THÜRINGEN/ HARZ Kun Oberhofin metsäviraston johtaja Jan Pietzko puhuu, hänen viestinsä on harvinaisen selvä: metsien tila Thüringenin osavaltiossa ei ole koskaan ollut näin paha.
Jo yli viidennes kuusimetsistä on kuollut pystyyn, ja tuho laajenee. Saksan kuusimetsät ovat vaarassa hävitä kokonaan.
Jos edessä on samanlaisia kuivia kesiä ja syksyjä kuin viime vuosina, käytännössä mitään ei ole tehtävissä.
Tilanne on katastrofi Thüringenissä, jota kutsutaan Saksan vihreäksi sydämeksi. Metsät ovat tärkeitä virkistäytymispaikkoja myös paikalliselle väestölle.
– Ja koska olemme keskellä Saksaa, meillä on myös monia, monia sahoja, jotka jatkojalostavat puuta.
Pääsyyllisiä tuhoon ovat kuivuus ja pitkät hellejaksot.
Kuusien kunto on kärsinyt, kun ne eivät ole saaneet riittävästi kosteutta. Maa on kuivunut syvältä, eivätkä metsät ole siksi saaneet elinvoimaansa takaisin.
Puun vastustuskyky on heikentynyt, ja kirjanpainaja-hyönteisen on ollut helppo lisääntyä ja levitä.
– Kirjanpainajalla on kuivuneessa kuusessa ihanteelliset pesimäolosuhteet, Pietzko selittää.
Sama tuholaishyökkäys on käynnissä esimerkiksi Baijerin osavaltiossa ja Tšekin tasavallassa, jossa yli puolet metsistä on kuusia.
Harzissa luurankometsiä
Kaikkein pahimmalta tilanne näyttää Keski-Saksan Harz-vuoriston alueella ja etenkin sen kansallispuistossa. Yli 80 prosenttia Harzin kuusikoista on jo menetetty.
Puiden luurangot peittävät laaksoja ja rinteitä. Tervettä metsää näkyy vain siellä täällä. Vielä viime vuosikymmenellä Harz oli kuuluisa järeistä kuusimetsistään.
Korkeita kuusia täällä tuskin enää koskaan nähdään. Kuusi on erityisen herkkä hellejaksoille, koska sen juuret eivät yllä ottamaan vettä syvältä.
Harzin kansallispuistossa pystyynkuolleita puita ei hakata tai viedä pois. Siellä odotetaan luonnon korjaavan itse itsensä.
Paikoin on jo nähtävissä, että kuusenraatojen keskeltä ja metsäpalojen jäljiltä nousee lehtipuita.
Suomalaiset apuna
Suomalaisen Finnharvestin saksalainen tytäryhtiö on auttanut saksalaisia metsätuhoissa jo neljä vuotta.
Toimitusjohtaja Olli Oksanen elättelee toiveita kirjanpainajaepidemian taittumisesta, mutta on samalla realisti. Lämpimät ja kuivat säät saavat kirjanpainajat taas vauhtiin.
Jos ilmastotieteilijöiden ennusteet maapallon lämpenemisestä toteutuvat, kuusella ei vuonna 2100 ole enää elinmahdollisuuksia Saksassa metsäasiantuntijoiden mukaan. Tilanteesta kertoo myös Metsälehti.
Harz on Oksasen mukaan jo menetetty. Thüringenissä on hitunen toivoa, mutta vain jos luonto niin haluaa.
– Kun aurinko alkaa taas keväällä lämmittää, kirjanpainajat heräävät ”talviunilta”, alkavat parveilla ja lentävät taas uusiin kuusikoihin, Oksanen sanoo Thüringeninmetsässä.
Leviämistä hillitsisi vain se, että tulisi nykyistä pidempiä yhtenäisiä kosteita sääjaksoja.
Nyt joulun alla ja kevättalvella tuhoja yritetään kuitenkin rajoittaa. Tehokkain tapa on kaataa ja kuljettaa kuolleet ja sairastuneet puut kokonaan pois.
