Rajalta kotiin - arkkitehdit etulinjaan ratkaisemaan pakolaisten asumista!
Suomen arkkitehtuurimuseo julisti kilpailun uusista asumisratkaisuista turvapaikanhakijoille ja asunnottomille. Voittaneet ideat edustavat Suomea Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa. Näin Rajalta kotiin -kilpailua ja turvapaikanhakijoiden asuttamisen haasteita kommentoi vastaanottokeskuksia tutkinut arkkitehti Inari Virkkala.
Loppukesästä kuului ilouutisia Venetsian arkkitehtuuribiennaalista! Euroopan suurin kansainvälinen arkkitehtuurialan tapahtuma oli valinnut seuraavaksi 2016 kuraattorikseen Alejandro Aravenan chileläisestä Elemental-toimistosta Sosiaalisesti ja poliittisesti aktiivisen Aravenan nimeämä teema biennaalille 2016 onkin Reporting from the Front, eli raportteja etulinjasta, jolla Aravena peräänkuuluttaa niin arkkitehtien sosiaalista vastuuta kuin arkkitehtuurin merkityksellisyyttä.
Biennaalin runsaudessa oman sanoman saaminen esiin vaatii voimakkaita keinoja.
Arkkitehtuurin sosiaalinen ulottuvuus on näkynyt biennaalin teemoissa toki useasti aiemminkin. Massimiliano Fuksasin vaati vuonna 2000 näyttelyotsikossaan estetiikan sijasta enemmän etiikkaa arkkitehtuuriin. Vastaavia painotuksia ovat olleet Aaron Betskyn Architecture Beyond Building (2008), Kazuyo Sejiman People Meet in Architecture (2010) sekä David Chipperfieldin Common Ground (2012). Viimeksi 2014 Rem Koolhaas kuratoi näyttelyn teemalla Fundamentals, eli perusasiat, jonka virallisessa ohjelmassa olimme itse mukana South of North -verkoston kanssa järjestämässä afrikkalaisten ja pohjoismaisten nykyarkkitehtien keskustelun.
Oma kokemukseni on, että vaikka Venetsian arkkitehtuuribiennaalin teemat ovat hyviä, tunnelma jää etabloituneessa taideinstituutiossa usein elitistiseksi. Biennaalin runsaudessa oman sanoman saaminen esiin vaatii voimakkaita keinoja. Siinä onnistui Sami Rintalan ja Marco Casagrancen vaikuttava ja edelleen ajankohtainen Sixty-Minute Man. Työssä Venetsian kaupungin 60 minuutin ajan tuottama uloste kerättiin, kompostoitiin ja muutettiin puutarhaksi proomussa, joka oli ankkuroitu näyttelyalue Arsenalen rantaan puolipakolla vuonna 2000.
Arkkitehtuurimuseo etulinjassa
Avautuu mahdollisuus muotoilla parempaa huomista.
Nyt Suomessa arkkitehtuurimuseo on vastannut upeasti tämän vuoden kuraattori Alexandro Aravenan haasteeseen järjestämällä suunnittelukilpailun Rajalta kotiin - asumisen ratkaisuja turvapaikanhakijoille, jossa etsitään myös ideoita asunnottomuuden ratkaisemiseen pohjoisessa ympäristössä. Kilpailun tulosten pohjalta luodaan Venetsiaan Alvar Aallon suunnittelemaan Suomen paviljonkiin näyttely. Arkkitehtuurimuseon yhdessä Suomen arkkitehtiliitto SAFA:n kanssa toteuttaman avoimen kilpailun saatesanoissa todetaan: Aikaisempaa suurempien pakolaisvirtojen saapuminen Suomeen vauhdittaa jo olemassa olevien ilmiöiden kehittymistä ja haastaa suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän vastaamaan tilanteeseen uusilla ratkaisuilla. Samalla avautuu mahdollisuus muotoilla parempaa huomista.
Evakoiden asuttaminen kehitti suomalaista rakentamista
Evakkojen asuttaminen 1940-luvulla oli Arkkitehtiliitonkin nyt kilpailussaan peräänkuuluttamaa paremman huomisen muotoilua.
Suomalaiset arkkitehdit eivät ole pakolaisten kanssa tekemisissä ensimmäistä kertaa. Talvi- ja jatkosotien jälkeen Suomessa piti nopeasti löytää uudet kodit 400 000 evakolle. Nyt on ennustettu, että Suomeen saapuu tänä vuonna 15 - 30 000 turvapaikanhakijaa. Se on evakoiden määrästä kaukana, vaikka muutos on toki valtava verrattuna siihen, että Suomeen on viimeisen 20 vuoden aikana saapunut noin 5000 hakijaa vuosittain. On puhuttu pakolaiskriisistä ja jopa tulvasta, mutta se on liioittelua, jos vertaa tänne saapuvien määrää niihin miljooniin pakolaisiin, jotka Suomen kokoiset Jordania ja Libanon ovat vastaanottaneet.
