Yle kertoi maanantaina Aalto-yliopiston poikkeuksellisesta kurssista, jossa opiskelijoille näytettiin opettajan kuvaamaa videota, jossa hän itse masturboi.
Kurssi oli osa kuvataidekasvatuksen maisteritason opintoja. Tutkinnosta valmistuu kuvataiteen opettajia peruskouluihin ja lukioihin.
Kurssia perusteltiin Ylen jutussa muun muassa sillä, että se valmentaa kuvataidekasvattajia valmistautumaan ”haastaviin aiheisiin”, niiden kohtaamiseen ja niistä keskustelemiseen.
Kysyimme kuvataideopettajien asiantuntijayhteisö Kuvis ry:stä, kuinka usein opettajat kohtaavat kuvataiteen tunneilla pornografista sisältöä.
Tilanne riippuu ikäryhmästä ja paikkakunnasta, sanoo Kuvis ry:n hallituksen puheenjohtaja Jari Koljonen. Hän ei ota kantaa Aalto-yliopiston kurssiin, eikä sen sisältöön, vaan puhuu yleisesti kuvataideopettajien arjesta.
– Alakoulussa opettajat kohtaavat sitä vähemmän, mutta seksualisoituminen näkyy ja kuuluu kouluissa. Pornografiaa on nuorille helposti saatavilla, ja he näkevät yliseksualisoitunutta kuvastoa kaikkialla.
Pornokuvasto vaikuttaa aihevalintoihin
Jari Koljonen opettaa yläkouluikäisille lapsille kuvataidetta Helsingissä. Koska pornografinen kuvasto on tullut osaksi oppilaiden kokemusmaailmaa, se vaikuttaa heidän estetiikan tajuunsa ja aihevalintoihinsa.
– Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. En nyt sanoisi, että kukaan oppilaista tekee pornografiaa, mutta aiheita, joista olen todennut, että ”saat tehdä tämän, mutta työtä ei laiteta esille”.
Koljosen periaate on, että jos aihe kiinnostaa nuorta, sitä saa käsitellä annetun tehtävän puitteissa.
– Aiheiden kieltäminen ei ole hyödyllistä silloin, jos aiheet eivät ole avoimen rasistisia, vihamielisiä tai aggressiivisia. Meidän tehtävämme on kuitenkin antaa nuorille valmiuksia ymmärtää ja käsitellä heidän kohtaamaansa visuaalista maailmaa. Pornografia on osa sitä, Koljonen sanoo.
Taiteen luonteeseen kuuluu Koljosen mielestä se, että se voi olla vaarallista ja aiheuttaa ikäviä tunteita.
– Sellaisten käsittely kuuluu taiteen kohtaamiseen. Kuvataideopettajalla pitää olla kyky ymmärtää ja jossain määrin arvostaa sellaisiakin visuaalisen kulttuurin ilmiöitä, jotka eivät häntä itseä miellytä tai kiinnosta.
Kuvataideakatemian professori hätkähti
Ylen uutisessa kerrottiin maanantaina, että Aalto-yliopiston kurssia opettava, MS-tautia sairastava Aku Meriläinen näytti opiskelijoilleen viiden minuutin sooloseksiä sisältäneen videon. Meriläinen on muunsukupuolinen tohtoriopiskelija ja taiteilija, joka tekee itse myös rampapornoa.
Taideyliopiston Tutkimusinstituutin taidehistorian ja -teorian professori Anita Seppä pitää Aalto-yliopistossa syntynyttä tilannetta pedagogisesti hämmentävänä. Hän korostaa, ettei kuitenkaan kannata moralistista sensuuria.
– Mutta nyt olemme tilanteessa, jossa yliopiston opettaja käyttää näinkin rohkeaa ja intiimiä materiaalia opetustilanteessa. En ole kuullut mistään vastaavasta, Seppä sanoo.
Seppä muistuttaa, että oppilaan ja opettajan suhde on aina valta-asetelma.
– Turvallisen tilan periaate on pyhä. Vaikka opiskelijoille on sanottu, että he saavat jäädä pois luennolta, koen, että heidät on asetettu potentiaalisesti aika kiusalliseen tilanteeseen.
”Mieskatseen haastaminen ei muuta asiaa”
Seppä sanoo, että materiaali on sillä rajalla, onko sellaista soveliasta tuoda luokkaan.
