Valokeila osuu näyttelijä Sara Souliéen, joka tanssii pehmein liikkein ja syleilee yleisölle näkymätöntä.
Olemme Suomen suurimmalla teatterilavalla, Helsingin kaupunginteatterin päänäyttämöllä. Pian hänellä on ensi-ilta näytelmässä Sinun, Margot, joka perustuu Meri Valkaman palkittuun romaaniin. On kulunut yli kuusi vuotta siitä, kun hän viimeksi seisoi teatterilavalla.
– Olen aika hermostunut. Miten se kaikki menikään? Olen aina joutunut työskentelemään paljon ääneni kanssa. Tuleekohan siitä mitään? Miten kehoni reagoi suuren elävän yleisön edessä?
Souliélle hetki on sekä jännittävä että ihana. Viime vuodet hän on työskennellyt pääasiassa elokuvien parissa.
Juuri nyt hän tuntuu olevan kaikkialla.
Onko Sara Soulié Pohjoismaiden seuraava suuri tähti? Kysymyksen heitti ilmoille viime syksynä ruotsalainen Filmtoppen, joka on osa Ruotsin elokuvainstituuttia. Tuolloin Soulié nähtiin kahden uuden ison elokuvan ja yhden sarjan rooleissa. Tanskalaisen Per Flyn elokuvassa Hammaskjöld hänellä oli rooli ruotsalaisen maailmantähti Mikael Persbrandtin rinnalla.
Viime kesänä Soulié kuvasi Irlannissa irlantilais-australialaista tuotantoa Mix Tape, jonka ensi-ilta on Australiassa myöhemmin tänä vuonna.
Hän esitti päärooleja myös suomalaisissa tv-sarjoissa Operaatio Valhalla ja Konflikti. Jälkimmäistä myydään nyt kansainvälisesti ja sitä on juuri alettu esittää Ranskassa.
Audiovisuaalinen ala käy läpi kriisiä, ja alan työttömyys on suurta. Siksi on Soulién mukaan tärkeää olla käytettävissä, aina kun töitä on tarjolla.
– Olen todella kiitollinen. Olen tehnyt satoja koekuvauksia ilman tulosta. Ollessani raskaana en saanut rooleja, joten olen työskennellyt myös päiväkodissa.
Vaikka Soulié nauttii saadessaan työskennellä rakastamansa asian parissa, pitkät päivät vaativat myös veronsa, ja yöunet kärsivät.
– Käyn läpi paljon tunteita Sinun, Margot -näytelmässä ja adrenaliinitasot ovat sen jälkeen korkealla. Kestää aikansa saada unesta kiinni.
Polttavaa ajankohtaisuutta vaihtoehtoisista totuuksista
Sinun, Margot pohtii sekä Meri Valkaman romaanissa että Helsingin kaupunginteatterin lavalla muistamisen merkitystä. Se on edellytys itseymmärrykselle.
Ilman käyttökelpoista menneisyyttä eheän identiteetin kehittyminen on mahdotonta.
Näytelmä kysyy mikä versio menneisyydestä on totta? Ja mitä tapahtuu, kun se, mihin on uskonut ja luottanut, alkaa murtua ja lopulta tuhoutuu?
Voidakseen tulla kokonaiseksi päähenkilö Vilja alkaa selvittää menneisyyttään lapsuutensa DDR:ssä 1980-luvulla. Isänsä kuoleman jälkeen hän saa tietää, että isä oli elänyt kaksoiselämää toisen naisen, Luisen, kanssa. Kirjeissä nainen käyttää salanimeä Margot.
Näytelmä on monella tavalla erittäin ajankohtainen. Siinä on käännekohtia, joissa todellisuus, jonka olemme kuvitelleet pysyväksi ja vakiintuneeksi, yhtäkkiä murtuu.
Aivan kuten roolihahmonsa, myös Sara Soulié on asunut Prenzlauer Bergissä Itä-Berliinissä. 2010-luvun alussa hän aloitti harjoittelijana teatteriryhmä Nya Rampenin riveissä.
Näytelmä on saanut Soulién muistelemaan itäsaksalaisten suhtautumista muurin murtumiseen.
Monet itäsaksalaiset kokivat, mukaan lukien Margot, että Saksa ei todellisuudessa yhdistynyt, vaan DDR pakkoliitettiin liittotasavaltaan. DDR:ssä läntinen tiedonvälitys oli tarkoittanut valeuutisia ja kapitalistista propagandaa.
– Kun itse asuin Itä-Berliinissä, en ymmärtänyt, että itäsaksalaiset kokivat, että suuri osa heidän historiastaan oli piilotettu. Itä-Saksasta ei saanut puhua positiivisesti. Kuvittelin, että Itä-Berliini oli se hieman coolimpi puoli ja että kaikki olivat ystäviä, kun muuri murtui. Mutta se ei pitänyt paikkansa.
Sanna Marinin näköinen
Sara Soulié sulautuu usein juoneen ja samastuu roolihahmoonsa. Viime aikoina monet roolit ovat pyörineet vallan ympärillä.
