Tehokkuusajatteluun perustuvassa maailmassa melankolia on vitsaus
Melankolia on selittämätöntä surumielisyyttä. Se voi iskeä tähtitaivaan alla tai syksyllä, kun katsoo tuvan ikkunasta peltoa, sumua ja loputonta latomerta. Sen voi tuntea herätessään hilpeän illan jälkeen kerrostalokaksion sängyllä. Kun elämä tuntuu yhtäkkiä tyhjältä ja oudolta.
Melankoliaa on tutkittu jo antiikissa. Eri aikakaudet ovat antaneet sille omat muotonsa ja tulkintansa. Psykoanalyytikot kutsuvat sitä suruksi ilman kohdetta. Melankolian kulttuurihistoriaa tutkinut Karin Johannisson sanoo, että se on mielentila, tunne ja sairaus.
Melankolia on murheellisuuden onnea
Mielentilana melankolia on tuttu jokaiselle. Se on sinisävyinen haikea olo. Ihanimmillaan siihen voi kääriytyä kuin lämpimään peittoon. Joskus melankoliaa haluaa vaalia. Silloin on päästävä joutilaisuuden tilaan, laitettava musiikkia soimaan, tuijotettava ikkunasta ulos. Silloin on lupa tuntea itsensä pieneksi, surkeaksi, kärsiväksi, voimattomaksi. Tätä tunnetta kuvaa hyvin romanialaisen filosofin Emil Cioranin ajatus : Melankolia on ruokahalu, jota mikään suru ei saa kylläiseksi.
Tunteena melankolialle on paljon nimiä. Se liittyy haikeuteen, alakuloon, apeuteen, kaipuuseen, surumielisyyteen, maailmantuskaan, elämänväsymykseen. Victor Hugon mukaan melankolia on murheellisuuden onnea.
Sairautena melankolia on nykytermein masennus tai depressio. Melankolisen tunnetilan vastakohtia ovat ilo, riehakkuus ja hilpeys. Masennukseen itse sairastunut amerikkalainen tietokirjailija Andrew Salomon sanoo, että depression vastakohta ei ole ilo, vaan eloisuus tai elinvoimaisuus, englanniksi vitality. Amerikkalainen kirjailija Susan Sontag sanoi puolestaan, että depressio on melankoliaa, josta on poistettu kaikki viehätysvoima.
Taide on melankolian puhetta
Melankoliaan sairastunut kadottaa yhteytensä toisiin ihmisiin ja maailmaan, ja sen kautta myös puheeseen. Psykoanalyytikko Julia Kristeva kirjoittaa melankolikon problemaattisesta suhteesta kieleen. Karin Johannisson kiteyttää asian seuraavasti: Melankolia puhuu, masennus vaikenee.
Kun arkipäiväinen kommunikaatio katoaa, tulee taiteesta melankolian puhetta. Kuvataide, musiikki, tanssi ja runous voivat symbolisen kielensä kautta ilmaista sen, minkä melankolia vaientaa.
Toisaalta ihminen tarvitsee sanoja voidakseen tuntea melankoliaa. Että yhteys maailmaan, toisiin ihmisiin ja sanoihin voi kadota, sen pitää ensin olla olemassa. Eläimet tuskin tuntevat melankoliaa.
Melankolian kulttuurihistoriaan tutustumisen jälkeen lähes kaikki taide on alkanut vaikuttaa tavalla tai toisella melankoliselta. Onhan siinä jotain perustavanlaatuisen melankolista, että yritetään tulkita todellisuutta symbolisin keinoin. Että yritetään välittää toiselle ihmiselle tunne, ajatus tai kokemus, kun ei se koskaan kuitenkaan ihan täysin onnistu. Jotain jää aina välille, jotain katoaa matkalla. Kliseisesti taiteen ajatellaan usein saavan syntynsä jonkinlaisesta toiseuden kokemuksesta. Siihenkin sisältyy melankolinen pohjavire.
Melankoliaan kuuluu tunne menettämisestä
Yhteistä eri melankoliatulkinnoille on kokemus menetyksestä. Melankoliaa voi aiheuttaa rakastetun tai läheisen menetys. Se voi olla koti-ikävää. Keskiajalla melankolia johtui siitä, että ihminen on menettänyt perisynnin kautta yhteytensä jumalaan. Romantiikassa ihminen oli vieraantunut luonnosta.
Tätä hetkeä ei ole. On vain kellon tikitys kohti kuolemaa.
Freudilaisten psykoanalyytikkojen mukaan, esimerkkeinä Sigmund Freud itse ja Julia Kristeva, melankolia johtuu äidin menettämisestä ja kaipuusta. Ihmisen ensimmäinen ja suurin trauma aiheuttaa elinikäisen ahdistuksen. Toiset pystyvät käsittelemään tämän menetyksen, jolloin melankolia jää ohimeneviksi tunnetiloiksi, toisilla käsitteleminen häiriintyy ja melankolia muuttuu masennukseksi, sairaudeksi.
Melankoliaan liittyy vahvasti myös pelko elämän menettämisestä. Kuoleman pelko. Mindfullnes-messiaat puhuvat siitä, että pitää osata elää hetkessä, mutta onko se mahdollista? Vaikka kuinka yrittää tarttua hetkeen, se on jo mennyt. Tätä hetkeä ei ole. On vain kellon tikitys kohti kuolemaa. Kyllähän se aiheuttaa melankoliaa jos joku.
Melankolia vaatii aikaa
Melankoliasta nautiskelu, siinä rypeminen, vaatii joutilaana olemista. Sille on annettava aikaa. Masennukseen vievä melankolia puolestaan lamaannuttaa ja pysäyttää. Sekin vaatii aikaa. Siksi melankolia on meidän tehokkuusajatteluun pohjaavassa maailmassamme vitsaus. Siitä on päästävä eroon.
Huokailu, haahuilu ja kaukaisuuteen tuijottelu ei ole trendikästä. Se ei tuota. Se on yksi syy, miksi mielialalääkkeet ovat miljardibisnestä.
Musta aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa tutkii 12 jakson ajan sitä, miten melankoliaa on eri aikakausina tulkittu. Ensimmäisessä jaksossa Kaisa Pulakka pohtii mitä melankolia on ja miten eroavat toisistaan suomalainen kaiho, portugalin saudade ja turkin hüzün?
