Pikaluistelu ei ole ollut Suomessa isojen otsikoiden laji sen jälkeen, kun Mika Poutalan ja Pekka Koskelan menestysurat päättyivät keväällä 2018.
Perinnelajin tarjoamista upeista tarinoista Suomessa ovat melkoiseen mediakatveeseen jääneet myös amerikkalainen Jordan Stolz, 20, ja italialainen Davide Ghiotto, 31.
Stolz on voittanut jo seitsemän miesten MM-kultaa, joista ensimmäisen 18-vuotiaana eli kaikkien aikojen nuorimpana lajissaan. Hän on myös luistellut 1 000 metrin ME:n 1.05,37.
Tammi-helmikuun taitteen viikonloppuna Stolz kärsi ensimmäisen tappionsa 14 kuukauteen, kun Japanin Tatsuya Shinhama oli parempi maailmancupin osakilpailun 500 metrillä, vieläpä wisconsinilaisen Stolzin kotiradalla Milwaukeessa.
Varttuneemman sukupolven urheilija Ghiotto saavutti ensimmäisen olympia- tai MM-mitalinsa vasta 28-vuotiaana 2022, kun hän saapui 10 000 metrin kilpailun maaliin Pekingissä yli 15 sekuntia ruotsalaissensaatio Nils van der Poelin ME-ajan 12.30,74 perässä. Se riitti kolmanteen sijaan.
Kuluva kausi oli ehtinyt tammikuun 25. päivään ja Calgaryn maailmancupiin saakka, kun yleisö näki kauden kovimman yksittäisen suorituksen: Ghiotto rikkoi ruotsalaisen ME:n viidellä sekunnilla ja alitti ensimmäisenä 12.30 minuutin rajapyykin, kun digitaalit pysähtyivät Kanadan Albertan maakunnan pikaluistelupyhätössä numeroihin 12.25,69.
Yle Urheilu tavoitti pitkäteräisten kovat kuljettajat videohaastatteluun näiden kotimaisemista: Ghiotton Veneton maakunnasta pienestä Zavencedon kylästä ja Stolzin lapsuudenkodistaan Wisconsinin West Bendistä.
Omaan kuplaan
– Minun on ollut joskus vaikeaa noudattaa kurinalaisesti kilpailusuunnitelmaa, mutta nyt kaikki onnistui täydellisesti, Ghiotto muistelee aluksi ME-suoritustaan.
Hän korostaa, että 10 000 metrillä urheilijan täytyy sulkeutua omaan kuplaansa, jossa pystyy ikään kuin unohtamaan jäljellä olevat kierrokset ja päälle vyöryvän tuskan.
– Se poikkeaa pituutensa takia radikaalisti kaikista muista kilpailuista. On hyvin kivuliasta, kun viimeiset 3–4 minuuttia joutuu suorittamaan aivan maksimisykkeen alapuolella. Pulssini oli noin 180 lyöntiä minuutissa.
Kaikki olympiamatkojen nykyiset ME-tulokset ovat kotoisin joko Calgaryn tai Salt Lake Cityn nopeajäisistä halleista, joiden sijainti korkeassa ilmanalassa pudottaa ilmanvastusta.
Kummankin tarina on kiehtova. Kotikisoihinsa valmistautuva Ghiotto yrittää huipentaa jo pitkän uransa ensi vuonna Milanon olympiaovaalissa 5 000:n ja 10 000 metrin tuplakultaan. Se on täyttä realismia, vaikka norjalaisen Sander Eitremin tarjoama haaste ensin mainitulla matkalla on kivikova.
Jos kaikki menee tämän hetken näkymien mukaan ja ilman kaatumisia tai muita kommelluksia, muut parilähtömatkat eli 500, 1 000 ja 1 500 metriä ovat Stolzin heiniä. Tällainen tripla on erittäin harvinainen ja vaativa, mutta Stolzin nälkä vain kasvaa syödessä.
Huima olympiatavoite 2030
– En sulje pois, että vuoden 2030 olympiakisoissa (Ranskassa) tavoittelisin voittoa kaikilla viidellä matkalla, Stolz lataa.
– Se on fysiologisesti mahdollista, jos ei ole terveysongelmia ja harjoituskausi onnistuu. Mutta ensi vuosi tulee tässä mielessä vastaan aivan liian nopeasti.
Stolz on 5 000 metrillä tällä hetkellä maailmankärjestä noin 10:n, 10 000 metrillä noin 30 sekunnin päässä.
Tällaisen olympiaprojektin ympärille markkinamiesten, Stolzin tapauksessa esimerkiksi myös voimistelija Simone Bilesia edustavan Octagon-agentuurin, on helppo rakentaa huima tarina.
Onnistuessaan kyse olisi vähintään yhtä kovasta urheiluteosta kuin Michael Phelpsin kahdeksan uintikultaa Pekingin olympiakisoissa 2008.
Esikuvaakaan ei tarvitse hakea kotimaata kauempaa:
– Kyllä, tiedän, mitä hän teki 1980, Stolz naurahtaa.
