Venäjä ei lopeta sotimista Ukrainassa lähitulevaisuudessa sisäisten paineiden takia.
Näin kirjoittavat tuoreessa raportissaan venäläisekonomistit Sergey Aleksashenko, Vladislav Inozemtsev ja Dmitri Nekrasov, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan epäsuosittujen mielipiteidensä takia.
Keskeisenä syynä on se, että Venäjä on pärjännyt kohtuullisesti EU:n ja Yhdysvaltojen asettamista talouspakotteista huolimatta.
Ekonomistikolmikon mukaan syynä ovat olleet joustava markkinatalous, valtavat raaka-ainevarastot, ammattitaitoiset virkamiehet ja lännen kyvyttömyys sulkea Venäjä kansainvälisen talouden ulkopuolelle.
– Suurin osa länsimaiden poliitikoista ei mielestäni ymmärrä, miten Venäjän talous toimii. Se, miksi länsimaiden asettamat pakotteet eivät ole olleet tehokkaita, johtuu osaltaan tästä ymmärtämättömyydestä, yksi raportin kirjoittajista Dmitri Nekrasov sanoo Ylen haastattelussa.
Hänen mukaansa moni asiantuntija on katsonut Venäjää Neuvostoliiton tulkintakehyksen kautta. Nykyinen talousjärjestelmä on notkeampi sopeutumaan kuin Neuvostoliiton suunnitelmatalous.
Venäjä tuottaa valtavan määrän erilaisia raaka-aineita, minkä takia sitä on ollut vaikea sulkea täysin kansainvälisen talouden ulkopuolelle. Eikä siihen ole löytynyt tarpeeksi poliittista tahtoakaan.
Ammattitaitoiset virkamiehet kuten keskuspankkiirit ovat puolestaan tehneet päätöksiä, joilla on rajoitettu vahinkoa maan taloudessa.
Kaupunkien keskiluokka häviää sodassa
Nekrasov joutui pakenemaan Venäjältä keväällä 2016. Tätä ennen hän oli työskennellyt muun muassa entisen Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin hallinnossa asiantuntijana ja nykyisen pääministerin Mihail Mišustinin alaisuudessa verohallinnossa.
– Kun Vladimir Putin palasi presidentiksi, lopetin työskentelyn valtiolle. Tämän jälkeen osallistuin opposition toimintaan ja pyrin duumaan pari kertaa. En tietenkään päässyt parlamenttiin, Nekrasov sanoo ja viittaa opposition mahdollisuuksiin vaaleissa Venäjällä.
Nekrasov asuu nyt Kyproksella. Hän alkoi työskennellä tänä vuonna ajatushautomo Casessa, joka julkaisi ekonomistikolmikon raportin.
Epänormaalia Venäjän nykytilanteessa on ekonomistikolmikon mukaan se, että kansalaisten ostovoima on kasvanut aiemmasta. Valtio käyttääkin paljon rahaa aseisiin ja sotilaiden palkkoihin.
Ajatushautomon laskelmien mukaan 1,8 prosenttia bruttokansantuotteesta menee näihin tarkoituksiin. Sotilaiden saamat palkkiot ovat suuria, sillä sotilas tienaa noin kolme kertaa enemmän kuin keskipalkkainen työntekijä. Toki riskitkin ovat suuria, sillä rintamalla on kuollut ja loukkaantunut vakavasti satojatuhansia venäläisiä.
Käytettävissä olevien varojen kasvu on Nekrasovin mukaan tärkeää myös yhteiskunnan vakauden kannalta.
– Venäjä on hyvin epätasa-arvoinen maa, ja monet sotilaat tulevat köyhiltä alueilta. Burjatian alueella keskipalkka on noin 200 euroa ja sotilaat saavat noin 3 000 euroa kuussa. Tämä raha on mennyt näille alueille, mikä näkyy siellä taloudellisena buumina.
Suurimpia häviäjiä sodassa ovat suurien kaupunkien ylempi keskiluokka, joka ehti tottua ulkomaanlomiin ja länsimaisiin tuotteisiin.
Valtion suuri kulutus on johtanut lähes kymmenen prosentin tasolla olevaan inflaatioon, jota keskuspankki on puolestaan pyrkinyt torjumaan korkeilla ohjauskoroilla.
Suomen Pankin tutkimuspäällikkö Iikka Korhonen sanoo, että korkeat korot ovat hyvin epäsuosittuja kansalaisten ja yrittäjien parissa.
– Moni venäläinen ei yhdistä korkeita korkoja sotaan. Investointeihin tämä ei puolestaan ole vaikuttanut, koska valtio tukee niitä voimakkaasti. Eli käytännössä ministeriöt kiihdyttävät inflaatiota ja keskuspankki pyrkii torjumaan sitä.
Asuntolainallisista ei puolestaan saa suurta kansaliikettä aikaiseksi. Korhosen mukaan moni venäläinen sai asuntonsa valtiolta, kun Neuvostoliitto romahti.
– Asuntolainakanta ei ole Venäjällä suuri. Sen sijaan ihmiset valittavat korkeita korkoja, kun he maksavat takaisin luottokorttivelkoja ja autolainoja.
Nekrasovin mukaan siinä ei ole mitään erikoista, että Venäjän talouskasvu on ollut vahvaa suhteessa moneen muuhun maahan Ukrainan sodan aikana. Näin on käynyt eri maissa sotien aikaan.
