Vaikka vuosia on kulunut, markkinatilanne kääntynyt päälaelleen ja hankkeen kannattavuutta on epäilty, ei Kaicellin Paltamon sellutehdashaavetta ole haudattu. Keväällä ympäristö- ja vesiluvan saanut miljardin euron tehdashanke etsii parhaillaan rahoitusta.
Maailmanpoliittinen tilanne sumentaa kuitenkin näkymää rajusti, yhtiön toimitusjohtaja Hannu Heikkinen myöntää.
Hän korostaa, että rahoittajan täytyy katsoa nykyisen tilanteen yli pidemmällä tähtäimellä. Kriisiytynyt maailmantilanne heikentää neuvotteluasetelmia.
– On mahdotonta ennustaa, millainen maailma on kolmen–neljän vuoden päästä. Onko Euroopassa riehuva sota loppunut vai onko se jopa eskaloitunut? Tällaiset suuret asiat pitää olla tiedossa ja ennustettavissa, jotta varsinaisen investointipäätöksen pystyy tekemään.
Idea sellutehtaasta syntyi, kun puukauppa ei käynyt
Kaicellin hanke sai alkunsa kymmenisen vuotta sitten, kun Kainuun puukauppa kävi huonosti. Alueella heräsi ajatus alueen omasta sellutehtaasta, joka hankkisi puun läheltä ja elvyttäisi puumarkkinaa.
Esiselvityksiä alettiin tehdä alkuvuonna 2015. Sen jälkeen metsäteollisuudessa onkin muuttunut lähes kaikki.
Suomeen virtasi kymmenen vuotta sitten puuta Venäjältä. Maan hyökättyä Ukrainaan tuonti pysähtyi. Samaan aikaan puun käyttö Pohjois-Suomessa on kasvanut merkittävästi.
Kemiin rakennettiin jättimäinen sellutehdas ja Oulussa vanhaa paperitehdasta ollaan päivittämässä jo kahden kartonkilinjaston suuryksiköksi. Nämä kaksi tehdasta käyttävät arvolta 11 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa. Lisäksi pohjoisessa on ollut vireillä sellutehdashanke myös Kemijärvellä.
Kaicellin tehdas nielisi vuodessa 3,5 miljoonaa kuutiota puuta. Yhtiö on arvioinut, että se pystyisi hankkimaan tarvittavan määrän lähialueiltaan Kainuusta ja Koillismaalta.
Julkisuudessa on kannettu huolta hakkuumäärien kasvusta ja pohjoisen metsien liikahakkuista jo nykyisten tehtaiden aikana. Luonnonvarakeskus on arvioinut, että kuitupuun kestävät hakkuumahdollisuudet Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella ovat yhteensä 11,5 miljoonaa kuutiota.
Tilanne heijastuu myös hintoihin. Jos kymmenen vuotta sitten kainuulaiselle puulle ei ollut kysyntää, nyt kilpailua riittää. Esimerkiksi UPM totesi äskettäin tulosjulkistuksensa yhteydessä, että puun hinta on kohonnut Suomessa ”kestämättömälle tasolle”.
Lupien saaminen pitää uskoa yllä
Kaicellin hanke saavutti keväällä merkkipaalun, kun se sai valituskierteen jälkeen ympäristö- ja vesilupansa järjestykseen.
Tällä hetkellä yhtiö etsii rahoittajaa, joka olisi valmis sitoutumaan hankkeeseen. Tehtaan tämänhetkinen kustannusarvio on noin 1,3 miljardia euroa. Heikkisen mukaan neuvotteluja on hankalasta tilanteesta huolimatta käynnissä.
– Todennäköisimmältä näyttäisi rahoitusvaihtoehto, jossa joku metsäalan toimija tulee veturiyritykseksi ja konsortioon tulisi mukaan muita sellubisnekseen liittyviä yrityksiä.
Edes epäilyt puun riittävyydestä ja korkeaksi nousseesta hintatasosta eivät Heikkistä huoleta.
– Tähän liittyen on on tehty monenlaisia selvityksiä, mutta myös sellaisia, että puu riittää. Minun mielestäni enemmänkin on kysymys siitä, että mikä on puun tehdashinta sitten, kun se saadaan sen tehtaan portille.
Vaikka ensimmäisistä suunnitelmista tulee vuodenvaihteessa kuluneeksi jo vuosikymmen, ei tehdashankkeen perälauta Heikkisen mukaan ole vielä näkyvissä. Hän uskoo, että näkymien selkiytyessä pohjoiseen mahtuisi vielä ainakin yksi sellutehdas.
– Ei globaalisti itse asiassa ole kovinkaan monta paikkaa, jossa olisi luvitukset valmiina. Kun maailmanpolitiikka vakiintuu, niin on pelkästään ajan kysymys, että se toteutuu.