Tämä syksy on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Samaan aikaan kun Turussa vihmoi vettä vaakatasossa, Inarissa pyrytti sankasti lunta.
Pirkanmaalla ja Satakunnassa koettiin tiistaina rajuja tulvia, teitä oli poikki ja taloja saarroksissa.
Pohjois-Lapissa mitattiin marraskuussa ennätyslämpötila, ja pian Jari-myrsky riepotteli puolta Suomea.
Oudot säät ja vuodenajat herättävät monenlaisia, jopa tunnistamattomia tunteita. Nyt näille tunteille on nimikin: ekosuru. Sitä aletaan nyt tutkia.
Lapin pitkä ja lämmin syksy vaivasi Anne Karhu-Angelia. Hän on läpeensä talvi-ihminen. Talvella hän on hyvin virkeä, kesällä hieman alakuloinen.
– Kaikki tuntui epäselvältä. Oli sellainen outo tunne koko ajan, kuvailee Karhu-Angeli tunteitaan ennen lunta.
Nyt kun lunta on tupruttanut sakeasti ja useasti Inariin, hymy on herkässä ja posket punaisina ulkoilusta.
– Aivan mahtavaa. Lumi tuo valoisuuden mukanaan. Ei ole enää pimeää ja inhottavaa. Se tuntuu kehossa ja mielessä.
Ekosuru voi tulla lumisten maisemien katoamisesta
Turussa koetaan nyt samoja tunteita kuin Inarissa silloin, kun talvi ei tuntunut ikinä alkavan.
Lunta odottaa, ja vähintäänkin jouluna sitä pitäisi olla, pohtii turkulainen Mira Pelkonen.
Raisiolaisen Immo Sirénin mielestä mikään ei ole mukavampaa kuin pakkanen ja 30 senttimetriä lunta.
Kun talvi ei ole enää talvi, silloin voi saapua ekosuru. Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkijatohtori Inkeri Markkula aikoo tutkia lumen muuttumisesta johtuvaa ekosurun tunnetta.
Ekosurulla Markkula tarkoittaa surua, jota koetaan muun muassa yhtäkkisen tai hitaasti tapahtuvan ympäristönmuutoksen seurauksena.
Lumisten maisemien katoaminen on esimerkiksi yksi ekosurun aiheuttaja. Ekosuru voi ilmetä myös huolena tulevista sukupolvista, saavatko he kokea talvea.
– Ekosuru on sellaista surua, jolle meidän yhteiskunnassa ei ole tunnustettuja käytänteitä tai tapoja, miten surua voisi ilmaista tai käsitellä. Se on pinnan alaista surua.
Totta kai se vaikuttaa mielialaan. Kun oli lunta ja aurinkoista, oli kaunista.
Pirjo Sukkinen, Kaarina
Vaikka täällä ei ole kaamosta, täällä on käsittämättömän pimeää.
Lumiauran ääniin herääminen tuo turvallisuuden tunteita
Inkeri Markkula on tehnyt alustavan kyselytutkimuksen, jossa kartoitettiin lumen merkityksiä, siihen liittyviä muistoja ja lumimuutoksen aiheuttamia tunteita ja ajatuksia.
– Lumi merkitsee joillekin hiljaisuutta ja hiljentymistä. Se lisää myös turvallisuutta, jos lumi tulee ennustetusti. Kun herää lumiauran ääniin, se tuo turvallisuutta, kuvailee Markkula saamiaan vastauksia.
Jos lumiaura ei enää kolistelisikaan pihalla kesken syvimmän aamuöisen unen, voi alkaa kytemään suru jota ei tunnista.
Jokaisella suomalaisella on varmasti jokin lumimuisto, ainakin Lounais-Suomessa niitä juolahti heti mieleen:
Etelä-Suomessa ympäristömuutokset koskettavat jollain tavalla kaikkia
Ihminen kokee erilaisia surun ja murheen muotoja ympäristönmuutoksiin liittyen. Siihen on vahva tieteellinen näyttö, sanoo ympäristötunnetutkija Panu Pihkala Helsingin yliopistosta.
– Mitä enemmän ihminen välittää menetyksen kohteena olevasta asiasta, sitä voimakkaampia ovat vaikutukset, selittää Pihkala.
Etelä-Suomessa vuodenaikoihin liittyvät muutokset koskettavat jollain tavalla kaikkia eteläsuomalaisia, uskoo Pihkala.
Moni kokee vaikeita tunteita ilmastonmuutoksesta johtuen, esimerkiksi lumen vähenemisestä.
Toki ihmiset ovat erilaisia, joitakin lumimäärä liikuttaa, toisia ei kiinnosta menneet eivätkä tulevat talvet.
– Lopullisen tarkkaa tutkimustietoa ei ole siitä, kuinka moni eteläsuomalainen kokee ympäristösurua ja missä muodossa. On kuitenkin selkeä evidenssi siitä, että monenlaisia tunteita on.
Ympäristömuutokset voivat tuottaa alakuloisia mielialoja ja jopa masentuneisuutta.
Panu Pihkala, ympäristötunnetutkija
Ympäristö- tai ekosurua ei aina ymmärretä, ja toiset voivat sitä jopa vaientaa.
– Joku saattaa sanoa, että eiväthän ne talvet ole kokonaan menneitä ja katso, tänäkin talvena on näin paljon lunta -tyyppisesti. Se voi osaltaan pahentaa ihmisten mielialoja, sanoo Pihkala.
Täydellisistä täydellisin talvipäivä on vielä edessä
Inarissa on lumikolalle ja lapiolle ollut tarvetta. Anne Karhu-Angeli on nyt onnellinen. Häntä ei harmita yhtään, vaikka aamuin illoin on pitänyt pihaa puhdistaa.
– Ei haittaa yhtään. Sitä on odoteltu niin pitkään tätä lumen tuloa. Teen mielelläni lumitöitä, vaikka joka päivä, ja lapset auttavat.
Nyt kun Inarissa on lunta polviin asti, uskaltaa taas unelmoida ja luottaa, että täydellisistä täydellisin talvipäivä koittaa. Anne Karhu-Angelin silmissä siintää helmikuinen pakkaspäivä, maustettuna vielä maltillisesti lisääntyneellä päivänvalolla.