Opettajan valitsemat kirjat eivät olleet tällä kertaa tyttöjen makuun – ne kertoivat liikaa pojista.
Onneksi Seinäjoen yhteiskoulussa on koulukirjasto, josta Sara-Sofia Uitto ja Aada Mahlamäki saivat hakea mieluista luettavaa äidinkielen tunnille.
Kirjaston hyllyiltä tyttöjen mukaan tarttuivat kirjat Eva ja Adam – Kesäyön painajaisuni. Viihtyisissä lukunurkkauksissa niitä olisi kiva lueskella.
– Tykkään tästä kirjastosta. Täällä voisi oleskella enemmänkin, Mahlamäki sanoo.
Yhteiskoulun kirjastovastaava opettaja Niina Sippola kertoo, että monet vierailijat ovat ihastelleet koulun kirjastoa. Kirjoja siellä on yli 2 000.
Sippola haluaisi kehittää kirjastoa enemmänkin, mutta usein juuri se on säästöjen ensimmäinen kohde.
– Sen vuoksi me äidinkielen opettajat yritämme taistella kaikin voimin, jotta saisimme tänne lisää luettavaa ja pidettyä tämän kirjaston koko koulun olohuoneena.
Kotoa kerätään nyt kirjoja
Opettajat ovat päättäneet järjestää kirjakeräyksen koulukirjaston rikastuttamiseksi, kertoo äidinkielen opettaja Minna Kankaanpää. Keräys kestää jouluun asti.
Ajatus sai alkunsa yrittäjyyskasvatuksesta, jota hän myös opettaa.
Oppilaat voivat tuoda kotoa ylimääräiseksi jääneitä kirjoja. Yrittäjyyttä opiskelevat oppilaat huolehtivat kirjojen käsittelystä ja täyttävät niillä koulukirjaston hyllyjä.
Kankaanpää toivoo, että kirjoja tulee runsaasti. Nuoret ovat kiinnostuneita monenlaisista kirjoista, hän vinkkaa.
– Varmasti jokaisella on kotona sellaisia kirjoja, jotka on luettu, mutta joita ei välttämättä tule luettua enää uudestaan. Myös lastenkirjat menettävät usein kiinnostuksensa, kun lapset kasvavat.
Jos kirjoja tulee hurjan paljon eikä niitä pystytä kirjastossa hyödyntämään, Kankaanpää lupaa opettajien keksivän niille muitakin käyttötarkoituksia.
– Meillä on esimerkiksi kuvataideluokka, joka tarvitsee materiaaleja.
Nopeus ja helppous on se juttu
Kirjastovastaava Niina Sippola pitää koulukirjastoa tärkeänä jo sen vuoksi, että lasten lukeminen on lähes romahtanut.
Koulukirjastosta oppilaan on helppo löytää lukemista eikä kirjastokorttia tarvita. Mieluisan kirjan saa nopeasti mukaansa.
– Se on se juttu. Riittää, kun sanoo omalle äikän opelle, että tämän kirjan minä lainaisin. Se on sillä selvä: kirja reppuun ja kotia lukeamaan, Sippola sanoo.
Yleensä kirjat myös palautuvat kirjastoon. Sippola naurahtaa, että joskus niitä muistetaan tuodaan vasta kevätjuhlan jälkeen.
– Oppilaat kyllä ymmärtävät, että kirjat ovat arvokasta tavaraa.
Lähes jokaisessa Suomen peruskoulussa tai lukiossa arvioidaan olevan jonkinlainen koulukirjasto, joka on oppilaiden käytössä. Niiden määrä ei ole kuitenkaan tiedossa.
Opetusministeriön mukaan oppilaitoskirjastoista vastaavat oppilaitokset itse. Palvelujen järjestämisessä ne tekevät usein yhteistyötä yleisten kirjastojen kanssa.