Puheenaihe
Paluu arkeen maajoukkueen huipputurnauksesta on ollut kovaa leikkiä osalle joukkueista ja pelaajista. Kanadan ja Yhdysvaltojen finaaliottelun jälkeen NHL iskettiin tulille jo seuraavana päivänä.
Turnauksessa neljä kovaa peliä viikkoon pelanneet tähtipelaajat ovat ensimmäisissä otteluissaan NHL:n puolella vahvasti vielä tavailleet paluuta normaalille tasolleen.
Esimerkiksi Edmontonin Connor McDavid kirjasi kolmeen ensimmäiseen NHL-otteluun paluun jälkeen tehot 0+2 ja -7. Oilers hävisi kolme ottelua maalierolla 7–17. Tahmeaa oli lisäksi muun muassa Coloradolla.
– Muu ryhmä ei osannut muutamissa joukkueissa käsitellä tilannetta tuomalla pöytään hieman ylimääräistä. Hieman liikaa oli huomio siinä, mitä nämä tähdet pystyvät tekemään. Kyllä muiden piti nyt ymmärtää, etteivät pojat ole ihan tuoreina, Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen sanoo.
Oman mausteensa alkavaan kevääseen tuokin muutamien tähtipelaajien kokonaisrasitus ja sen vaikutus otteisiin NHL:n puolella.
– Tuo maajoukkueturnaus oli kova rykäisy. Muut huolsivat kehoa, lomailivat ja ajoivat itsensä sekä henkisesti että fyysisesti parkkiin samaan aikaan, kun maajoukkuejätkät joutuivat puristamaan entistä kovempaa ja pelaamaan ihan käsittämättömässä vaatimustasossa.
– Kun mietitään Carolinaa, Floridaa, Coloradoa, Edmontonia ja niin edelleen, niin mitä jos tämä paluuvaihe kestääkin pidempään? Ei se irtonaisuus välttämättä ihan nappia painamalla löydy taas. Joillekin saattoi jäädä jopa arvet turnauksesta, koska palaute oli aika kovaa esimerkiksi Ruotsissa ja Suomessa.
Raakaa realismia on, että kovan pitkän talven ja armottoman maajoukkuepuristuksen jälkeen vaihdelaatikosta pitäisi löytyä vielä uusi vaihde keväälle.
Toiset tavoittelevat mestaruutta huhti-kesäkuulla, viimeisistä paikoista auringossa taistelevilla pudotuspelit ovat jo nyt käynnissä.
Saavatko etua joukkueet, joiden avainpelaajat huilasivat maajoukkuetauolla?
– Mielenkiinnolla nyt seurataan, että kauanko kestää tietyillä pelaajilla palautua vai ollaanko tuossa pitkäänkin tahmeilla tassuilla. Edelleen ohjelmassa on matkustamista paljon ja joka toinen päivä pelataan. Ja odotusarvo on, että yksi vaihde pitää jostakin keväälle kaivaa. On hurjaa leikkiä, Lehkonen huokaa.
Kuka yllätti?
Runkosarjan voittokamppailu on kahden kauppa. Sekä Winnipegin että Washingtonin nousua liigan keulille voi pitää jättisensaationa.
Ensin mainittu jyrää kymmenen ottelun voittoputkessa, viimeksi mainittu on kolmen pisteen päässä sarjaa johtavasta Winnipegistä.
Runkosarjan voittopokaali ojennetaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä toiselle näistä joukkueista.
Lehkonen haluaa nostaa esiin etenkin Washingtonin.
– Siinä on taktisesti yksilö- ja viisikkotasolla erittäin hyvin valmennettu joukkue. 72:n voittoprosentti on karmivan kova ja kotona eivät tunnu häviävän lainkaan.
– Me kaikki luultiin, että viime kevään pudotuspelipaikka oli vahinko ja nyt alkaa luisu. Ei siellä pitänyt olla kuin laiska (Aleksandr) Ovetškin, jota muu joukkue fanittaa. Ja mitä vielä!
Runkosarjan viimeisen neljänneksen aikana Lehkonen odottaa, että muut joukkueet alkaisivat suhtautua Washingtoniin vakavammin.
Vierasvoiton pääkaupungista alkuviikosta hakenut Calgary näytti Lehkosen mukaan muille mallia.
– Washingtonia on aliarvioitu ja lähdetty vain pelaamaan omaa peliä. Ei se ole riittänyt ja Capitals on polttanut nämä joukkueet aika tylysti. Nyt nähtiin, miten Calgary oli tehnyt kotiläksynsä tarkkaan niin puolustus- kuin hyökkäyspelin osalta. Et voi hyökätä yli Washingtonia vastaan tai menetellä kiekkoja, mistä iskevät hyvin vastaan.
– Kamppailupelaamisessa ei voi nukkua yhtään, koska niistä kääntävät äkkiä maalille. Nyt näimme, miten Calgary ryösti taktisesti pisteet, ja odotan näkeväni tällaista lisää.
Kuka petti?
Harvoin on viime vuosina nähty Carolinaa yhtä sekaisin kuin nyt. Synkkä helmikuu on tuonut kuudesta ottelusta yhden voiton.
Maajoukkuetauon jälkeen se pelasi kaksi hengetöntä ottelua Torontossa ja Montrealissa häviten molemmat maalierolla 4–10. Sekä yksilö- että joukkuetasolla voidaan puhua todellisesta syväkyykystä.
– Ei ole nyt hyvät merkit ilmoilla. Carolina on myös pelillisesti kaukana identiteetistään, Lehkonen avaa.
Yksi merkittävä osa ongelmaa on jatkuva ketjuralli.
Coloradosta hankittu Mikko Rantanen ei ole löytänyt paikkaansa joukkueessa, mutta sama koskee montaa muutakin pelaajaa.
