Tämä juttu täytyy kirjoittaa minämuodossa.
Vuonna 2018 tein Helsingin Sanomiin elokuva-arvostelun Valmentajasta. Kuvailin Jari Sarasvuosta kertonutta draamaa ”kahden tunnin elokuvalliseksi kinkku-ananas-aurajuustoksi, jonka hotkimisesta tulee huono olo”.
Ohjaaja Tuukka Temonen suuttui, ja syntyi harvinainen julkinen hässäkkä. Iltalehdelle hän arvioi, että olin ahdistunut. Enbuske Veitola Salminen -ohjelmassa minut leimattiin kommunistiksi satojentuhansien tv-katsojien edessä. Antti X Antti -podcastissa Temonen väitti, että haukuin Valmentajan, jotta hän ei saisi filmatisoida minun ja Laura Frimanin kirjoittamaa Mikael Gabrielin elämäkertaa.
Kiva, että kritiikki puhututtaa, ajattelin, mutta tämä on jo liikaa. Kommariksi saa mollata ja ahdistuksesta on diagnoosikin, mutta väite alhaisista motiiveista uhkasi uskottavuuttani kriitikkona.
Temosen hyökkäys tuntui asiattomalta. Vaalin kriitikon oikeutta olla kriittinen, kunhan sen tekee perustellusti. En halua olla tekemisissä kritiikin kohteen kanssa, se ei kuulu työnkuvaani. Enkä pidä siitä, että taiteilija yrittää vaikuttaa työhöni. Se tuntuu helposti yritykseltä hiljentää.
Kului vuosia. En kirjoittanut Temosesta tai hänen elokuvistaan, koska kirjoitukset olisi nähty joko kuittailuna tai mielistelynä.
Viime marraskuussa laitoin lopulta Temoselle sähköpostia. En kaivannut anteeksipyytelyä, halusin vain jutella. Aika tuntui kypsältä. Enkä enää työskentele kriitikkona.
Kerroin ajatelleeni Temosta ja kysyin, haluaisiko hän tavata ja jutella kritiikistä.
Mielellään, ohjaaja vastasi. Hänkin oli miettinyt minua useasti.
Tähtiasteikko mietityttää
Tapaamme Temosen tuotantoyhtiön Optiparin studiolla Itä-Helsingissä. Hän esittelee tilat, tarjoaa juotavaa ja istuu neuvottelupöydän ääreen. Tukevat talvisaappaat muistuttavat, että Temonen asuu maalla, Iitissä.
Temonen menee suoraan Valmentajaan. Hän on edelleen eri mieltä kanssani ja huomauttaa elokuvan saaneen myös hyviä arvosteluja, neljääkin tähteä.
Ohjaaja puhuu lempeällä ja jykevällä nuotilla. Hän tietää arvonsa tähden puolikasta myöten.
– Ymmärrän tosi hyvin, jos ei tykkää elokuvasta, mutta ei se nyt yksi [tähti] ole. Se on kaksi ja puoli, kolme.
Temonen on miettinyt tähtiasteikkoja paljon. Hän kaipaa niihin yhtenäisyyttä.
Temosen elokuvat saavat selvästi liian vähän tähtiä, monet muut taas liikaa. Onko uusi ylistetty Myrskyluodon Maija tosiaan samanlainen elokuvahistorian merkkiteos kuin Kummisetä, hän miettii.
Iittiläisen tuomio: ihan ok leffa.
Suomen paskin ohjaaja
Merkkejä Temosen töistä on haastattelutilassa joka puolella.
Seinällä on Presidentintekijät-dokumentin (2014) juliste, pöydällä Valmentajan yhteydessä painettu lehti ja Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin (2016) kylkeen julkaistu kirja. Temonen soitti Apulannassa bassoa vuodet 1993–2004.
Avaran tilan nurkassa on Pohjolan satoa -komediassa (2022) näytelleen Arman Alizadin työhuone.
Temonen on ohjaaja, josta kriitikoilla riittää sanottavaa. Presidentintekijät sai kriitikoilta pääosin kehuja, Teit meistä kauniin kaikkea kahden ja viiden tähden väliltä. Jälkimmäinen sai teattereissa yli satatuhatta katsojaa.
Siitä eteenpäin kyyti on ollut kylmää. Valmentaja, Pohjolan satoa ja Vares X ovat saaneet teilauksia ja jääneet katsojatavoitteistaan. Arvosteluiden pohjalta voisi tulkita, että Temonen on ohjaajana vain huonontunut.
Temonen kokee olevansa epäreilussa yhden tähden kierteessä. Se ei toki ihan pidä paikkaansa, sillä halvaantuvasta ratsastajasta kertova Aika jonka sain (2020) sai esimerkiksi Hesarilta kolme tähteä.
