Tunnevelkaisen kansan tulevaisuus
Suomi on tunnevelkaantunut. Nyt olisi välttämätöntä saada velkaantuminen poikki. Maksamme edelleen tunnevelkoja sodista, lamasta ja päälle on nyt tullut tämän taantuman seurauksena tehty liiallinen tunnevelanotto, jota tulevat sukupolvet maksavat pitkään.
Maksamme velkaa. Oletko sinä jo kokeillut liiallista työntekoa, urheilua, alkoholia, huumeita, tupakkaa, televisioriippuvuutta, rasismia, ylensyöntiä, anoreksiaa, pelejä, hullunkurisia ruokavalioita, väkivaltaa, irtosuhteita, sosiaalisen median keskustelupalstoja?
En ihmettele jos olet. Me olemme herkkä ja tunnevelkainen kansa. Mutta yllä olevilla keinoilla maksetaan vain tunnevelan korkoja, itse velka pysyy ennallaan.
Tunnetko ketään alkoholistia? Niin minäkin, useita. Viina on suomalaisten rakkain tunnevelan kestämiskeino. Ujo mutta kiihkeä Suomen kansa, joka kolmen promillen humalassa alkaa ilmaista tunteitaan, joita ei enää seuraavana päivänä muista, elleivät lähimmäiset tai poliisi tapahtumia kertaa. Miksi suomalaisen on juotava itsensä takaisin ikävaiheeseen, jolloin hän ei vielä osannut kävellä tai käydä tarpeillaan vessassa? Koska tunteet.
Vaikeneminen ja varhainen vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä periytyvät. Lapsi, jonka vanhempi ei pärjää tunteidensa kanssa, on mitä todennäköisimmin ilman terapiaa pian vanhempi, joka ei pärjää lapsensa tunteiden kanssa. Jos sattuu hyvin, on lähipiirissä tai päiväkodissa aikuinen, jolla on aikaa ja viisautta ottaa vastaan lapsen tunteet. Mikäli taas ei, alkavat tunteet monimutkaistua. Ongelmat saattavat pulpahtaa esiin vasta aikuisiällä. Lapsi makselee menneiden sukupolvien tunnevelkoja. Tai jättää maksamatta.
Ilmaista traumaa ei ole
Yksi pulassa oleva ihminen kasvattaa lähimmäisten ja myös tuntemattomien tunnevelkaa. Joku maksaa aina. Ilmaista traumaa ei ole.
Aikuinen ihminen, joka juo itsensä aikuisen voimilla varustetuksi vauvaksi kerta toisensa jälkeen. Aikuinen, joka nöyryyttää surullista lastaan, alaisiaan tai tummaihoista lasta. Aikuinen, joka artikuloi vihaisen lapsen retoriikalla suoraan tai internetissä.
Sodan, puutteen ja lapsikuolleisuuden vaientamien sukupolvien kasvatit ilmaisevat tunteitaan nyt verkossa. Tunteiden säätelyssä monialainen apu on tarpeen, tee se itse-keinona kiivas, sekä alati kiukkuinen somettaminen.
Suomalaisten tunteikas häiriökäyttäytyminen sosiaalisessa mediassa tiivistää monta asiaa tunnevelasta. Häirikkö yrittää saavuttaa vain hieman tasapainoa, mutta keinot pistävät muut maksamaan. Kaikki kritiikki häirikköä vastaan on loukkaus sitä herkkää lasta kohtaan, joka vain lauleli tunteistaan, tai oksensi ne kuin vauva. Samaan aikaan toitotetaan, että on sananvapaus ja tunteita pitäisi näyttää ja kun niitä sitten käyttää ja näyttää, ollaan heti hyökkäämässä kimppuun, ajattelee rasisti ja vauvapuolustautuu.
Tunteissa ei ole mitään pahaa
Tunteissa ei ole mitään pahaa, minkäänlaisissa tunteissa. Mutta niiden ilmaisu onkin jo eri asia. Tunteet eivät ole toiminnan ensisijainen pomo. Toinen ihminen ei ole termostaatti, jonka namikoita voi holtittomasti väännellä ja painella saadakseen oman tunteensa tasattua.
Paitsi lapselle se on juurikin se keino, jolla hän oppii säätelemään tunteitaan. Jos tuhansia toistoja vaativaa tunteiden säätelyn harjoittelua kestävää aikuista ei ole saatavilla, säätelyä ei synny. Seuraukset näkyvät aivorakenteessa saakka. Mutta aikuisenkin aivot voivat oppia uusia temppuja, vaikka hitaammin. Siihen auttaa terapia, tieto, taide.
Mikäli yhteiskunta haluaa katkaista tunnevelkaantumisen kierteen, se voisi lisätä perheiden ja lasten palveluja sekä kehittää niitä heikentämisen sijaan. Jos nimittäin halutaan ottaa vauvan ja lapsen tunteet ja tarpeet mieluummin vastaan lapselta, kuin aikuiselta vauvalta, jolle koko maailma on omien tunteiden termostaatti. Ei kannata pistää traumaa kiertämään, sillä se kasvaa korkoa.
Kultakuume 31.3.2016 klo 15.05
Artikkelia muokattu: linkki lisätty.