Tarinan ”hän” on Eric Heiden, joka 1980 Lake Placidissa vei kultamitalin kaikilla viidellä matkalla.
Tempun toistamista on pidetty mahdottomana, mutta Stolzin hyvin tunteva Suomen luisteluliiton huippu-urheilujohtaja Janne Hänninen on tyystin eri mieltä:
– Stolz on nimenomaan Eric Heiden 2.0.
Jäälle 19-vuotiaana
Siinä missä amerikkalaistähti aloitti luistelemisen jäällä jo 5-vuotiaana ihastuttuaan lajiin Vancouverin olympia-tv-lähetysten ansiosta 2010, koko lapsuutensa ja nuoruutensa rullaluisteluun keskittynyt Ghiotto siirtyi jäälle vasta 19-vuotiaana.
Tämä selittää myös suhteellisen myöhäistä puhkeamista ME- ja mitalitason kukoistukseen.
Ghiotton isä oli erittäin hyvä kansallisen tason kilpapyöräilijä ja urheilijan malli pojalleen.
”Itsemurha on tabu”
Ghiotto on urheilijatyyppiä, joka on halunnut kukoistaa myös akateemisesti.
Trenton yliopistosta hän valmistui erinomaisin arvosanoin filosofian maisteriksi, ja lopputyön aihe oli katolisessa maassa vähintään herkkä ja kiistanalainen: Etica se Suicidio eli Itsemurhan etiikka.
– Itsemurha on Italiassa tabun kaltainen aihe pitkälti katolisen kirkon suhtautumisen takia. Siitä on erittäin vaikeaa puhua yliopiston kaltaisen ympäristön ulkopuolella. Halusin haastaa tätä ilmapiiriä lopputyössäni.
Yhdysvaltain kova urheilijatuotanto taas perustuu pitkälti maan yliopistojen urheilujärjestelmään eli NCAA:han ja sen stipendijärjestelmään.
Pikaluistelu ei ole NCAA-laji, vaan Stolzin oli heittäydyttävä ammattilaisuralle omilleen jo lukioiässä. Short trackistä pikaluisteluun 14-vuotiaana vaihtanut urheilija suoritti lukion kotonaan verkkokursseilla.
Varhainen läpimurto loi sponsorikiinnostuksen, ja tukena on myös jäsenyys hollantilaisessa Zeelander-huipputiimissä, jonka kanssa Stolz treenaa Heerenveenissä muutaman viikon vuodessa.
Nuo viikot hän asuu joukkuekaverinsa kotona tämän vanhempien maitotilalla. Lomakaudellaan Stolz harrastaa patikointia, kalastusta ja metsästystä.
Saksalaistaustainen poliisi-isä teki vuosia pelkkiä yövuoroja voidakseen kuljettaa poikaansa kisoihin ja 40 minuutin ajomatkan päähän Milwaukeen halliin.
Ura jatkuu pyöräilyssä?
– Luistelu-urani jälkeen voin kuvitella itseni jatkamaan urheilemista ratapyöräilijänä tai sprintteriksi erikoistuneena maantiepyöräilijänä, Stolz kertoo.
Pikaluistelijan perusharjoitteluun kuuluu normaalisti valtavia määriä maantiepyöräilyä. Voimatreenin Stolz tekee kotonaan harjoituskaudella 2–3 kertaa viikossa.
Kiinnostavaa on sekin, että Ghiotto ja Stolz ovat kiistatta maailman parhaita miespikaluistelijoita, mikä ei ole lajia perinteisesti dominoineessa Hollannissa helppo pala nieltäväksi. Maa on ollut ovaalissa samaa kuin Norja hiihtoladuilla.
– On lajille hyväksi, että parhaat urheilijat tulevat vaihteeksi muualta, sanoo Stolz ja myöntää, että hollantilaishuiput pitävät kovimpiin vastustajiinsa tylyäkin etäisyyttä.
– Nyt kaksi miestä päihittää joukkueen, johon on investoitu todella paljon rahaa.
260 päivää vuodessa
Ghiotto on jo pitkään viettänyt vuodesta vajaat kolme kuukautta harjoitusleireillä Italiaa lähimmässä hallissa eli Saksan Inzellissä.
Kun tähän päälle tulevat muut leirit ja kisamatkat, pian kaksilapsisen perheen isä on ollut matkoilla noin 260 päivää vuodessa.
– Tämän takia en usko, että urani jatkuu ainakaan kauden 2026–27 jälkeen.
Milanon olympiakisoissa isäntämaan odotukset kohdistuvat pitkälti pikaluisteluun ja alppihiihtoon.
– Toivon, että Jordan ei ainakaan ennen Milanon kisoja tule pitkille matkoille mukaan, Ghiotto nauraa.
Pikaluistelun matkakohtaiset MM-kisat kilpaillaan Norjan Hamarissa 13.–16. maaliskuuta. Juttua korjattu 12.2. kello 9.35 vuoden 2030 isäntämaan osalta.