Nettikeskusteluissa isketty ”Suomen paskimman ohjaajan leima” tuntuu epäreilulta, koska näyttelijöiltä tulee kiitosta.
– On eri asia, ovatko lopputulokset hyviä. Mutta osaan ohjaajan työn. En suostu siihen, että olisin huono ohjaaja, Temonen sanoo.
Hän uskoo, että kriitikot suhtautuvat häneen erityisen nuivasti. Se taas johtuu siitä, ettei hän ole osannut pitää suutaan supussa.
Miekkailua
Kun Kalle Kinnunen vuonna 2016 kuvaili Teit meistä kauniin -elokuvaa kiusalliseksi teolliseksi vanukkaaksi, Temonen älähti.
Ilkeältä tuntunut tylytys arvostetulta toimittajalta palautti Temosen nuoruuden punkkariaikoihin ja keskisormi nousi pystyyn. Somessa ja elokuva-alan tapahtumissa hän pilkkasi Kinnusta ”ihan surutta”.
Kokiko Temonen, että hänellä oli oikeus tehdä niin?
– Totta kai.
Mutta eihän Kalle Kinnunen häntä pilkannut?
Sanavalintojen taakse voi piiloutua, ohjaaja sanoo. Hän ottaa toisen esimerkin. Helsingin Sanomien kriitikko Tero Kartastenpää kirjoitti joulukuussa Keke Soikkelin Koston enkelistä ja viittasi haja-asutusalueiden tee se itse -elokuvantekijöihin.
Temonen tulkitsee kriitikon viitanneen häneen. Amatööriohjaaja Soikkelikin asuu Iitissä.
Temonen ajattelee kritiikkiä ”miekkailuna”. Huomautan, ettei kritiikkejä kirjoiteta tekijöille. Kyseessä on teksti, joka keskustelee teoksen kanssa. Dialogi tekijän kanssa ei kriitikoita yleensä kiinnosta.
Siksi kieltäydyin kutsusta, kun minut pyydettiin Sannikka & Ukkolaan hieromaan sovintoa Temosen kanssa. Mitä ihmeen sovintoa? Olin vain tehnyt työtäni.
Temosen rinnalle lähetykseen meni Kouvolan Sanomien Matti Tieaho, jolle Temonen oli toivonut Facebookissa potkuja. Tieaho oli koostanut lehteen Valmentajan saamia lyttäyksiä. Lähetyksessä Tieaho pyysi Temoselta anteeksi lehtensä aiheuttamaa mielipahaa.
Itse en koe tarvetta pyytää anteeksi. Sanon kuitenkin ymmärtäväni paremmin, miten pahalta se on voinut tuntua. Olen kirjoittanut tietokirjoja, joista on julkaistu kriittisiä arvosteluja.
Haluan silti lisätä, että minustakin tuntui pahalta.
Gallagherin veljekset esikuvina
Temonen väitti aikanaan julkisesti, että haukuin Valmentajan, koska ”en pidä menestyjistä”. Se oli epäreilua. Mietin, otettaisiinko minua enää vakavasti kriitikkona ja toimittajana.
– Ajattelitko oikeasti noin, Temonen kysyy yllättyneen oloisena.
No, en nyt mitenkään romuksi mennyt. Mutta miksi esittää väitteitä, kun ne eivät perustuneet mihinkään?
– Se on täysin totta. En tunne sua. Luen kritiikin ja tulkitsen sen omalla tavallani – joka ei kohtaa todellisuuden kanssa millään muotoa.
Poliittisiin näkemyseroihin vetoaminen oli ”helppo lyömäkirves”. Temonen sanoo kasvaneensa julkisuudessa riidelleiden Oasis-veljesten Liam ja Noel Gallagherin tyyliseen julkiseen kuittailuun.
– Mitä törkeämmän lausunnon pystyy antamaan, sitä varmemmin se tarjoaa lukijalle jotain. Se on vain viihdyttämistä. Mutta tässäkään tapauksessa en ole ymmärtänyt, että otit sen henkilökohtaisesti.
Temonen viittaa useaan kertaan siihen, kuinka kirjoitin kritiikkini häntä ajatellen. Väitän vastaan, mutta se taitaa olla vähän epärehellistä.
Tietenkin minä vähän Temostakin mietin.
Enkä voi väittää, etten olisi herkutellut ilkeilyllä. Halusin kirjoittaa hyvän tekstin, ja usein se tarkoittaa viihdyttämistä. Ja mikä sen hauskempaa kuin kunnon lyttäys? On ihanaa vähän liioitella ja käyttää voimakkaita ilmaisuja.
Kritiikki on journalismia, mutta sallii luovia vapauksia. Joskus teksti vie mukanaan, ja vasta lopuksi tajuan, montako tähteä haluan elokuvalle antaa. Voi olla, että Valmentajan kohdalla kahden tähden arvio kehittyi lopulta yhden tähden teilaukseksi.
