Petteri Orpon (kok.) hallituksen Suomen Akatemiaa koskeva lakiesitys on nostanut tutkijat takajaloilleen. Tai oikeastaan sen yksi sanamuoto.
Lakiesityksen mukaan Suomen Akatemian tehtävien hoitaminen ”ei saa olla ristiriidassa Suomen kansallisen turvallisuuden, Suomen kansainvälisten velvoitteiden tai Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa”.
Lakiesityksen tarkoitus on estää Akatemiaa rahoittamasta tutkimusta, jota käytettäisiin kansallisen turvallisuuden vaarantamiseen.
Sanamuoto ”ristiriidassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa” sai tutkijat pillastumaan.
– Se vaikuttaa absurdilta ja totalitaariselta. Se rikkoo tieteen ja tutkimuksen vapautta, akateemikko, Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi sanoo Ylelle.
Koskenniemen mielestä lakiesityksen muotoilussa on kaikuja suomettumisen ajalta. Suomen nykyisessä ilmapiirissä Koskenniemi ei kuitenkaan aisti sensuurihenkeä.
– Mahdollisesti Suomessa ajateltiin 1970-luvulla, että tutkimus ei saisi olla Suomen ja Neuvostoliiton välisten hyvien suhteiden vastaista.
Tieteen akateemikot kirjelmöivät lakiesityksestä tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalalle (kok.). Koskenniemi oli luovuttamassa kirjettä ministerille keskiviikkona.
– Nyt oletamme, että eduskunnan valiokuntakäsittelyn aikana hallituspuolueet suostuvat tällaisen vaatimuksen poistamiseen lakiesityksestä, Koskenniemi sanoo.
Ministeri: Tutkijoiden huoli kumpuaa Suomen lähihistoriasta
Akateemikkojen kanssa keskustellut ministeri Multala sanoo Ylelle, että lakiesityksen muotoilua voidaan muuttaa eduskuntakäsittelyssä.
Ministeri korostaa, että esityksen tarkoitus ei ole ollut rajoittaa akateemista vapautta ja suitsia esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan kriittistä tutkimusta.
– Lain tarkoitus on varmistaa, että rahoituksen kohteeksi ei päädy hankkeita, joissa olisi riski, että ne voisivat vaarantaa kansallista turvallisuutta, Multala sanoo.
Ministeri arvioi, että tutkijoiden huoli lakiesityksen sanamuodosta kumpuaa Suomen lähihistoriasta.
– Ymmärrän kyllä, että sitä (muotoilua) on mahdollista tulkita väärin, Multala sanoo.
Koskenniemen mukaan kyse ei ole siitä, että tutkijat olisivat ymmärtäneet väärin.
– Se on heidän (ministeriön) epäonnistunut muotoilunsa. Onhan aivan eri asia, ettei tutkimuksen tuloksia saa käyttää vaarantamaan Suomen turvallisuutta kuin se, ettei tutkimus saa olla Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa ristiriidassa.
Koskenniemen mukaan tällainen lakiteksti jää elämään siitä riippumatta, mitkä ovat olleet sen laatijoiden tarkoitusperät. Tällöin sitä voidaan käyttää rajoittamaan tutkimuksen vapautta.
Ministeriö: Muotoilu ei tullut saneltuna
Lakiesitys sai jo lausuntokierroksella muotoilustaan kovaa kritiikkiä tiedeyhteisöltä.
Lakiesitystä muokattiin sen jälkeen, mutta sinne jäi hämmennystä ja arvostelua aiheuttanut ”ristiriidassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa”.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä kiistetään, että kyseinen muotoilu olisi tullut esimerkiksi poliitikkojen tai puolustushallinnon vaatimuksesta.
– Lakiesitys on syntynyt ihan normaalissa menettelyssä. Siinä on hyödynnetty todennettua tietoa ja verrokkimaiden tilanteita. Muotoilu ei tullut saneltuna tai määrättynä, johtaja Erja Heikkinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä sanoo.
Heikkisen mukaan lakitekstiin on saatu inspiraatiota muun muassa Ruotsista, jossa on vastaavia muotoiluja.
Miksi tällainen lakimuutos nyt tarvitaan?
Ministeri: ”Naapurimaa varmasti yksi riskitaho”
Lakiesityksessä mainitaan Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja Suomen Nato-jäsenyys.
Ministerin mukaan kyse ei ole pelkästään sodan luomasta uhasta tai siitä, että Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen hakijoita alettaisiin syynätä kansallisuuksien perusteella.
– Mutta kyllä meidän naapurimaamme on yksi riskitaho yhteistyökumppanien suhteen, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala sanoo.
Lakimuutoksen taustalla ovat monien maiden esimerkit ja Euroopan unionin neuvoston suositukset tutkimuksen turvallisuudesta.
Ministerin mukaan kyse ei ole niinkään ulko- ja turvallisuuspolitiikan tutkimuksesta kuin esimerkiksi luonnontieteistä ja teknologiasta.
Kyse voisi olla esimerkiksi siitä, että tutkimustietoa vuotaisi pakotteiden alaiseen toimintaan tai sotilaalliseen käyttöön maan rajojen ulkopuolelle.
Suojelupoliisi kommentoi Ylelle, että Suomessa tehdään paljon esimerkiksi sellaista huipputeknologian tutkimusta, joka kiinnostaa Suomea vakoilevia valtioita. Monia siviilikäyttöön kehitettyjä teknologioita voidaan hyödyntää sotilastarkoituksiin.
Supo kertoo, että esimerkiksi Kiinan asevoimien tai puolustushallinnon alaisuudessa toimii kymmeniä yliopistoja Kiinassa, ja niistä tulevia tutkijoita on myös Suomessa.
Supon mukaan yliopistot kiinnostavat myös Venäjän tiedustelua, koska niissä tehdään esimerkiksi Venäjän sotateollisuudelle merkityksellistä tutkimustyötä.
Alkaako supo syynätä rahoitushakemuksia?
Lakimuutos velvoittaa Suomen Akatemiaa arvioimaan kansalliset turvallisuusriskit rahoitushakemuksia käsitellessään.
Ensisijainen vastuu on kuitenkin tutkimusrahoituksen hakijalla, johtaja Erja Heikkinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä sanoo.
– Tässä annetaan Suomen Akatemialle mahdollisuus viheltää peli poikki niiden hankkeiden osalta, joissa riskinarvioinnin mukaan Suomen kansallinen turvallisuus on vaarassa, Heikkinen sanoo.
– On hyvä huomata, että olemme täysin riippuvaisia siitä tiedosta, jota hakijoilta saamme. Emme ole turvallisuusselvityksiä tekevä organisaatio, sanoo Suomen Akatemian vaikuttavuuden ja tiedepolitiikan yksikön johtaja Floora Ruokonen.
Ruokosen mukaan Akatemian pitää huolehtia myös siitä, ettei tutkimusrahoitusta jätetä myöntämättä varmuuden vuoksi mahdollisten turvallisuusriskien vuoksi.
Ministeri Multala sanoo, että Suomen Akatemia voi tehdä turvallisuuskysymyksissä yhteistyötä suojelupoliisin kanssa, vaikka rahoituksesta päättäminen on Akatemian vastuulla.
– Varmasti suojelupoliisin asiantuntemusta pitää hyödyntää tässä prosessissa.