Joskus puhelut tuntuvat vaikeilta.
Silloin kriisipuhelimessa vapaaehtoistyötä tekevä Anne Ahlbom muistuttaa itselleen, että kaikki ihmiset eivät suinkaan ole onnettomia tai masentuneita.
Koskaan ei tiedä, kuka soittaa ja mitä illalla tapahtuu. Vaikeaa on sekin, ettei auttaja saa tietää, miten tilanne järjestyy.
– Ei tiedä, mitä hänelle tapahtuu, sillä uudestaan ei varmasti jutella, Ahlbom toteaa.
Vaasalainen Ahlbom on yksi Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan kriisikeskusten noin 50 vapaaehtoisesta.
Heidän merkityksensä kasvaa entisestään, sillä hallitus on suunnitellut vähentävänsä sote-järjestöiltä niin sanottua Stea-rahoitusta kolmanneksen.
Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan kriisikeskusten johtaja Anne Salovaara-Kero arvioi, että leikkaukset tietävät henkilövähennyksiä. Vaasassa työskentelee kolme ja Kokkolan sekä Pietarsaaren alueella yksi kriisityöntekijä.
– Ei siinä oikein riitä, että jotain tyky-seteleitä poistetaan. Pahimmillaan vähemmän ihmisiä saa tukea ja apua, ja taas julkisen puolet jonot pitenevät, Salovaara-Kero sanoo.
Tänä vuonna kriisikeskuksen vastaanotolla on käynyt jo noin 400 pohjalaista.
Kriisityöntekijät antavat tukea ja ohjausta myös vapaaehtoisille. Nämä taas hoitavat suurimmaksi osaksi valtakunnalliseen kriisipuhelimeen ja chat-palveluihin vastaamisen.
– Viime vuonna Pohjanmaalta oli noin 13 000 soittoyritystä ja vastattuja puheluja alle 3 000.
Koko maassa Kriisipuhelimeen tuli yli 400 000 soittoa. Vain joka viidenteen pystyttiin vastaamaan.
Salovaara-Kero muistuttaa, että palvelu on perustettu erityisesti itsemurhien ehkäisyä varten.
– Tilastojen mukaan itsetuhoisten soittojen määrä on melkein tuplaantunut viime vuosina. Mitä jos juuri siinä hetkessä, kun joku miettii, päätänkö elämäni, puhelin soi varattua?
Seinäjoella muutosneuvottelut
Mieli Kriisikeskus Seinäjoella on meneillään muutosneuvottelut. Yksikössä on tarve vähentää yksi työntekijä, kertoo toiminnanjohtaja Elina Anttila-Varpula.
Etelä-Pohjanmaalla on neljä kriisityöntekijää toiminnanjohtajan lisäksi. Vapaaehtoisia kriisikeskuksessa on noin 30 ja uusia koulutetaan parhaillaan.
Vapaaehtoisten roolia on tarkoitus lisätä edelleen.
– Eihän näitä kriisikeskuksia ja työntekijöitä olisi ilman vapaaehtoisia. He ovat toimintamme sielu, Anttila-Varpula toteaa.
Myös Pohjanmaan kriisikeskukseen haetaan lisää vapaaehtoisia tammikuussa alkavaan koulutukseen.
”Turha kaunistella”
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue pienensi jo tälle vuodelle kriisikeskuksen järjestöavustuksen 11 500 eurosta 5 500 euroon.
– Jos avustukset vähenevät edelleen ja palkkoihin tulee indeksikorotuksia, kyllähän sen tietää, miten silloin käy, Anttila-Varpula sanoo.
Hän pitää tilannetta kaiken kaikkiaan huolestuttavana.
– Turha sitä on kaunistella. Kun leikkauksia on tehty yhteiskunnassamme sinne tänne, hirvittää ja huolettaa, mikä hyvinvointivaltion tila on parin vuoden päästä.
Apua saa
Anne Ahlbom vastaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen kerran viikossa. Kolmituntisen vuoron aikana Ahlbom ehtii ottaa vastaan 6-7 puhelua.
Ne kestävät 10 minuutista joskus jopa tuntiin.
– Jos on akuutti kriisi, puhelu venyy helposti.
Parasta vapaaehtoistyössä on tunne, että tekee jotain.
– Joskus palaute on sellaista, että ihminen on kiitollinen ja kertoo saaneensa apua ja voimia ryhtyäkseen toimimaan niin, että tilanne helpottuu. Se tuntuu todella hyvältä.