– Tekijä (Aku Meriläinen) viittaa mieskatseen haastamiseen ja muunsukupuolisuuteen, mutta se ei mielestäni muuta hänen asemaansa, olivat hänen pornovideonsa sitten taidetta tai eivät.
Kurssia opettanut Aku Meriläinen työstää väitöskirjaa, jossa hän kehittää pornotaiteen käsitettä. Kuvataideakatemian professorille termi ei ole tuttu.
Seppä muistuttaa, että seksuaalisuutta on toki työstetty taiteessa pitkään. 1960-luvulla muun muassa tehtiin rajua feminististä taidetta, jossa saatettiin vetää vaginasta käytettyjä tamponeita ja luoda sitä kautta toisenlaista naisen ruumiinkuvaa.
– OIemme taidealalla tottuneet sellaiseen. Mutta taidenäyttely on vapaampi tila kuin luokkahuone tuoda tällaisia rajuja aineistoja esille, Seppä korostaa.
”Pornon näyttäminen ei sinänsä ole ongelma”
Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen on tutkinut pornografiaa ja opettanut kursseja, joilla on käsitelty muun muassa pornon historiaa.
Aiheeseen liittyvillä vapaavalintaisilla erikoiskursseilla hän on myös näyttänyt pornoa.
– Pornon näyttäminen ei sinänsä ole ongelma, kunhan opiskelijat ovat siitä etukäteen tietoisia ja voivat tehdä omat valintansa osallistumisen suhteen, Paasonen kertoo sähköpostitse.
Paasosen mukaan olennaista on, miten aineisto kehystetään ja mitä opiskelijoiden halutaan oppivan.
Opiskelijapalautteessa opettajan sukupuoli on noussut esiin, ja koska Paasonen on nainen, häntä on pidetty turvallisena opettajana.
– Palaute oli kauttaaltaan positiivista, ja kun näitä kursseja toivotaan vieläkin opetusohjelmaan, en usko kenenkään traumatisoituneen.
Paasonen ajattelee, että Aalto-yliopistossa syntynyt tilanne on ikävä sekä luennon häiritseväksi kokeneelle opiskelijalle että opettajalle.
Mediatutkimuksen professori ajattelee, että opettaja Aku Meriläinen haluaa muunsukupuolisena ja MS-tautia sairastavana avata tutkimuksellaan ja opetuksellaan keskustelua erialaisista seksuaalisista ruumiista ja niiden esittämisestä.
– Voi myös ajatella, että hän on asettanut itsensä todella alttiiksi, ja että tässä ollaan kahden eri asian äärellä samanaikaisesti, Paasonen sanoo.
Taidekorkeakoulussa on lupa kyseenalaistaa
Kuvataiteilija Harri Kalha on toiminut myös dosenttina ja johtanut Suomen Akatemian pornotutkimusprojektia.
Tapauksen saama huomio sai Kalhan miettimään, mihin asiassa reagoitiin. Reagoitiinko pedagogiseen etiikkaan vai uutisoinnin esiin nostamiin mielikuviin: epänormatiivisiin kehoihin ja riettaalta tuntuviin seksikäytäntöihin.
Kalha muistuttaa, että taiteen ja pornon raja on aina ollut häilyvä ja kontekstisidonnainen. Yhdessä yhteydessä kuva voi olla pornoa, toisessa taidetta.
– Sekä galleria että etenkin taidekorkeakoulun luokkahuone ovat erityisiä tiloja, joissa on lupa kyseenalaistaa rajoja ja analysoida kaikkia kulttuurin muotoja – ilman että siitä kukaan loukkaantuu.
Haastavat asiat pitää Kalhan mielestä toki pedata ja taata aito mahdollisuus poistua paikalta.
– Nykypäivän loukkaantumisalttius on silti ilmiö, joka ansaitsisi analyyttista käsittelyä, Kalha sanoo.
Hän pitää selvänä, että videon tekijän ja samalla kurssin opettajana toimineen Meriläisen sukupuoli- ja seksuaali-identiteetillä oli merkitystä.
– Eri vähemmistöjen tuottama rajukin pornokuvasto on yleensä nähty poliittisesti kumouksellisena. Pehmoesimerkki tästä on Tom of Finland, jonka s/m-kuvastoa katsellaan nykyisin pääsääntöisesti hermostumatta.
Juttua korjattu 15.11. kello 12:32: Professori Anita Sepän edustama taho vaihdettu Kuvataideakatemiasta Tutkimusinstituutiksi.