– Ja yksi on parempi, koska se herättää enemmän huomiota, Temonen sanoo.
En kiistä.
Nuori ja tyhmä
Keskustelumme polveilee lähemmäs kolmen tunnin ajan. Pidämme monista samoista elokuvista: Elfistä, JFK:stä, Big Shortista. Aina välillä palaamme Valmentajaan.
Sanon, ettei Wolf of Wall Streetin tyyliä mukaillutta elokuvaa olisi kannattanut tehdä näin pienellä budjetilla. Temonen on samaa mieltä.
Meillä on mukavaa.
Temonen ei pyydä anteeksi käytöstään, enkä sellaista odotakaan. Hän otti Valmentajaa varten 200 000 euron lainan. Kyllä minuakin ketuttaisi, jos ensi-illan alla maan suurin sanomalehti kuvaisi sitä ”neukkaripöytään tilatuksi metripizzaksi”.
Teemme haastattelun vähän ennen Meduusalla ei ole sydäntä -elokuvan ensi-iltaa. Temosen seitsemäs pitkä elokuva on ohjaajan käsitys ”taide-elokuvasta”.
Toisen pääosan näyttelee Temosen vaimo Olga, jolla diagnosoitiin vakava aivosyöpä pian kuvausten jälkeen syksyllä 2023. Elokuva jää Tuukan mukaan Olgan viimeiseksi.
Kaikki tämä on lopulta vain työtä. Sen ulkopuolella on paljon tärkeämpiä asioita. Vaikka en pidä Temosen elokuvista, voimme silti olla hyviä toisillemme.
Kehun tapaa, jolla Temoset ovat puhuneet sairaudesta julkisuudessa. Elämän ei tarvitse pysähtyä.
– Onneksi Olga on semmoinen, positiivinen. Ei kauheasti murehdi tulevaisuutta tai kaipaile menneisyyteen. Tämä hetki, mikä nyt on, se on hänelle hyvä, Temonen sanoo.
Hän jatkaa, että myös tämä hetki on kiva.
– Eihän ole ensinnäkään kauhean järkevää kerätä itselleen vihamiehiä. Loukkaaminen on myös tarpeetonta, varsinkin kostohengessä. Mutta olin silloin nuori ja tyhmä.
Niin, vastaan. Siitä on jo aikaa.
Temonen huomauttaa, että olemme illan mittaan fiilistelleet samoja elokuvia. Makumme on varsin yhtenäinen – sitä yhtä lukuun ottamatta.
– Sitä vain ihmettelee, että vi**u, sä tykkäät Big Shortista, mutta et tykkää Valmentajasta. Mikä tässä menee pieleen?
Dramaattinen päätös
Otamme juttuun kuvat kolme viikkoa myöhemmin, Meduusalla ei ole sydäntä -elokuvan ensi-illan jälkeisenä maanantaina. Tunnelma on apea.
Hesarin Tero Kartastenpää on nostanut elokuvan ohjaajan parhaimmistoon, mutta katsojaluvuissa on jääty 14. sijalle. Monet isoista kaupungeista eivät ole esittäneet Meduusaa ollenkaan.
Tulos on Temoselle iso pettymys. Seuraavat päivät menevät teattereihin soitellessa. Tuottajana hänen tehtävänsä on myydä elokuvaa, näytös kerrallaan.
Sitten Temonen pudottaa pommin.
– Kyllä tämä jäi viimeiseksi.
Ai elokuvaksi?
– Niin.
Temonen sanoo, ettei hommassa vain ole järkeä. Tälläkin elokuvalla hän tekee tappiota. Elokuvasäätiöltä tuli vain pieni markkinointi- ja levitystuki, eikä yksikään kanava ostanut elokuvaa etukäteen. Nyt esitysoikeudet menevät jälkimarkkinoilla pilkkahintaan.
En tiedä mitä sanoa. Lohduttaminen tuntuisi mauttomalta, olenhan haukkunut Temosen tekeleitä julkisesti. Sanon, että lopettaminen on surullinen juttu.
– Niin. En tiedä. Onko?
Jutun julkaisun jälkeen Temonen on vielä yhteydessä ja tarkentaa sanomisiaan. Hän korostaa lopettavansa elokuvien tekemisen omaan piikkiin. Muille tehdään jatkossakin.
– Mutta tällä tavalla tekeminen loppui tähän elokuvaan, Temonen kirjoittaa tekstiviestissä.
Korjattu 1.2. kello 12.24: Lisätty jutun loppuun Temosen tarkennus. Hän ei lopeta elokuvien tekemistä täysin, vaan ainoastaan omakustanteisten elokuvien osalta. Lisätty otsikkoon, että Temonen lopettaa ohjaamisen omaan piikkiin.