Evakkojen asuttaminen 1940-luvulla oli Arkkitehtiliitonkin nyt kilpailussaan peräänkuuluttamaa paremman huomisen muotoilua. Mukana työssä olivat oman aikansa huippuarkkitehdit kuten Alvar Aalto, Aulis Blomstedt ja mm. Olympiastadionin suunnitellut Yrjö Lindegren. Arkkitehdit laativat standardisoitujentyyppitalojen piirustuksia, joiden pohjalta muuttajat pystyivät itse rakentamaan itselleen kodin. Näistä standardipiirustuksista kehittyikin nykysuunnittelijan tärkein apu, Rakennustieto (RT) -kortisto, josta löytyvät ohjeet asuntosuunnittelun yksityiskohtiin. Itse asiassa RT-kortiston ideakorteista on vuodesta 2010 asti löytynyt tutkija Hanna Dhalmannin johdolla kokoama ideakortti Lisääntyvä maahanmuutto ja asumisen suunnittelu avuksi suunnitteluun moninaistuvien kulttuuritaustojen Suomessa.
Sosiaaliset tilat tarpeen!
Itse tutkin aihetta Helsingin sosiaalivirastossa vuonna 2010, jossa osana vastaanottokeskustoimintaa selvittävää työryhmää kartoitin Helsingin silloin neljän keskuksen tilat sekä tutkin uusia vaihtoehtoja Kyläsaaren vanhan keskuksen korvaamiselle. Päädyin tuolloin ehdottamaan vastaanottokeskuksen sijoittamista Sofianlehdon B-rakennukseen.
Asema yhteiskunnan ulkopuolella tekee turvapaikanhakijoista yhteiskuntamme haavoittuvaisimpia asukkaita.
Haastattelin työhöni turvapaikanhakijoita. Haastatteluissa selvisi, että heidän epäselvässä asemassaan ympäröivillä fyysisillä tiloilla tuntui olevan hyvin vähän, jos ollenkaan, merkitystä. Riitti, että ne täyttivät perusvaatimukset. Kuitenkin arkkitehtuurilla ja rakennetulla ympäristöllä on todettu olevan hyvin konkreettinen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin.
Asema yhteiskunnan ulkopuolella tekee turvapaikanhakijoista yhteiskuntamme haavoittuvaisimpia asukkaita. Koska yhteiskunnan resurssit tarjota palveluja turvapaikanhakijoille ovat niin rajalliset, on tärkeää, että keskusten tilat kannustavat asukkaita keskinäiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta vertaistukeen.
Pohjasin tuolloin suunnitelmani ympäristöpsykologiseen tutkimustietoon. Pyrin varmistamaan esimerkiksi kulttuurieroista riippumattoman selkeän hierarkian julkisista yksityisiin tiloihin. Suunnittelin myös luontevia kohtaamispintoja keskuksen ja sen naapuruston välillä, esimerkiksi tilat keskuksen asukkaiden pyörittämällä lounaskahviolle.
Mitä on riittävän hyvä asuminen?
Idealistisia suunnitelmia katsoessa herää kuitenkin kysymys, suostuisiko suunnittelija kuitenkaan itse asumaan luomuksessaan?
Pakolaisasiassa törmäävät maailman suuret varallisuuserot. Alkuperämaassa, kehittyvän maailman maaseuduilla saattaa olla lähes kivikautiset asumisolosuhteet. Tästä muodostuukin Suomen arkkitehtimuseon kilpailun iso poliittinen kysymys: tuleeko saapuvalle pakolaiselle suunnitella vain vähimmäisvaatimukset täyttävä yösija, vai pyritäänkö täyttämään nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnan asumiselle asettamat moninaiset tavoitteet, jolloin asuinsijan hinta muodostuu väistämättä korkeaksi.
Onko nukkumapodin suunnittelua tärkeämpää, että suunnittelija luo työllään poliittisen manifestin oikeasti kestävämpien asuinvaihtoehtojen puolesta?
Ulkomailta on lukuisia esimerkkejä arkkitehtuurimuseon Rajalta kotiin -kilpailua vastaavista kilpailuista, missä on pyritty arkkitehtien ja muotoilijoiden puolesta ratkomaan asunnottomuutta. Usein arkkitehdit ovat suunnitelleet pieniä koppeja, podeja, putkiloita huonekaluja minimimitoituksella, tai jopa lämminilmakanavaan kiinnitettävän muovimakuupusseja.
Idealistisia suunnitelmia katsoessa herää kuitenkin kysymys, suostuisiko suunnittelija itsekään asumaan luomuksessaan? Tuntisitko olosi turvalliseksi nukkuessasi öisellä kadulla vain muovipussi ympärilläsi?