Kesällä ja kauden aikana tehdyt muutokset ovat rikkoneet harmonian eikä uusia toimivia trioja ole löydetty. Kemioita etsitään vaihtelemalla koostumuksia jopa erien sisällä, mikä tuntuu sekoittavan pakkaa entisestään.
– Siellä on parivaljakkoja valmiina, kuten Sebastian Aho ja Seth Jarvis sekä Jordanit Staal ja Martinook, mutta mihin laitetaan Rantanen? Siinäpä ollaankin.
– Ongelma on, että Andrei Svetšnikov ja Jarvis haluavat molemmat pelata oikeaa laitaa, ja myös Rantanen on täysin oikean laidan pelaaja. Nyt oli jo ylivoimalla Rantanen siirretty toiselle puolelle. Kemiat täytyisi löytää pian.
Carolina on edelleen hyvä joukkue, joka etenee pudotuspeleihin tälläkin kaudella, mutta mestaruustaistoa ajatellen punaiset liput liehuvat joka puolella.
Ilme on tuskainen niin yksilöillä kuin kollektiivilla eivätkä siirtohuhut Rantasen ympärillä ainakaan rauhoita tunnelmaa.
– Se on selkeä juttu, että Rantasen jatkosopimus- ja siirtokeskustelu on häiriötekijä joukkueelle. Siellä moni miettii, että mistä löytyy parempi pelaaja, jos Rantanen kaupataan.
– No, ei mistään. Onhan se tuolle joukkueelle taas jonkinlainen skandaali, jos Rantanen myydään.
Viikon suomalaismaali
Viikon maali menee upeaa kautta pelaavalle Rasmus Ristolaiselle, joka teki maaleja viikonvaihteeseen kaksi.
Ristolainen on kirjannut tililleen 18 (4+14) tehopistettä ja onkin vauhdissa kovimpaan henkilökohtaiseen pistesaaliiseensa sitten kauden 2019–2020. Tehotilastossakin Ristolainen on plussalla ensimmäistä kertaa urallaan!
Ristolainen on kuuma pelaaja siirtorajan lähestyessä. Kysyntää voisi kuvitella riittävän.
– Jotka ovat hänen uraansa seuranneet, tietävät, että potentiaalia hänellä on koko ajan ollut. Nyt hän on palaamassa huipputasolleen.
– Hänellä on valmennukseen erinomainen yhteys tällä hetkellä. Mielestäni hän on aina ollut hyvä valmennettava. Aika kiva pelaaja tuoda sisään jollekin pudotuspelijoukkueelle. Kovaotteinen Ristolainen on kuin tehty pudotuspeleihin, Lehkonen toteaa.
Mitä seuraavaksi?
Kun runkosarja alkaa kääntyä loppusuoralle, moni suomalaispelaaja on NHL-paikkansa kanssa ahtaassa raossa.
Lehkonen sanoo seuraavansa tarkalla silmällä, miten vaijerilla olevien suomalaisten tilanteet kehittyvät.
Esimeriksi Utah lähetti puolustaja Juuso Välimäen farmiin eikä Matias Maccelli ole mahtunut pelaavaan kokoonpanoon kolmeen otteluun.
– Välimäki sai kaudella mahdollisuutensa, mutta ei onnistunut. Yksi huono vaihe teki hommasta vaikean.
– Jos Maccelli istuu puolet loppukaudesta katsomossa, niin vaikea on näyttöjä antaa. Tuntuu, että hänestä on haluttu hieman tehdä siellä syntipukkia. Nämä jutut vain kuvastavat, miten kovaa taistelu NHL:ssä on.
Katsomossa on istunut paljon myös Winnipegin Ville Heinola. Pelaamaan päästyään Heinola on suoriutunut hyvin, mutta sarjan parhaan joukkueen puolustuskalustoon on vaikea mahtua.
– Hän tappelee paikasta kaksimetrisen ja 115-kiloisen Logan Stanleyn kanssa. Ville ei yksinkertaisesti vain mahdu siellä pelaamaan.
– Winnipeg on vielä joukkue, joka puolustaa tiukasti ja ottaa ajan ja tilan pois. Kiekollinen peli on parin puolustajan harteilla eikä hän heitä pysty nuijimaan.
Niin sanotulta popcorn-osastolta löysi itsensä torstaina myös Coloradon Juuso Pärssinen.
– Pari tappioita ja (Valeri) Nitšuškinin paluu, niin Pärssinen joutui katsomoon. Näin se menee ja näin raakaa se on. Pari tappiota ja joku maksaa siitä hinnan. Nyt on Pärssiselläkin sitten taas uusi tilanne edessään. Jokainen vaihto ratkaisee.
Farmiin lähti myös Columbuksen Mikael Pyyhtiä.
– Hän sai pelata yli- ja alivoimaa ja tasaviisikoinkin hyviä minuutteja. Ihan positiivista tekemistäkin hänellä oli, mutta siellä on samanlaisia jätkiä, jotka antavat vielä vähän enemmän. Siinä on 1–2 jätkää nyt hänen edellään.
Parempaa sopii odottaa myös Edmontonin Kasperi Kapaselta. Edmonton nappasi Kapasen siirtolistalta marraskuun lopulla pohjaketjun pelaajaksi.
Kapanen on esiintynyt ajoittain hyvinkin, mutta samaan aikaan tämän tehotilasto (-9) on selkeästi joukkueen heikoin ryhmään liittymisen jälkeen.
– Kapanen on siinä leikissä nyt mukana, kun Edmonton siirtotakarajalla miettii, miten se pohjaketjunsa kevättä ajatellen rakentaa. Voi tulla muutoksia, koska parempaan pitäisi hänenkin pystyä.