Kun hän esitti presidenttiä Aku Louhimiehen Venla-palkitussa sarjassa Konflikti, joskus rooli jäi päälle myös kuvausten jälkeen. Kollegat kutsuivat häntä ”rouva presidentiksi”. Valta tuntui jopa viettelevältä.
– Se toimii melkein kuin huume. Valtaan tottuu melko nopeasti ja roolityön kautta havaitsin, että siihen tulee vähän riippuvaiseksi. Se sai minut ymmärtämään, miksi poliitikot jaksavat asettua ehdolle uudelleen.
Soulié esittää vastavalittua tasavallan presidenttiä, jonka juhannusjuhlinta keskeytyy, kun tuntematon hyökkääjä valtaa suomalaisen rannikkokaupungin.
On helppo vetää yhtäläisyyksiä roolihahmo Linnea Saariston ja ex-pääministeri Sanna Marinin välille. Marin on selvä esikuva mustaa nahkatakkia ja itsevarmaa olemusta myöten.
– Yhtäläisyys Sanna Mariniin on ärsyttänyt monia, mikä on mielenkiintoista. Miksi nuori nainen ei saa pukeutua hienoihin vaatteisiin ja johtaa maata?
Sinun, Margot-näytelmässä hän esittää toista naista, Luisea, joka käyttää salanimeä Margot. Hänellä on avioliiton ulkopuolinen suhde suomalaisen kirjeenvaihtajan Markus Siltasen kanssa, jota esittää Martin Bahne.
– He ovat ihmisiä, joilla on vain tarve tulla rakastetuiksi ja nähdyiksi, aivan kuten meillä kaikilla. Tässä kokoonpanossa he saavat siitä eniten irti. Mutta he elävät kaksoiselämää, joka syö heitä molempia ja lopulta kaikkia heidän ympärillään.
Luise/Margot käy läpi dramaattisia käänteitä, suuria kriisejä ja voimakkaita tunteita. Lapseton Luise/Margot kiintyy Markuksen tyttäreen Viljaan kuin omaan lapseensa. Soulié samaistuu näihin tunteisiin, erityisesti pelkoon menettää rakkaimpansa tai lapsensa.
– Elän hänen elämäänsä ja tarinaansa ja käytän samoja tunteita, joita olen itse kokenut.
Aivan kuten päähenkilö Vilja, myös Soulié on menettänyt oman isänsä, joka menehtyi pari vuotta sitten.
– Läheisen menettämisen jälkeen alkaa katsoa omaa elämäänsä ja itseään uudella tavalla.
Vaikean valinnan edessä
Näytelmän kahtiajako, pakotettu valinta kahden tärkeän asian välillä, puhuttelee Souliéta henkilökohtaisesti, etenkin omaa uraa ajatellessa. Alun perin hänestä piti tulla tanssija. Hän opiskeli vuoden Salzburgissa, Itävallassa. Taideyliopiston teatterikorkeakouluun hän pääsi sekä teatteri- että tanssilinjalle ja oli vaikean valinnan edessä.
– Erik Söderblom, joka oli professorini, soitti minulle ja sanoi: valitse järjellä. Mutta tanssi oli ensimmäinen rakkauteni, ja tein valintani tosiaan enemmän järki edellä, koska kehoni oli jo saanut vammoja tanssista.
Margotin roolissa hän voi hyödyntää tanssitaustaansa ja tulkita Margotin mielentilaa ja tunteita tanssilla.
– Sanat ovat niin lopullisia. Käytämme niitä ja tulkitsemme niitä eri tavoin. Keholla voi näyttää tunteen, joka resonoi suoremmin katsojassa.
Kielet, ihmishahmot ja tarinat olivat asioita, jotka houkuttelivat hänet näyttelijän ammattiin. Hän haluaa toimia katsojien peilinä, johon he voivat projisoida omat tunteensa ja kokemuksensa.
– Itkeminen ja se, että voi huonosti roolissa, on kiinnostavaa ja terapeuttista. Tärkeintä ei kuitenkaan ole, että minä näyttelijänä menisin terapiaan katsojien edessä. Haluan antaa katsojalle sen tilan.
Näyttelee kahdeksalla kielellä
Soulié syntyi Tanskassa ranskalais-tanskalaiselle isälle ja suomalaiselle äidille. Hänellä on sekä Tanskan että Suomen kansalaisuus. Tanskalainen identiteetti on vahva osa häntä. Perhe muutti Vaasaan, kun Soulié oli viisivuotias.
Hänet laitettiin ruotsinkieliseen kouluun ja hän opiskeli Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisellä linjalla. Hän puhuu tanskaa 8-vuotiaan tyttärensä kanssa ja on laittanut hänet ruotsinkieliseen kouluun.
– Totta kai olen myös suomenruotsalainen, jos kriteeriksi kelpaa se, että puhun kieltä ja olen saanut tulla osaksi suomenruotsalaista kulttuuria ja yhteisöä koulutukseni ja työtilaisuuksieni kautta. Olen siitä kiitollinen. Enkä välttämättä olisi päässyt Ruotsiin töihin ilman sitä.
Riikka Oksasen ohjaaman näytelmän Sinun, Margot ensi-ilta on Helsingin kaupunginteatterissa 6. helmikuuta.