauksia on lukematon määrä.
– Jos tarkoituksena on erotella asioita niiden värin perusteella, saatetaan sanoa vain yksi värisana, kuten ota se punainen kuppi, ei keltaista kuppia, Veera Hatakka sanoo.
Kun taas nimenomaan värit ovat huomion keskipisteenä, niitä kuvaillaan paljon tarkemmin.
Vakiintuneiden ilmausten, kuten vaaleanpunaisen tai tummankeltaisen kaltaisten sanojen lisäksi oikeastaan mitkä tahansa spontaanisti mieleen tulevat sanat voivat Veera Hatakan mukaan toimia keskusteluissa väri-ilmausten määritteinä.
– Tyypillisiä ovat vaikka marjapuuronpunainen tai sammalenvihreä, mutta se, millä väriä voidaan täsmentää, voi olla myös jotain tosi mielikuvituksellista ja vähän yllättävääkin.
Samanlaiset värinkuvaukset eivät välttämättä toistu koskaan, ja niiden merkitys liittyy tiettyyn käyttöyhteyteen. Veera Hatakan aineistoissa tuli vastaan esimerkiksi seuraavanlaisia kuvailuja:
- lämmin maitosuklaan ruskea
- pehmeä nurmikon vihreä
- kuivuvan veren väri
- tumman heinän väri
- oljen väri
Kun puolukka punertaa
Tutkimuksessa korostui, että värisanoilla viitataan kielenkäytössä usein myös johonkin muuhun kuin itse väriin. Merkitys selviää käyttöyhteydestä.
– Kun sanomme, että puolukka punertaa, niin puhummeko oikeastaan puolukan väristä vai haluammeko puhua siitä, että se alkaa olla kypsä?
Käyttöyhteydestä voi toisaalta selvitä, millaisesta väristä puhutaan. Kun joku mainitsee taivaanrannan punertavan, kuulija todennäköisesti tietää, millaisesta punertamisesta on kyse.
Värisanoja saatetaan myös käyttää toisin kuin millaisina värit todellisuudessa havaitaan – yleisesti tiedetään, että joitakin asioita on totuttu kuvailemaan tietyn värisinä. ”Punaisten hiusten” väriskaala on laaja ja ”musta kahvi” on pikemminkin tummanruskeaa kuin aivan mustaa.
Samalla sanalla puhutaan väristä ja värittömyydestä
Harmaata Veera Hatakka tutki muiden värisanojen käyttöä tarkemmin.
Harmaa eri sävyineen on kielenkäytössä väri siinä missä muutkin värit, mutta sillä on puheessa myös muunlaisia käyttötapoja.
– Aika usein harmaa tarkoittaakin väritöntä, Veera Hatakka sanoo.
Esimerkiksi kaupunkia, lähiötä tai maisemaa saatetaan kuvailla harmaaksi, jos yleinen vaikutelma on väritön ja kylläisiä, kirkkaita värejä on vain vähän.
Harmaa-sanaan liittyviä metaforisia merkityksiä tuli myös paljon vastaan, kun Veera Hatakka analysoi aineistoaan. Esimerkiksi mieliala ja tunnelma voivat olla harmaita tai jotakuta ihmistä voidaan kuvailla harmaaksi.
– Harmaa on hyvin rikas sana metaforiselta käytöltään. Sillä kuvataan esimerkiksi monenlaisia tunnetiloja, olotiloja tai jotain erottumatonta, Veera Hatakka sanoo.
Harmaa-väri viittaa tietysti myös ikääntymiseen, hiusten harmaantumiseen.
Tumma ja vaalea yllättivät tutkijankin
Entä sanat tumma ja vaalea?
Näiden sanojen itsenäinen käyttö värien kuvaajana oli tutkijastakin yllättävää.
– Voidaan sanoa, että jollakulla oli päällään harmaat housut, musta pipo ja tumma huppari. Tumma toimii ikään kuin värin nimenä siinä tilanteessa, Veera Hatakka sanoo.
Tumman hupparin väri voi esimerkiksi olla lähellä mustaa, mutta ei kuitenkaan aivan musta tai väriä voi olla hankalaa määritellä tai muistaa.
Tummaa ja vaaleaa käytetään kuvailussa myös sellaisissa tilanteissa, joissa täsmällisellä värillä ei ole väliä.
Tutkimusaineissa eräs henkilö kirjoittaa, että on vaikeaa neuloa pimeässä, jos neuloo tummilla langoilla. Tässä yhteydessä lankojen tarkat värit eivät ole olennaisia, vaan nimenomaan niiden tummuus.
Värisanojen tutkijalla ei ole yhtä selkeää lempiväriä ylitse muiden. Keltainen on kuitenkin hänelle mieluisa väri, joka tuo hyvää oloa. Vihreästä hän on pitänyt aina, lapsesta asti.
– Kun vihreätä tuo johonkin tilaan, siihen tulee raikkautta, Veera Hatakka sanoo.
Veera Hatakan väitöskirja ”Värin rajoilla – suomen kielen värinkuvauskeinojen merkityksistä” tarkastettiin viime perjantaina Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.