Koska arkkitehtuurimuseon tavoitteena on tuottaa Venetsiaan ajatuksia herättävä näyttely, kilpailun osallistuja joutuu pohtimaan itse asumisongelman ratkaisun lisäksi sitä, mikä on näyttelykontekstissa kiinnostavaa. Olisiko nukkumapodin suunnittelua tärkeämpää, että suunnittelija luo työllään poliittisen manifestin oikeasti kestävämpien asuinvaihtoehtojen puolesta? Toimisiko tämä paremmin myös Venetsian biennaalin kontekstissa?
Kutkuttava esimerkki poliittisesta kannanotosta on Space, Not Spikes -taideprojekti Lontoossa, missä taiteilijat asensivat paksuja patjoja kaupunkitiloihin asennettujen, kodittomien karkoittamiseen tarkoitettujen piikkien päälle. Hauska on myös esimerkki kiinteistönvälittäjän mainostaulusta muodostuvasta sadesuojasta. Helsingissä taiteilijat Tatu Engeström ja Sakari Tervo tekivät Verkkosaaren sosiaalikeskuksen yhteydessä sijainneeseen romanileiriin teoksen nimeltä Facade vuonna 2011.
Asumista vai majoitusta? Katsaus määräyksiin
kannattaisikin puhua asumisen sijaan majoitusratkaisuista
Arkkitehtuurimuseon kilpailua voi siis lähestyä manifestina, mutta myös konkreettisena suunnitteluhaasteena. Silloin on otettava huomioon, että Suomessa asumiseen tarkoitettujen tilojen suunnittelu säädellään tiukasti. Se tekee olemassa olevien tilojen muuntamisen asuinkäyttöön hyvin kankeaa. Helsingissä esimerkiksi pysäköintimääräykset ovat estäneet keskustassa sijaitsevien rakennusten muuttamisen toimistoista asuinkäyttöön, kun kaavan vaatimia pysäköintipaikkoja ei ole pystytty löytämään. Tärkeimmät rakentamista koskevat säännökset ja ohjeet on koottu Suomen rakentamismääräyskokoelmaan, ja sen osaan G1 Asuinrakentaminen.
Arkkitehtuuritoimisto B&M:n kokeneen asuntosuunnittelijan J-P Lehtisen mukaan hätämajoitustilanteessa kannattaisikin puhua asumisen sijaan majoitusratkaisuista, sillä tilapäiseksi määritellyyn majoittumiseen liittyvät määräykset ovat lievempiä kuin asumiseen kohdistuvat määräykset.
Nykyiset tilat käyttöön!
Turvapaikanhakijoiden majoittamiseen ovat järjestöjä ja arkkitehtejä nopeammin pystyneet nyt vastaamaan yritykset. Majoitustilan tarjoamisesta tuottoisaa liiketoimintaa kehittänyt Barona ja sen tytäryhtiö Forenom ovat jo perustaneet vastaanottokeskuksia pyörittävän tytäryhtiö Luona Oy:n. Espoossa Luona on hankkinut jopa kontteja keskuksen asukkaiden majoittamiseen. Voitaisiinko majoittamisessa kuitenkin hyödyntää tehokkaammin olemassa olevia rakennuksia? Tässä idea tutkittavaksi muillekin: pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa on vapaata toimistotilaa yli 2,2 miljoonaa neliömetriä. Jos keskimääräinen asumisväljyys tiiviisti asutulla pääkaupunkiseudulla on noin 35m2 per asukas, saisi tyhjiin toimistotiloihin yli 60 000 majoituspaikkaa.
Haastattelemani Vapaa liikkuvuus-aktivistiverkoston jäsenen mukaan turvapaikanhakijoiden itsensä mielestä toimivaksi koettu ratkaisu on ollut esimerkiksi CheapSleep -hostelliVallilassa. Hieno esimerkki vajaakäyttöisen toimistotilan muutoksesta majoitustoimintaan on Uusi Kaupunki -kollektiivimme työpajasta alkunsa saanut arkkitehtitoimisto Studio Puiston tyhjään tehdaskiinteistöön suunnittelema Dream HostelTampereella missä isoon tilaan on saatu suuri määrä huoneita sijoittamalla hotellihuoneet vain ikkunaseinän sijaan myös huoneen keskelle.
Arkkitehti Inari Virkkala tutki turvapaikanhakijoiden asumista ja vastaanottokeskusten suunnittelun ympäristöpsykologista taustaa Helsingin sosiaalivirastolle laaditussa, palkitussa diplomityössäänvuonna 2012. Hän on myös kansainvälisen Arkkitehdit yli Rajojen - järjestön hallituksessa, Uusi kaupunki -kollektiivin jäsen sekä mukana Ukumbi ry:n ja Vapaa liikkuvuus –verkoston yhteisessä Paperittomien majatalo –hankkeessa.
Rajalta kotiin - Asumisen ratkaisuja turvapaikanhakijoille
KILPAILUOHJELMA.Kilpailu päättyy 30.11.
Katso työpajasta video: Refuge workshop – Wastelands: XXXII European Architecture Students Assembly 16–29/07/2012, Helsinki, Finland
Soita Vimeossa.