Puheenaihe
Valmentajakaruselli taalaliigassa otti menneellä viikolla taas lisää kierroksia. Bostonin annettua kenkää päävalmentajalleen Jim Montgomeryllle, oli tämän entinen työnantaja St. Louis välittömästi haaskalla. Montgomery työskenteli St. Louisissa kahden kauden ajan apuvalmentajana ennen siirtymistään vastuuvalmentajaksi Bostoniin 2022.
Kun Montgomery tuli vapaille markkinoille, ehkä hieman yllättäenkin Blues vapautti välittömästi oman päävalmentajansa Drew Bannisterin ja palkkasi tilalle Montgomeryn.
Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen uskoo, että nähty veivaaminen ei jää viimeiseksi kuluvalla kaudella. Lehkonen on vakuuttunut, että parhaillaankin monet seurajohtajat ovat omalla valmentajaosastollaan jatkuvassa valmiudessa reagoimaan toisaalla tapahtuviin muutoksiin.
– Emme missään nimessä ole nähneet vielä viimeisiä potkuja tälle kaudelle, ja ne aiheuttavat sitten toimenpiteitä muuallakin. Ei St. Louis halunnut jättää mitään sattuman varaan. Kun Montgomery sai potkut, sieltä lähti varmasti välittömästi kone lentämään, että päästään koputtelemaan hänen ovelleen, Lehkonen sanoo.
Dominoilmiön seuraavaa osaa odotellessa kannattaa seurata ainakin Nashvillea, Pittsburghia ja Detroitia, jotka ovat kaikki pelanneet todella heikon syksyn. Andrew Brunetten, Mike Sullivanin ja Derek LaLonden potkut tuskin yllättäisivät ketään.
– Siellä seurataan muissa seuroissa näitä tilanteita tarkasti. Siellä on useita joukkueita, jotka ovat jo nyt vaijerilla. Tilanteessa, ettei näin voi pitkään jatkua. Sitten jos ajatellaan jotakin Pittsburghin Sullivania, niin hänet napataan markkinoilta todella nopeasti, jos hän sinne tulee. Siellä on paljon työkalupakissa juttuja, joita arvostetaan.
Torstaina Pittsburgh voitti, mutta Nashville ja Detroit hävisivät.
Kuka yllätti?
Viikon – jos ei nyt sentään yllättäjäksi, mutta – onnistujaksi Lehkonen nostaa Carolinan. Monin paikoin ounasteltiin, että kesällä muutamia avainpelaajia menettänyt seura olisi ajautumassa jonkinlaiseen pysähtyneisyyden tilaan, mutta mitä vielä.
Carolina on tullut kauteen kuin tykin suusta keräten 22 ensimmäisestä ottelusta komean saldon 16-5-1.
Carolinan pelissä ei ole ollut syyskaudella käytännössä mitään heikkouksia. Se on tehnyt maaleja toiseksi eniten, päästänyt niitä kolmanneksi vähiten ja ollut erikoistilanteissakin sarjan eliittiä. Pistepörssin kärkeen on noussut lopullista läpimurtoaan tekevä tšekkiläinen voimahyökkääjä Martin Necas.
– Kun katsoo, miten he pelaavat, niin he ovat jatkuvasti hallitseva osapuoli. Se on usein ihan dominointia. Kaikki sisään tuodut pelaajatkin ovat onnistuneet, mikä on ihan käsittämätöntä. Shayne Gostisbehere, Jack Roslovic, Sean Walker ja niin edelleen, Lehkonen kehuu.
– Siitä en yllättynyt, että Necas tekee läpimurtonsa, mutta hänen vierellään pelaavista Jesperi Kotkaniemestä ja Eric Robinsonista hieman kyllä. Että siitä ketjusta tulee viidellä viittä vastaan noin hyvä.
Lehkonen kuuluu myös Carolinan aktiivisen painepelin ihailijoihin.
– Suomessa tykätään puhua pelitavoista. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että tuossa olisi keskipakan liigajengillekin loistava pelitapa. Ota tuo haltuun ja takaan, että tulosta tulee. Se on niin selkeä, missä kaikki liikkeet on ennalta mietitty, ja huijata et voi missään.
Kuka petti?
Florida selvitti pari ensimmäistä ottelua marraskuun toisella viikolla Tampereelta palattuaan, mutta kadotti suksestaan luiston sen jälkeen. Ennen torstaiaamun Toronto-voittoa joukkue hävisi kahdeksasta ottelusta kuusi.
