Korkeasaaren ainoa urosleijona Szimba lopetettiin eläinlääkärien ja hoitajien yhteisellä päätöksellä tämän viikon maanantaina.
Eläintarhan kuraattori Hanna-Maija Lahtisen mukaan eläimen elämänlaatu arvioidaan seuraamalla terveydentilaa, oireilua, ulkoista olemusta ja käyttäytymistä.
Myös lajitovereiden suhtautumista siihen seurattiin. Lahtisen mukaan lauman vanhempi naaras vaikutti huomanneen Szimban heikon kunnon, eikä enää viihtynyt samassa tilassa.
– Vanhalle, kokeneelle ja lisääntyneelle naaraalle uros saattoi näyttäytyä niin, että tuosta ei enää oikein ehkä ole eläjäksi. Se oli jo ikään kuin heittänyt hyvästit, Lahtinen kuvailee.
Szimba päätettiin lopettaa, koska hoidot eivät tuoneet toivottua parannusta leijonan elämänlaatuun.
Koska kyseessä on Suomessa niinkin eksoottinen eläin kuin leijona, ei Szimban tarina kuitenkaan pääty tähän.
Szimba tutkitaan tarkasti
Korkeasaaren ensimmäiset aasianleijonat saatiin lahjoituksena Intian valtiolta vuonna 1992. Szimballa olikin hieman yllättäen ”suomalaisia sukujuuria”, sillä se oli aiemmin Korkeasaaressa asuneen Mohan-urosleijonan pennunpentu.
Szimba syntyi noin 12 vuotta sitten eläintarhassa Unkarissa. Sieltä on peräisin myös Leijonakuningas-sadusta tutun nimen erikoinen kirjoitusasu, sillä Szimba lausutaan unkariksi Simba. Korkeasaareen Szimba muutti noin vuosi sitten Jerezin eläintarhasta Espanjasta.
Lähes kaksitoistavuotiaana se oli jo melko iäkäs.
– Tarhaolosuhteissa täytettyään kaksitoista se olisi ollut jo luokassa geriatrinen. Yli kymmenvuotias leijonauros on jo iäkäs. Luonnossa kaksitoistavuotias on jo hyvinkin vanha, Lahtinen kertoo.
Szimballakin oli terveysongelmia ainakin suolistossa. Niitä hoidettiin Korkeasaaressa ruokavaliomuutoksilla ja lääkityksellä. Vaikka leijonan vointi ensin parani lupaavasti, loppuvuodesta hoidoista huolimatta sen kunto kuitenkin heikkeni.
Tarkemmat tiedot terveydentilasta ja diagnoosista saadaan, kun Viikin Yliopistollisen eläinsairaalan patologin raportti valmistuu.
– He tutkivat ihan päästä hännänpäähän ja ottavat myös tarkempia histologisia näytteitä. Niiden analysoimisessa ja käsittelyssä voi kestää, mutta viimeistään vuoden päästä saamme koko raportin.
Korkeasaaren entisiä asukkeja esillä museossa
Patologisten tutkimusten jälkeen poikkeuksellista eläintä tarjotaan usein Luonnontieteellisen museon (Luomus) kokoelmiin.
Luomus saattaa konservoida eli täyttää koko eläimen tai säästää siitä joitain osia, kuten kallon tai muita luita myöhempää tutkimuskäyttöä varten.
Korkeasaaresta on aiemminkin päätynyt eläimiä näytille Luomukseen, joista tuoreimpana muistissa lienee Haminan mursu. Se tosin menehtyi ollessaan vasta matkalla Korkeasaaren villieläinsairaalaan.
Kuraattori Hanna-Maija Lahtisen mukaan entisiä Korkeasaaren kissaeläimiä on jo nyt Luomuksessa esillä.
– Yhdestä aiemmin lopetetusta urosleijonasta tehtiin ikään kuin vuorileijona, joka muistaakseni voitti palkintojakin. Lisäksi meidän edellinen amurinleopardimme on täytettynä siellä.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen patologian professori Antti Sukura ei ollut mukana Szimban raadonavauksessa, mutta on siinä käsityksessä, ettei Szimban taljaa edes tarjottu Luomukseen.
Ei ihme, sillä kuraattori Lahtisenkin mukaan se oli erittäin huonossa kunnossa.
– Leijonauroksen harja kertoo sen kunnosta ja hormoneista, ja tältä yksilöltä harja oli jo tippunut.
Loput leijonan raadosta hävitetään Sukuran mukaan samoin kuin muukin eläinlääketieteellinen jäte, eli se todennäköisesti poltetaan Pohjois-Satakunnan Honkajoella sijaitsevassa käsittelylaitoksessa.
Jälkeläisiin yhä mahdollisuus
Szimba ei ehtinyt saada jälkeläisiä, vaikka se juuri sitä tarkoitusta varten Korkeasaareen tuotiin.
Vaikka pentuja ei syntynyt, on Szimballa kuitenkin vielä mahdollisuus saada poikasia. Ennen muuttoa Suomeen urokselle nimittäin tehtiin lisääntymisterveystutkimus ja siinä yhteydessä sen siittiöitä laitettiin talteen pakkaseen.
– Keinohedelmöitysmahdollisuus tulevaisuudessa siis vielä on, sanoo Lahtinen.
Amurinleopardeille keinohedelmöitystä on jo kokeiltu, mutta afrikan- tai aasianleijonista Lahtinen ei ole varma.
Ennen kun keinohedelmöitykseen päädyttäisiin, aiotaan aasianleijonakantaa kuitenkin pitää yllä lähes luonnollisin keinoin eli tuomalla Korkeasaareen uusi urosleijona. Geneettisesti oikeanlaisen yksilön löytäminen voi kuitenkin kestää jonkin aikaa.
Kun oikea uros löytyy, kestää vielä puolesta vuodesta vuoteen, että se saadaan Korkeasaareen.
– Leijonalle kun ei voi vaan lentolippua varata, Lahtinen vitsailee.
Korkeasaaressa Szimban tilat odottavat siis tyhjillään isännän poistuttua. Minkälaiset olivat huonokuntoisen Szimban viimeiset päivät Korkeasaaressa ja maan päällä?
– Ei se viimeisinäkään päivinään hylkiö ollut. Meidän nuorempi naaraamme vietti aikaa sen kanssa eli ei tarvinnut ihan yksin olla, Lahtinen toteaa.