Suomi on yksi maailman kärkimaista, kun mitataan luottamusta poliisiin. Viime vuodet ovat kuitenkin tuoneet julkiseen keskusteluun epäkohtia ja epäluottamusta herättäviä ilmiöitä poliisin toiminnassa.
Poliisin voimankäyttö on noussut esille mielenosoituksissa, kaasun käyttöä on puitu oikeudessa asti. Poliisina toimivia on jäänyt kiinni rasistisesta ja virkasalaisuutta rikkovasta viestinnästä äärioikeistoryhmissä. Muutama vuosi sitten käsiteltiin hämmentävää kuvakampanjaa, josta saattoi saada käsityksen, että arkaluontoisten kuvien leviäminen olisi uhrin syytä.
Poliisin rooli yhteiskunnassamme on elintärkeä, mutta poliisin viestintä ei ole vielä kansantajuisella tasolla. Se herättää usein hämmennystä ja jättää asiat pintapuolisiksi. Tästä on tullut tietynlainen normi. Emme taida edes odottaa enempää kuin perinteistä riviä hiljaisia ja totisia poliiseja, jotka jakavat vain perustiedot tai kieltäytyvät kommentoimasta.
Tunnistan tästä vakavamman ulottuvuuden: kun viestintä on vajavaista, seuraukset ovat laajat ja poliisin etäisyys esimerkiksi nuoriin ja erilaisiin vähemmistöihin kasvaa.
Poliisin etäisyys esimerkiksi nuoriin ja erilaisiin vähemmistöihin kasvaa.
Kehityskulku ei ole jäänyt medialtakaan huomaamatta: Sisä-Suomen poliisi sai viime vuoden lopulla oikeustoimittajien myöntämän Sumuverho-palkinnon huonosta viestinnästä asiakirjojen salaamisen ja puutteellisen tiedottamisen vuoksi.
Viestinnällä on väliä, erityisesti nykyään, kun tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin ja oikean tiedon erottaminen voi olla hankalaa.
Viestinnän puutteet kärjistävät herkkiä tilanteita. Olen jättänyt mielenosoituksia väliin huonon viestinnän takia. Mitä suurempi mielenosoitus, sitä suuremmilta riskit ovat vähemmistöön kuuluvana tuntuneet. En ole tiennyt, kuka huolehtisi minun turvallisuudestani.
En ole tiennyt, kuka huolehtisi minun turvallisuudestani.
Kriisitilanteissa tai suurissa mielenosoituksissa poliisin toiminta voidaan kokea puolueellisena. Jos poliisi ei kerro toiminnan perusteitaan selkeästi, ollaan tulkintojen armoilla.
Vastavoima tiedon puutteelle on sujuva viestintä. Luottamus Suomen poliisiin ei kumpua tyhjästä. Poliisi tekee aina lakiin perustuvia päätöksiä ja sen toiminta on tarkasti pohdittu ihmisten turvaamiseksi.
Ongelmaksi muodostuu se, kun tätä ei viestitä onnistuneesti. Onnistunut viestintä voi ennaltaehkäistä konflikteja ja lisätä luottamusta. Se voi vaikuttaa myös siihen, ketkä näkevät itsensä tulevina poliiseina. Voisiko tähän joukkoon tulevaisuudessa kuulua moninaisemmin suomalaisia edustavia ihmisiä?
Viestintä voi vaikuttaa myös siihen, ketkä näkevät itsensä tulevina poliiseina.
Poliisilla on hurjasti voitettavaa ja samalla menetettävää viestinnässään. Jos viestintä sakkaa, kuilu viranomaisten ja kansalaisten välillä kasvaa.
Ystäväni osallistuvat mielenosoituksiin, läheiseni työskentelevät poliisissa ja perheenjäsenistäni osa suhtautuu epäluuloisesti viranomaisiin omien ikävien kokemustensa vuoksi. Kaikissa näkökulmissa yhteistä on se, että ihmiset puhuvat samoista huolista ja ongelmista. Eroksi muodostuu etäisyys ja tietopohja, josta käsin keskustellaan.
Poliisin ulkopuoliset läheiseni ihmettelevät sitä, miten poliisin toiminta julkisesti näyttäytyy kansalaisia sortavana tai mielivaltaisena. Poliisissa työskentelevät läheiseni taas harmittelevat sitä, kuinka helposti väärinkäsityksiä syntyy, kun asioista ei saa puhua.
Vaikka tiedostan isoja korjattavia epäkohtia poliisissa, arvostan poliiseja. Tiedän lähipiiriini kuuluvan poliisin elämää seuranneena, kuinka valtavasti he itsestään ammatilleen antavat ja kuinka mahdotonta heille on vaitiolovelvollisina tuoda esille omia näkemyksiään tilanteista.
Suurissa organisaatioissa kommentteja antavat sovitut tahot. Jos viestintä hoidetaan huonosti, se heijastuu tavallisiin työtään tekeviin poliiseihin ja kohtaamisiin ihmisten kanssa.
Olen tehnyt viestintää ammatikseni ja tiedän, miten suuri voima sillä on. Viestintä on meille ihmisinä tapa ymmärtää toisiamme ja maailmaa. Suomi on ainutlaatuinen maa siinä, kuinka paljon kansa luottaa poliisiin. Meidän on pidettävä huolta siitä, että luottamus säilyy. Viestinnällä on valtava merkitys yhteiskuntarauhan rakentamisessa. Poliisin viestintään tulisi panostaa sen arvon mukaisella tavalla.
Amani Al-mehsen
Kirjoittaja on ihmisoikeusasiantuntija ja satunnainen mielensä osoittaja, joka uskoo hyvän viestinnän voimaan turvallisuuden rakentamisessa.
Kolumnia on korjattu 6.2. 2025 klo 11.36. Lauseesta ”... kaasun ja hevosten käyttöä on puitu oikeudessa asti” on poistettu viittaus hevosiin.