Koska rintauimari Matti Mattssonin, 31, huippu-urheilu-uran voi toden teolla katsoa alkaneen Singaporesta nuorten olympiafestivaaleilta vuonna 2010, ympyrä olisi sulkeutunut komeasti heinäkuussa 2025, kun Singaporessa järjestetään pitkän radan MM-kisat.
Kun Pariisin olympiakisoihin 2024 kovin tavoittein lähteneen porilaisen urakka 200 metrillä päättyi koronatartunnan kourissa alkueriin, Mattsson päätti monet yllättäen vielä jatkaa uraansa.
Lokakuun alussa hän kuitenkin totesi Yle Urheilulle, että pitkän radan MM-kisat saattavat jatkopäätöksestä huolimatta jäädä tänä vuonna väliin. Tämän hän kuitenkin lausui vielä tuossa vaiheessa ehdollisena.
Maanantaina Mattsson vahvisti, että päätös on enää aivan viimeistä sinettiä vaille. Harjoitukselliseen tilanteeseensa nähden urheilija katsoo, että heinä-elokuun MM-kisat tulevat vastaan aivan liian nopeasti.
– Tällä hetkellä olo on sellainen, että MM-kisat jäävät väliin ja mukanaoloani siellä voisi pitää yllätyksenä.
Ahdas takaportti
Yhden, mutta todella ahtaan takaportin Mattsson jättää raolleen. Hän kilpailee Tukholmassa 12.–13. huhtikuuta ja Helsingissä pääsiäisviikonloppuna.
Jos tulokset 200 metrin rintauinnissa olisivat suorastaan sensaatiomaisesti parempia kuin kontrolliharjoitukset antavat odottaa, mieli voisi muuttua. Suurena realismina päämatkallaan sekä MM-, olympia- että EM-mitalin saavuttanut Mattsson ei skenaariota pidä.
– Suoraan aikaa mittaavissa treeneissä on 50:n ja 75 metrin vedoissa oltu selvästi hitaampia kuin vuosi sitten, ja siihen nähden MM-kisat tulevat syliin liian nopeasti. Ihmeitä ei muutamassa kuukaudessa tässä lajissa tapahdu. Runsas peruskuntoharjoittelu on syönyt nopeutta.
Tokion olympiafinaalissa 2021 SE-ajan 2.07,13 uinut Mattsson teki jo viime syksynä tärkeimmille taustatahoille selväksi, että saattaa palata arvokisa-altaaseen vasta 2026, kun Pariisi järjestää EM-kisat.
Sekä Uimaliitto, Olympiakomitea, opetus- ja kulttuuriministeriö että omat kumppanit hyväksyivät ajatuksen, mistä Mattsson sanoo olevansa kiitollinen.
Irtiotto oravanpyörästä
Valmentajansa, Uimaliiton päävalmentajan tehtävistä viime syksynä luopuneen Eetu Karvosen kanssa porilaisurheilija on viime kuukaudet keskittynyt lähinnä peruskestävyyden ja voimatasojen kehittämiseen.
Jättämällä yhdet isot arvokisat väliin Mattsson hakee myös fyysistä ja henkistä irtiottoa lajinsa armottomasta oravanpyörästä. Uinnissa järjestettiin pelkästään viime vuonna isossa altaassa MM-, EM- ja olympiakisat ja lopuksi vielä lyhyen radan MM-kisat. Runsaudenpula on karmea.
– Pitkälti yli 10 vuotta on koko ajan ollut sellainen olo, että aina vyöryvät jotkut arvokisat päälle eikä ole ollut mahdollisuutta kehittyä pitkäjänteisesti. Nyt Pariisin EM-kisoihin on melkein puolitoista vuotta harjoitteluaikaa, ja yritetään tuoda sinne meikäläisestä versio Matti 2.0.
Yksikään suomalainen miesuimari ei ole napannut viittä olympiaedustusta. Jos jo neljästi (2012–2024) edustanut Mattsson selvittää kunnialla vuoden 2026 ja motivaatiota yhä riittää, siitä olisi enää kaksi vuotta Los Angelesin olympiauinteihin. Mattsson ei kieltäydy leikkimästä ajatuksella.
– Ihan kiva ajatus, kun ottaa huomioon, että uran alun perin piti päättyä Rion kisoihin 2016. Uran venymisestä tulee kyllä kotijoukoilta ajoittain kuittiakin, Mattsson nauraa.