Mistä haaveilevat nuoret miehet? Vastaus on helppo keksiä: menestyksestä. Tätä vaikutelmaa vahvistaa ainakin Areksen tammikuussa ilmestynyt albumi Apathia.
Levy avautuu kuin kyseiselle kohderyhmälle tyypillisesti suunnattu self-help. Oma paikka ansaitaan vain painamalla loputtomasti hommia, lomat pitää unohtaa ja kaikki muut ympärilläsi olevat miehet ovat haastajia kisassa huipulle. Välisoiton monologissa Elastinen yrittää vakuuttaa, että kyse olisi työn tai mieluisan tekemisen sijaan koko elämästä.
Apathialla menestys kuulostaa muiden antamalta tunnustukselta ja isolta summalta omalla pankkitilillä. Sama korostuu myös toisten tällä hetkellä suosittujen parikymppisten suomiräppäreiden levyillä. Joulukuussa kollega Sexmane vaikutti ihmettelevän julkisesti, kun musiikinteosta ei saakaan aina palkintopystiä.
Mutta mistä muustakaan Apathian kertoja osaisi haaveilla? Arvojen, prioriteettien ja mielipiteiden punninta vaatii aikaa. Aikaa, jota päivänsä etenkin yksilökeskeisellä työllä täyttävällä henkilöllä ei ole.
Levy kuvaa hyvin aikaansa, jossa nuoria kiinnostaa yrittäjyys aiempaa enemmän ja ihmisen jos toisenkin täytyy pärjätä omillaan. Taustalla hallitus heiluttaa saksia, kehottaa ottamaan itseään paidankauluksista kiinni.
”Ei kukaa muu ohjaa mun laivaa, siks lähen painaa”, Ares räppää Merimies-biisillä. Self-help toimii: menestys on ulottuvillasi ja sen saavuttaminen on vain itsestäsi kiinni.
”Haaveilin näist jutuist, kunnes tajusin, et kaikki se must vaa riippuu” ja niin edelleen.
Apathia-kertoja raivaa työn ja rahan tekemisen tieltä nähtävästi kokonaisia elämän osa-alueita. C’est la vie -kappaleella sydämessä ei ole tilaa potentiaaliselle rakkaudelle, koska biisejä täytyy tehdä.
Ei Apathian maailma ole kuitenkaan pelkkää kovaa pintaa. Kun levyn mies saavuttaa menestyksen, hedelmistä nauttii myös oma pieni piiri. Kaverit safkaavat ja tyttöystävä saa kenkänsä ja mekkonsa.
Oli sitten kyse päättyneistä parisuhteista tai muiden oletuksista, ”menestys on paras tapa kostaa”, Ares laulaa ja tuhannet suomalaisnuoret nyökyttävät päätään. Ja eittämättä kostolle kokee tarvetta, jos elämän näkee pelinä ja kanssaihmiset kilpailijoina.
Ares, oikealta nimeltään Aris Staboulis, havahtui itse pakonomaisen menestyksen tavoittelun tyhjyyteen kuukausi sitten.
Eräänä tammikuisena perjantaina Spotifyn kaikki kolme kuunnelluinta biisiä Suomessa olivat Areksen kappaleita. Uutinen sai Stabouliksen itkemään, mutta ei onnesta.
– Se ei ollut sellaista, että jee, nyt ostetaan pullo kallista samppanjaa ja tehdään Tiktok-video, jossa räjäytän sen ja kirjoitan siihen jotain ylimielistä paskaa. Itkin, koska mulla oli paha mieli, räppäri sanoo puhelimessa.
Staboulis kertoo tehneensä musiikkia kahdeksan vuoden ajan laput silmillä. Vaikka läheltä sai tukea ja kehuja, hän itse häpesi sitä, ettei ollut omasta mielestään tarpeeksi menestynyt.
– Ajattelin, että oli pakko onnistua. Että sitten kun mulla on eka listaykkönen, niin silloin kaikki näkevät. Ja sitten sain listaykköslevyn. Sain listaykkösen, -kakkosen ja -kolmosen. Sain loppuunmyytyjä keikkoja ja kaiken maailman juttuja. Ja mikään ei muuttunut. Yhtään mikään mun fiiliksessä ei muuttunut.
Tyhjää aukkoa ei täyttänyt raha eikä saatu tunnustus, artisti sanoo.
Etenkin nuorilla miehillä on kova tarve todistaa maailmalle.
Aris Staboulis
Myös Staboulis uskoo, että menestymisen halua pusketaan varsinkin nuorille miehille. Terapiassa hän on harjoitellut antamaan itselleen armoa.
– Etenkin nuorilla miehillä on kova tarve todistaa maailmalle. On niin paljon huonoja esimerkkejä siitä, mitä voit olla. Meillä, jotka halutaan olla hyviä esimerkkejä, on yhtä lailla kovat paineet, koska ollaan myös suurennuslasin alla jollain tavalla koko ajan.
Entä allekirjoittaako Staboulis levynsä väitteen siitä, että menestys olisi itsestä kiinni? Tavallaan, mutta ei yhtään niin mustavalkoisesti.
Olisi mautonta ajatella, että köyhistä olosuhteista nousisi korkeuksiin kuka vain töitä tekemällä, räppäri toteaa.
– Loppujen lopuksi tarvitset resursseja ja mahdollistajia, itsevarmuutta ja rakkautta ympärille. Mutta uskon, että kaikki lähtee yksilöstä.
– Monet haluavat nykypäivänä elää helppoa elämää, kun Tiktok antaa kaiken nenän eteen. Toivon, että nuoret oppivat arvostamaan työmoraalia. Jos haluaa jotain, ei voi vaan istua perseellään ja mussuttaa.
Apathian Staboulis halusi ensisijaisesti olevan väline kuulijan tunteiden purkamiselle – levyn nimestä, joka tarkoittaa vapautta tunteiden aiheuttamasta häiriöstä, hän innostui stoalaisen filosofian kautta. Menestyspuhe päätyi kuitenkin levylle tiedostamatta, koska se maalasi koko työskentelyn mielentilaa.
Nyt kolmen vuoden levynteon jälkeen Staboulis kokee kasvaneensa ulos unelmastaan.
– Sitä taas opetellaan ja selvitellään, että mikä elämässä on tärkeää. Tuntuu, että olen nyt alkanut hiffaamaan vähän, että mikä se olisi.
Stabouliksen uusi haave on epäilemättä se toinen suosittu vastaus jutun alun kysymykseen. Se on haave rakkaudesta, omasta perheestä tulevaisuudessa.