Esimerkiksi Carter Verhaeghen tehotilasto kahdelta edellisviikolta näyttää lukemaa -10, Sam Bennettin -7 ja Matthew Tkachukin -6.
– Odotin jo viime vuonna pientä dippiä, kun tuo joukkue meni kaksi vuotta sitten aika hakattuna finaaleihin. Tässä on nyt tällainen ihan inhimillinen ihmismielen juttu parin raskaan kauden jälkeen, että ihan ei jaksa innostua.
– Hieman halutaan päästä helpommalla. Ja heilläkin pelitapa on sellainen, että se vaatii työntekoa, Lehkonen sanoo.
Torstain Toronto-voitto oli yksi loppuviikon kolmesta kovasta testistä. Viikonloppuna Florida kohtaa kahdesti Carolinan, mikä antaa viimeisimmän todisteen päivän kunnosta.
– En minä tästä huolissani ole kuitenkaan. Tämä on joukkue, joka osaa tukistaa itseään, enkä usko päävalmentaja Paul Mauricen vielä edes kunnolla suuttuneen. Viikonloppuna on kiva nähdä, millainen työmäärä pöytään heidän puolestaan lyödään.
Viikon suomalaismaali
Viikon suomalaismaaliksi nousee Carolinan Sebastian Ahon 3–2-osuma kärkiottelussa Dallasia vastaan. Aho ei räjäyttänyt tehojen osalta pankkia alkusyksystä, vaikka pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla pelasikin. Viiden edellisottelun saldo onkin jo eri tasoa 3+6=9.
– Aho lähti ehkä hieman dieselillä liikkeelle. Ei hän silti huonosti pelannut. Tehot eivät aluksi tulleet luonnostaan ja siitä tuli ehkä pientä puristamista. Nyt Seth Jarvisin paluu vierelle vapautti hommaa taas ja palautti pilkkeen silmäkulmaan. Nyt, kun flow on taas päällä, vihulaiset ovat hänen kanssaan lirissä, Lehkonen linjaa.
Mitä seuraavaksi?
Tulevien viikkojen seurattavaksi asiaksi Lehkonen nostaa pelaavien kokoonpanojen reunoilla operoivien suomalaisten tilanteet.
Yllättävän moni 35 kotimaisesta kenttäpelaajasta taistelee pelipaikastaan kynsin hampain joka päivä. Tällaisia pelaajia on ainakin kolmetoista – siis useampi kuin joka kolmas.
Jesse Puljujärvestä, Juuso Pärssiseen, Kasperi Kapaseen, Mikael Pyyhtiään, Urho Vaakanaiseen, Ville Heinolaan, Juuso Välimäkeen ja moneen muuhun, suomalaiset operoivat keskellä armotonta pelipaikkakisaa.
– Nyt alkaa raskain vaihe kaudesta. Jotakin täytyy pystyä siihen peliin tuomaan tällaisten pelaajien, joille farmi- tai siirtolistakomennus kummittelee koko ajan taustalla. Eikä nyt puhuta vain tehopisteistä. Olisi kyettävä tuomaan intoa sinne, ja esille pitäisi nousta, vaikka se jääaika olisi vain kahdeksan minuuttia, Lehkonen vaatii.
Lehkonen lataa raakaa arkirealismia pienen roolin pelistä NHL:ssä.
– Jos nyt pääsee jotain näyttöä antamaan, ulos ei saisi puhaltaa hetkeäkään. Eikä tuolla voi miettiä, kenen kanssa pelaa tai tuleeko nyt vaihtojen välille kuinka monta minuuttia. Se on jatkuvaa paineen alla pelaamista, ja siinä on vain kyettävä suorittamaan.
– Ja unohda pisteet. On haettava itselleen positiivista fiilistä koko ajan jostakin pienistä asioista. Oli se sitten alueen voittaminen tai kiekon saaminen selustaan. Se voi olla stoppi karvauspelissä tai laukauksen saaminen tolppien väliin. Ei valmentajat halua nähdä, että roikotat päätäsi siellä epäonnistuneen laukauksen jälkeen, Lehkonen muistuttaa.
Lehkonen on huolissaan työn laadusta suomalaisessa jääkiekossa.
– Miten muut maat saavat pelaajia tuonne läpi enemmän? Jotakin Suomessa tehdään kesän aikana päin mäntyä. Annan ison kritiikin pelaaja-agenteille, jotka eivät anna pelaajilleen tarpeeksi hyviä valmiuksia. He niitä pelaajia myyvät, mutta täytyisi pitää huoli myös siitä, että pelaajilla on valmennusverkosto kunnossa, Lehkonen lataa lopuksi.