Kun Suomen olympiakomitean luottamusjohto uudistuu 30. marraskuuta syyskokouksessa Helsingissä, yksi komitean hallituksessa jo 16 vuotta vaikuttanut henkilö ei nyt poistuessaan jää hommaansa sanottavasti kaipaamaan.
Puheenjohtajuutta 2016 ja 2020 tavoitellut Susanna Rahkamo ei tällä kertaa lähtenyt keräämään kannatusta saadakseen jatkoa hallituksessa.
– 2010-luvun alussa hallitustyön ja Olympiakomitean suunta oli oikea. Mutta kuluneet kahdeksan vuotta on etäännytty globaalin huippu-urheilun tarpeista ja tehty huippu-urheilun kannalta heikosti perusteltuja ja jopa vahingollisia päätöksiä, jatkossa yritystoimintansa kehittämiseen keskittyvä Rahkamo sanoo Yle Urheilulle.
Rahkamon mukaan into hiipui, kun hän ei hallituksessa päässyt tekemään niitä asioita, joita piti huippu-urheilun kehittämisen kannalta vahvuuksinaan. Hän on päättyvällä kaudella ollut Olympiakomitean varapuheenjohtaja.
Yhtenä erikoisena päätöksenä Rahkamo pitää esimerkiksi sitä, että huippu-urheiluyksikön ex-johtajalle Matti Heikkiselle alun perin annettiin edes mahdollisuus yrittää työnkuvan optimaalista toteuttamista etätöinä Jyväskylästä.
– Eihän sellaisen olisi pitänyt edes lähtökohtaisesti olla mahdollista.
”Ei näytä houkuttelevalta”
Neljä vuotta sitten neljä raskaan sarjan ehdokasta ilmoitti hyvissä ajoin ennen vaalia hakevansa Olympiakomitean puheenjohtajuutta: Rahkamo, jo edesmennyt poliitikko Ilkka Kanerva, nykyinen ministeri Sari Multala sekä lopulta potin vienyt Helsingin silloinen pormestari Jan Vapaavuori, joka nyt väistyy puheenjohtajan paikalta.
Kun luottamusvaaliin on nyt enää kolme viikkoa, puheenjohtajuudesta on julkisesti kiinnostunut ja peliin Urheiluliiton ehdokkaana ilmoittautunut vain keihäänheiton olympiavoittaja, Kuortaneen urheiluopiston rehtori Tapio Korjus.
Rahkamoa vaisu kiinnostus maan korkeinta urheilun luottamustehtävää kohtaan ei yllätä.
– No kyllähän se näyttää siltä, ettei tämä tekeminen houkuttelevalta näytä. Tai se näyttää juuri siltä, mitä se onkin. Suunta puuttuu.
Yle Urheilu kysyi myös neljältä hallitukseen yrittävältä henkilöltä, miksi tällä kertaa intohimoja näyttää herättävän vain Olympiakomitean rivijäsenyys – eikä puheenjohtajan tehtävään haluta koskea kepilläkään.
Hallitukseen pyrkivistä sekä Hiihtoliiton ehdokkaalta Martti Uusitalolta että Suomen valmentajat ry:n kandidaatilta Erkka Westerlundilta tiedusteltiin myös haluja yrittää Olympiakomitean puheenjohtajaksi. Kumpikin kieltäytyi.
– Omalla kohdallani painoivat eniten ajankäytölliset asiat. Hiihtoliitto ja FIS vievät viikostani yhteensä noin yhden päivän, osakeyhtiön toimitusjohtajan työ 5–6 päivää, Patrol Tradingin toimitusjohtaja-osakas Uusitalo perusteli Yle Urheilulle.
Hän on jo sekä Suomen hiihtoliiton että Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n varapuheenjohtaja.
”Jopa imagoriski”
Jääkiekkovalmennuksen legenda, loppuvan mandaattikauden Olympiakomitean hallituksen varajäsenenä vaikuttanut Westerlund sanoo, ettei ajatus puheenjohtajuudesta tuntunut yksinkertaisesti luontevalta.
Hän toteaa myös suoraan, että jos Pariisin olympiasaalis olisi tyhjän pyydyksen sijasta ollut esimerkiksi seitsemän mitalia, Korjus kilpailisi isossa porukassa puheenjohtajan nuijasta.
– Olen puhunut aiheesta usean politiikan ja liike-elämän vaikuttajan kanssa. Varsinkin liike-elämästä olen kuullut, että ihmisten työnantajat ovat alkaneet kokea tällaiset luottamustehtävät jopa imagoriskiksi.
Korjuksen pyrkimistä johtoon Westerlund sanoo arvostavansa.
– Hänen kanssaan olen yrittänyt komiteassa puolustaa huippu-urheilun asemaa. Ei se helppoa ole ollut. Hallituksen kokouksissa huippu-urheilupuheen määrä on ollut aika pieni. Paljon aikaa ovat vieneet esimerkiksi koronapandemia, Venäjä ja se, kenen on sopivaa urheilla missäkin ja kenen ei, sanoo koutsisuuruus, joka mieluummin olisi tapaamisissa pureskellut itse pihviä eli suomalaisen huippu-urheilun kehityskohtia.
”Myrskyä ja turbulenssia”
Pitkän ajanjakson jälkeen väistyvä Susanna Rahkamo toivoo, että hallitukseen äänestettäisiin toinen taitoluistelun Euroopan mestari eli Laura Lepistö. Hän sanoo suoraan, ettei ajatus puheenjohtajuudesta tullut perheenäitiyden ja siviilityön kiireissä kyseeseenkään.
– On ollut niin paljon myrskyä ja turbulenssia, joka viime kädessä kohdistuu puheenjohtajaan. Työmäärä hallituksessa on iso, mutta sitä en pelkää, koska olen kutsumuksesta mukana.
Lepistö luki aiemmin tänä syksynä Pariisin olympiajoukkueelle lähetetyn kyselyn tulokset, joista varsinkin yhden kohdan hän ottaisi hallituksessa sydämenasiakseen. Urheilijoista 71,4 prosenttia ei saavuttanut tulostavoitettaan ja 75,7 prosenttia sijoitustavoitettaan kesäolympiakisoissa.
– Se oli hälyttävää, ja tähän johtaneet juurisyyt pitää monialaisesti selvittää ja korjata.
Edustajaansa Olympiakomitean hallitukseen yrittää myös Lentopalloliitto puheenjohtajansa, Porin kaupunginjohtajan Lauri Innan voimin. Edellisessä virkkeessä tulikin vastattua siihen, miksei Inna yritä puheenjohtajaksi.
– Lentopallolla on varmasti annettavaa suomalaiselle huippu-urheilulle, mutta Olympiakomitean puheenjohtajuus on erittäin vaativa tehtävä. Porin erittäin aikaa vievä kaupunginjohtajuus ei voi kärsiä luottamustöistäni, se on ihan selvä, Olympiakomitea-pyrinnöilleen esihenkilöiltään eli kunnallispoliittisilta päättäjiltä siunauksen saanut Inna kertoo.
Innan mukaan olisi erittäin hyvä, jos suomalaiset työnantajat, kohtuuden rajoissa, suhtautuisivat myönteisesti ihmisten urheiluun liittyviin luottamustöihin keskusjärjestö-, liitto- tai seuratasolla.
– Ne työthän ovat sinänsä mitä upeinta yhteiskunnallista vastuunkantoa ja urheiluelämämme selkäranka.