– En usko, että kukaan uskoi minun kairaavan itseni tälle tasolle. Se on ollut kyllä elämäni paras päätös. En seisoisi tässä, jos en olisi ollut siellä, Jasmi Joensuu kuvaili keskellä menestyksekästä kauttaan vuodenvaihteessa.
Puhe oli siitä, kuinka Joensuu lähti opiskelemaan ja urheilemaan Denverin yliopistoon Yhdysvaltoihin syksyllä 2015.
Nyt vajaat kymmenen vuotta myöhemmin Joensuu on noussut urallaan ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle maailmancupissa henkilökohtaisessa kilpailussa.
Hän on voittanut myös ensimmäistä kertaa maailmancupin kilpailun, kun Joensuu oli ykkönen Kerttu Niskasen kanssa Italian Cognessa parisprintissä.
Joensuu voi tehdä myös harvinaista suomalaista hiihtohistoriaa voittamalla maailmancupin sprintticupin. Kolmen viikon päästä Trondheimin MM-kisoissa Joensuu on yksi mitaliehdokkaista vapaan hiihtotavan sprintissä.
Joensuulle myöhemmin elämänsä parhaaksi osoittautunut päätös sai alkunsa amerikkalaisen David Stewartin Facebook-viestistä.
Tuolloin Denverin yliopiston hiihtojoukkueen päävalmentajana toiminut Stewart viestitti Joensuulle, haluaisiko alle parikymppinen hiihtolupaus tulla Pohjois-Amerikkaan opiskelemaan ja urheilemaan.
Kävi ilmi, että Joensuu halusi. Kuortaneen urheilulukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut hiihtolupaus kaipasi uusia kokemuksia.
Amerikkalaisvalmentaja oli kiinnittänyt huomiota Joensuun hyviin tuloksiin nuorten kisoissa sekä kansainvälisissä että kansallisissa kisoissa.
– Hän oli päässyt 17–18-vuotiaana alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin Suomen kaltaisen upean hiihtomaan joukkueeseen. Se oli melkoinen saavutus. Tiesin, että hän oli vahva urheilija. Pienen juttelun jälkeen oli selvää, että hän oli myös erittäin hyvä opiskelija, Stewart muistelee.
Joensuun rekrytointi Denveriin meni Stewartin mukaan ihan normaalien käytäntöjen mukaisesti, mutta itse urheilija osoittautui poikkeukselliseksi.
Stewart ihastelee, kuinka nuori suomalainen kehittyi joka vuosi yliopistossa ja on kehittynyt myös sen jälkeen.
– Hänestä on tullut joka vuosi parempi kahdeksan vuoden ajan. On huippu-urheilijalle kestävyysurheilussa hyvin epätavallista, että pystyy ottamaan joka vuosi askeleen eteenpäin noin monta vuotta putkeen, Stewart suitsuttaa.
Stewart korostaa ainutlaatuiseksi Joensuun resilienssiä eli kykyä selviytyä kuormituksesta ja vastoinkäymisistä. Siinä suomalainen erottui muista yliopistovuosina.
Stewart muistuttaa, että yliopistourheilijalta vaaditaan paljon. Herätys kello 6.30, sitten kahdesta neljään tuntia kestävät aamuharjoitukset, lounas, iltapäivällä kolmesta neljään oppituntia, usein päivän toiset harjoitukset ja vielä illalla opiskelua.
Tämä sitten toistuu vuosien ajan. Kilpailumatkat ovat usein pitkiä. Denverin hiihtojoukkue lähti bussilla kisoihin. Kisapaikalle saattoi ajaa kymmenisen tuntia.
– Tämä ei ole aina ollut helppoa Jasmille. Coloradossa kaikki harjoittelu tapahtui yli 2 000 metriä merenpinnan yläpuolella. Suomessa ei tuollaisia korkeuksia ole. Tuo vaatii sopeutumista. Ei voi vain tulla merenpinnan tasolta ja menestyä. Hän oppi sen, mutta se vaati resilienssiä, Stewart hehkuttaa.
Nykyinen Joensuun henkilökohtainen valmentaja Kalmer Tramm korosti myös Yle Urheilulle pari viikkoa sitten, kuinka vuodet Denverissä loivat pohjat tämän hetken menestymiseen.
Amerikasta ymmärrystä kritiikille
Aina Joensuun päätöstä lähteä Yhdysvaltoihin ei ole Suomen hiihtopiireissä suitsutettu.
Kun Joensuu oli jo palannut Pohjois-Amerikasta takaisin Suomeen, esimerkiksi Urheilulehdessä kuvailtiin loppuvuodesta 2020, kuinka Yhdysvaltojen NCAA-yliopistourheilujärjestelmää pidettiin hiihtäjien hautausmaana.
Tätä reittiä olivat karttaneet Yhdysvaltojen kärkihiihtäjistä olympiavoittajat Jessie Diggins ja Kikkan Randall.
Urheilulehden mukaan suomalaisvalmentajien reaktioista ei välittynyt ihastus, kun Joensuu pohti lähtöään Denveriin.
– Kaikki sanoivat, että olet tyhmä, jos lähdet. Pilaat urasi. Olisi pitänyt jäädä Suomeen ja heittäytyä vain urheilun varaan, Joensuu kuvaili tuolloin.
Stewart ymmärtää kritiikin hiihtäjien hautausmaasta.
– Jos katsotaan 15 tai 20 vuotta taaksepäin, tuo meni kuvaillun mukaisesti. NCAA oli paikka, johon eurooppalaiset tulivat ikään kuin hiihtouriensa lopussa. Heillä ei ollut intohimoa jatkaa hiihtouraansa korkeimmalla tasolla ja palata yliopistovuosien jälkeen maailmancupiin, Stewart kuvailee.
Huipulle Suomenkin systeemillä?
Toisaalta Stewart kokee, että tilanne on muuttunut. Yliopistojen toiminnan taso on hänen mukaansa noussut.
Hän nostaa esimerkiksi viime kausina maailmancupissa palkintokorokkeelle nousseen ja yliopistoputken läpi kulkeneen Ben Ogdenin.
Kun Joensuu vieraili sunnuntaina Urheilustudiossa, hän muisteli yliopistovuosiaan todella mukavina.
– Tärkein juttu oli, että siellä oli muutakin elämää. Tykkään tässäkin vaiheessa ajatella, että on muutakin elämää kuin hiihto, Joensuu sanoo.
Stewart katsoo yhä kaikki suomalaissuojattinsa kilpailut. Hän pitää entisen valmennettavansa sanoja elämänsä parhaasta päätöksestä kauniina.
– Hän olisi voinut menestyä yhtä lailla, jos olisi pysynyt Suomessa ja mennyt suomalaisen järjestelmän läpi. Kiitos menee Jasmille ja hänen kovalle työlleen. Jasmin kaltaisella suhtautumisella urheiluun oli väistämätöntä, että hän nousee maailmanhuipulle, Stewart kehuu.
Joensuuta kauniit sanat herkistivät. Stewart oli hänelle tärkeä henkilö Yhdysvalloissa.
– Olin silloin hirveän epävarma itsestäni, tuleeko minusta hiihtäjää vai ei. Ne vuodet kasvattivat minua ihmisenä sekä urheilijana. Nyt jälkikäteen voi sanoa, että ei minusta olisi tullut niin kovaa urheilijaa ilman jenkkivuosia, Joensuu kuvaili kostunein silmäkulmin.