Kun Timo Luonto syntyi Olkiluodon merellisissä maisemissa Eurajoella vuonna 1954, ei ydinvoimalasta ollut tietoakaan.
Ei vielä silloinkaan, kun hänen veljensä Juha Luonto seitsemää vuotta myöhemmin näki päivänvalon.
Harvinaisemman naapurin ydinvoimalasta veljekset saivat 1970-luvulla, kun Teollisuuden Voima aloitti Olkiluoto 1:n ja Olkiluoto 2:n rakennustyöt vuosikymmenen puolivälin aikoihin.
Ydinvoimala rakennettiin noin kolmen kilometrin päähän Luontojen synnyinkodista. Puolet lähempänä on Onkalo, tuleva ydinjätteen loppusijoituspaikka.
Saari, josta ydinvoima teki tunnetun
Olkiluoto on noin kymmenen neliökilometrin saari, jonka ääriviivoja on ainakin maanteitse vaikea havaita.
Rauman ja Porin väliseltä valtatie 8:lta kääntyvä Olkiluodontie on vähän yli 10 kilometrin mittainen, ja sen varrella on muutama kylä, kuten Lapijoki, Hankkila ja Ilavainen.
Tien loppupäässä vakituista asumista on vähän.
Timo ja Juha Luonto laskevat, että ennen ydinvoimalaitoksia lähialueella oli viisi vakituista asuintilaa ja nyt niitä on kolme. Lisäksi on toistakymmentä mökkiä.
Aivan Olkiluodon saaren mantereen puoleisessa päässä, Ilavaisten kylässä, asuintaloja ja mökkejä on enemmän.
Veljekset kertovat suhtautuneensa ydinvoimalaitokseen myötämielisesti. Uusi naapuri nähtiin mahdollisuutena, ei uhkana.
Luontojen mukaan näkemys oli varsin yleinen, joskaan ei aukoton.
– Munakarin veljekset vastustivat asiaa ja uhkasivat jopa pyssyllä, miehet muistelevat.
Munakarin veljekset olivat Martti ja Aarne Suominen, jotka asuivat Munakarin saaressa. Saari jäi voimalaitosalueen suojavyöhykkeen sisälle, ja Imatran Voima pakkolunasti sen Suomisten vastustelusta huolimatta. Veljeksille jäi asumisoikeus Munakarille.
Valtava muutos toi tuhansia työpaikkoja
Ensimmäinen kosketus ydinvoimalaan naapurina tuli Luonnon veljeksille jo ennen rakennustöiden alkua.
Timo Luonto muistelee tilannetta, jossa Teollisuuden Voiman ja Imatran Voiman edustajat ajoivat perheen kotipihaan. He kysyivät itselleen opasta, kun halusivat tutustua tulevaan voimalaitosalueeseen.
Luonto vei vieraat saarella olleelle kolmiomittaustornille.
– Ylätasanteella TVO:n Ilkka Mikkola näytti kädellään eteenpäin ja sanoi, että tuonne jonnekin sen pitäisi sitten tulla, Luonto kuvailee tilannetta.
Samalla hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja kysyi itselleen työpaikkaa. Sellaisen hän myös sai. Timo Luonto oli rakentamassa sekä Olkiluodon ykkös- että kakkosyksikköä. Sen jälkeen hän teki yli 40 vuotta kestävän työuran Teollisuuden Voimalla.
Myös Juha Luonto on saanut leipänsä TVO:lta. Jo 45 vuotta kestänyt työsuhde liittyy nykyään ympäristötutkimuksiin ja -näytteenottoihin, mutta alkunsa se sai majoituskylässä olleesta kaupasta.
Voimalaitosalueelle tehtiin majoituskylä tuhansille rakentajille ja muille työntekijöille. Kylässä oli kaupan lisäksi posti, kaksi pankkia, kirjasto ja pappila.
– Siellä oli myös putka, Timo ja Juha Luonto muistelevat.
Yhteiselo on sujunut ilman suuria ryppyjä
Luontojen mukaan yhteiselo Teollisuuden Voiman kanssa on sujunut hyvin. Alkuvuosina TVO muisti alueen asukkaita jopa joululahjoilla ja järjesti heille yhteisiä tapahtumia.
Ainoa ristiriitainen tilanne, jonka Juha Luonto muistaa, liittyy TVO:n nykyisen eli 2000-luvulla rakennetun uuden majoituskylän kaavoitusvaiheeseen. Luonto sanoo, että uusi majoituskylä oli suunniteltu liian lähelle rantaa, ja kaavaan piti puuttua ihan vakavissaan.
– Se tuli vähän iholle, hän muistelee.
Videolla Luonnot kertovat, että vaikka hyvin on sujunut, kerran heitä houkuteltiin jo myymään kiinteistönsä.
Majoituskylän kaava olikin aikanaan esillä Eurajoen kunnan päättävissä elimissä moneen eri kertaan. Asiasta päästiin ratkaisuun, ja lopputulos tyydytti ainakin Luontoja. Sen jälkeen vastaavia ristiriitoja ei ole ollut.
Pientä päänvaivaa ovat aiheuttaneet vain yksittäiset majoituskylän asukkaat.
– Ihan kaikki eivät ole aina ymmärtäneet, että Suomessa rannat voivat olla myös yksityisten mailla, Timo Luonto sanoo.