Finnharvestin metsäkoneenkuljettajat auttavat saksalaisia korjaamaan metsää ennen kuin kirjanpainajat kuivattavat ne. Kesällä tuhot lisääntyvät niin nopeasti, etteivät puunkorjaajat pysy perässä.
Oksasen mukaan Finnharvest on korjannut Saksassa puuta myös myrskytuhojen jälkeen. Saksalaisten oma kapasiteetti ei ole enää riittänyt.
– Myymme puunkorjuupalveluja sekä metsän omistajille että puun ostajille – niin valtiollisille, yksityisille kuin muillekin alan toimijoille.
Finnharvestilla on kokemusta puunkorjuusta Saksassa jo vuosituhannen alusta lähtien.
Kuusikkojen tuhoutuminen alkoi laajassa mitassa kuusi vuotta sitten. Palveluiden kysyntä vain lisääntyy Saksassa.
– Odotusarvo on se, että kirjanpainaja jatkaa täällä tuhojaan, Oksanen sanoo.
– Mutta tervekin metsä tarvitsee aina puunkorjuupalveluja ja myös me olemme täällä pitkällä tähtäimellä. On hyvä muistaa, että Saksan metsävarat ja korjuumäärä ovat Suomea suuremmat, Oksanen sanoo.
Suomalaiset haluttuja
Suomalaiset metsäkoneenkuljettajat ovat Oksasen mukaan hyvässä maineessa Saksassa.
– Koulutus on hyvää. Sanoisin, että suomalainen metsäkoneenkuljettaja on usein jopa ylivoimainen taitojensa puolesta, Oksanen nauraa.
Finnharvestin on ollut helppo löytää metsäkoneenkuljettajia Saksan-keikoille. Varsinkin nuoret konekuljettajat ja metsurit tulevat innoissaan Saksaan.
Myös Miika Rantsi kertoo viihtyvänsä Saksan metsissä. Hän nauttii itsenäisestä työstä, jossa näkee työnsä jäljen.
– Ajatus lähti aikoinaan siitä, kun kävin agrologikoulutuksen aikaan maatilaharjoittelun Saksassa. Sitten näihin hommiin siirtyessä ajattelin, että miksipäs ei ulkomaille, Varpaisjärveltä kotoisin oleva Rantsi kertoo.
Rantsi on korjannut metsää Baijerin tuhoalueilla ja Brandenburgissa.
– Hiljaiseksi vetää, että on niin niin isot alat täysin kasvavaa hyväkuntoista metsää, ja sitten ötökkä tulee ja tuhoaa aivan kaiken. Se on surullisen näköistä, Rantsi kuvaa.
Saksassa istutettiin paljon kuusimetsää toisen maailmansodan jälkeen, koska kuusi oli helppo istuttaa, ja se kasvoi nopeasti. Saksa tarvitsi rahaa muun muassa sotakorvauksiin.
Mitä tuhoista on opittu?
– Nyt haluamme tehdä ekologista metsätaloutta, luonnon ehdoilla. Kun ei kasvateta vain yhtä puulajia, vahingot minimoidaan, koska harvoin tuho iskee kaikkiin lajeihin kerralla, Jan Petzko sanoo.
Thüringenissä siis tuskin nähdään yhden lajin puupeltoja tulevaisuudessa. Talousmetsiin istutetaan jatkossa muitakin kuin kuusia.
– Toivon, että 50 vuoden kuluttua tässä on sekametsää, jossa kasvaa vähintään viittä puulajia. Varmistamme, että terveet puut pääsevät kasvamaan ja muodostavat ekologisen, tulevaisuuden metsän, Petzko sanoo.
Entä miten käy kuusten?
– Niitä on tulevaisuudessakin, mutta ehkä ei enää kovin vanhoja. Nyt tiedämme, että kun kuusi ei matalan juuristonsa vuoksi saa vettä syvältä, se kärsii nopeammin kuin lajit, jotka voivat imeä vettä syvistä maakerroksista.
Kirjanpainaja leviää jo Suomenkin metsissä. Jos kuivat jaksot lisääntyvät, Saksan kaltaisia tuhoja nähdään myös Pohjolassa.