Sen sijaan sodan loppuminen on ollut ongelmallisempaa monelle maalle, kun maat ovat siirtyneet sotataloudesta rauhan ajan talouteen.
Venäjää ei ole suljettu kansainvälisen talouden ulkopuolelle
EU:n ja Yhdysvaltojen talouspakotteet aiheuttivat Venäjällä alkushokin, ja ne tulivat Putinin hallinnolle yllätyksenä. Monet ennustelaitokset ennustivat synkkiä aikoja Venäjälle ja yli 10 prosentin negatiivisia kasvulukuja vuodella 2022.
Yksi näistä ennustajista oli Suomen Pankki. Tutkimuspäällikkö Iikka Korhonen muistelee, että jotkut sanoivat heidän ennustavan liian korkeita kasvulukemia Venäjälle.
– Emme täsmälleen ymmärtäneet siinä hetkessä, että Venäjä pystyy myymään öljyä ja kaasua Intialle ja Kiinalle.
Ennusteet eivät sellaisena toteutuneet, vaikka talouskehitys kääntyi varsinkin aluksi mollivoittoiseksi. Korhonen sanoo olevansa samaa mieltä raportin yleisviestin kanssa siitä, että venäläinen talous on osoittautunut mukautumiskykyiseksi, vaikka se on kärsinyt pakotteista.
Yksi isoimpia tekijöitä siinä, että Venäjän talous on pysynyt tolpillaan sodasta huolimatta, on kauppakumppanien toiminta. Intia ja Kiina ovat olleet avoimia varsinkin venäläisille raaka-aineille, joiden kauppa on lisääntynyt maiden välillä.
– Tämä on todella iso tekijä. Kiina on itse asiassa maailman suurin öljyn tuoja ja toiseksi suurin on Intia. Nämä maat tuovat enemmän öljyä kuin Venäjä kokonaisuudessaan vie, Nekrasov sanoo.
Nekrasov ja Korhonen sanovat, ettei EU:lla ja Yhdysvalloilla ole ollut halua lopettaa Venäjän öljynvientiä kokonaan. Nekrasovin mukaan Venäjä tuottaa noin 11 prosenttia kaikesta öljystä, ja jos tämä määrä jäisi pois markkinoilta, se tarkoittaisi isoa taloudellista shokkia.
Myös Putin voisi käyttää öljyä aseenaan, mutta sitä hän tuskin tekee. Venäjän tuloista kymmeniä prosentteja tulee öljystä.
– Venäjän sotiminen voitaisiin lopettaa nopeasti ainoastaan, jos se ei saisi vienti- ja verotuloja öljystä. Tähän mennessä emme ole halunneet kantaa siitä koituvia taloudellisia kustannuksia, Korhonen sanoo.
Länsimaat ovat kuitenkin asettaneet venäläiselle öljylle hintakaton. Korhosen mukaan tämä on laskenut Venäjän saamia tuloja, kun se joutuu viemään öljyä Eurooppaa kauemmas ja antamaan alennusta Kiinalle.
Nekrasovin mukaan öljy kuvastaa Venäjän asemaa maailmantaloudessa. Se on monen raaka-aineen suurin tuottaja maailmassa ja siksi sitä on vaikea sulkea pois maailmantalouden ulkopuolelle kokonaan.
Kasvua ilman kehitystä
Vaikka talouspakotteet eivät ole vielä vaikuttaneet merkittävästi Venäjän yhteiskunnalliseen vakauteen, ne vaikuttavat kohteeseensa sitä enemmän mitä pidempään niitä ylläpidetään.
Nekrasov ja muut raportin kirjoittajat kuvaavat Venäjän taloustilannetta kasvuksi ilman kehitystä. Perinteisesti uusi teknologia ja innovaatiot ovat tulleet maahan länsimaisten sijoittajien mukana.
Raportin mukaan myös kiinalaiset korkean teknologian yritykset pelkäävät vientiä ja investointeja Venäjälle, koska ne eivät halua joutua länsimaiden pakotteiden kohteeksi. Tämä on Venäjän keskeinen tappio sodassa.
– Pakotteilla voidaan vähentää Venäjän aggressiota, teknologista kehitystä ja taloudellista asemaa pitkällä aikavälillä, Nekrasov sanoo.
Venäjä voi kuitenkin jatkaa toimintaansa pitkään. Korkean öljyn markkinahinnan takia Venäjä on pystynyt maksamaan suurimman osan valtion velasta pois ja kasvattamaan vararahastoja.
Velan odotetaan nousevan hieman yli 18 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoden 2024 loppuun mennessä, mikä on kansainvälisessä vertailussa vähän. Tämän lisäksi valtiontalouden alijäämä on pysyneet sodan aikana maltillisella tasolla veronkorotusten ja veronkannon tehostamisen takia.
Nekrasov ei usko, että taloudelliset seikat vaikuttavat Putinin ajatteluun Ukrainassa.
– Hänelle painavat geopoliittiset syyt paljon enemmän kuin taloudelliset seikat.
Tämän takia EU ja Yhdysvallat voivat auttaa Ukrainaa eniten asetoimituksilla ja vaikeuttamalla Venäjän asetuotantoa.
Raportin kirjoittajat eivät usko, että Venäjä lopettaa panostuksia armeijaan, vaikka sota loppusi Ukrainassa. He eivät myöskään usko, että EU ja Yhdysvallat luopuvat talouspakotteista pitkään aikaan.