Koulutuskeskus Salpauksen jalometallialan opiskelijatöitä esitellään visuaalisten taiteiden museo Malvan Kellarigalleriassa Lahdessa tämän kuun ajan. Esillä on perus- ja ammattitutkintotöiden ohella pitkän tauon jälkeen myös kaivertaja- ja kultaseppämestareiden uniikkeja toteutuksia.
Mestaritutkintoon vaaditaan opintojen lisäksi pitkä käytännön kokemus alalta. Edellisen kerran Salpauksen mestaritöitä esiteltiin 2010-luvulla.
Tietokoneavusteiset ohjelmat ja 3D-sovellukset ovat korualan ammattilaiselle hyvä renki, mutta huono isäntä. Uusien sovellusten ja tietokoneen hyödyntämistä opetetaan, koska niitä käytetään yhä enemmän työelämässä.
Käsillä tekeminen on ammatin a ja o. Monet edelleen käytössä olevat tekniikat ovat tuttuja jo vuosisatojen takaa.
– Tietokoneen avulla säästää aikaa ja jopa materiaaleja. Sovelluksista on hyvä tietää perusasiat, mutta ensin täytyy tietää ja hallita materiaalit, Salpauksen jalometallialan lehtori Jaana Hanhiniemi korostaa.
Koneet eivät esimerkiksi kykene jäljentämään ihmiskäden jälkeä kaiverruksien kaikissa yksityiskohdissa. Jalokivien istuttaminen ja töiden viimeistely on sekin pitkälti käsityötä.
Tekoälyäkin on Salpauksessa testattu, huonoin tuloksin.
– Pyysimme tekoälyä tekemään kala-aiheisen, monikivisen korun. Lopputulos oli aika hurjan näköinen.
Laatukoru on kierrätettävä
Käsityönä tehty koru maksaa, mutta jos haluaa laatukorun, joka on kierrätettävä ja kestää sukupolvelta toiselle, satsaus kannattaa.
Laadukkaan, vahvoista ja puhtaista materiaaleista käsityönä tehdyn korun voi korjata ja muodistaa. Arvometalli kestää myös sulatusta, ja korun voi toteuttaa samasta materiaalista jossakin toisessa muodossa.
Vaikka jalometallialan opetus ei kulje muotivirtausten perässä, ajan trendeistä on merkkejä Salpauksen näyttelyssäkin. Jokin aika sitten suosittiin hyvinkin hentoja koruja ja langanohuita ketjuja, nyt muotiin ovat tulleet näyttävät korut ja värikkäät jalokivet.
Yksi ajan ilmiö on miehille suunnattujen ja unisex-korujen käytön monipuolistuminen. Esimerkiksi helminauhoja on alkanut näkyä miestenkin kaulalla, samoin rintakoruja vaikkapa hatuissa ja puvun kauluksissa.
– Korvakoruista miehet ovat valmiita maksamaan suuriakin summia. Usein valinta on timantti, ja se saatetaan ostaa vain toiseen korvanlehteen, kertoo lehtori Jaana Hanhiniemi.
Kulta on kallista – myös opiskelijalle
Kullan arvonnousu tuntuu myös opiskelijoiden arjessa. Hopea hyväksytään perusmateriaaliksi kaikkiin töihin, mutta myös kullan käyttöä suositellaan, jotta materiaali tulee tutuksi.
Opiskelijan varaamat arvometallit punnitaan, ja kaikki työskentelyn aikana irtoava aines kerätään jatkokäyttöä varten talteen.
– Oppilastyön hinta ei saa nousta liian korkeaksi. Omat työt saa lunastaa omakseen, mutta ei ole pakko, Jaana Hanhiniemi kertoo.
Suurin osa Salpauksesta valmistuneista opiskelijoista on yksityisyrittäjiä. Vaikka taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vaikea, alalle on tullut tilaa uusille tekijöille. Salpauksesta on päässyt opiskelijoita töihin jopa suoraan perustutkinnon jälkeen.
– Koronan aikana monia liikkeitä lopetettiin. Yksi sukupolvi on nyt eläköitymässä, ja kultasepille on alkanut olla kysyntää, Hanhiniemi toteaa.
Hän uskoo, että asiakkaat arvostavat jatkossakin henkilökohtaista palvelua ja käsityötä.
– Koru on kantajalleen, antajalleen ja saajalleen hyvin henkilökohtainen. Uskoisin, että silläkin on merkitystä, että korun tai esineen on tehnyt ihminen eikä jokin kylmä kone.