Elämänmeno
Pirkko Saision esikoisromaaniin pohjautuva kolmiosainen draamasarja Elämänmeno kuvaa sota-ajan jälkeistä elämää Kalliossa. Lähes 38 vuotta tv-sarjan ensiesityksen jälkeen Saisio muistelee lämmöllä yhteistyötä ohjaaja Åke Lindmanin kanssa.
Elämänmeno Yle Teemalla maanantaista keskiviikkoon 11.–13.7. klo 21, uusinnat sunnuntaisin 17.7-31.7. klo 9.50 ja Yle Areenassa 30 päivää.
Elämänmeno kuvaa elämää Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolella Kalliossa. Keskushenkilö Eilan (Ritva Oksanen) elämää seurataan parinkymmenen vuoden ajan vuodesta 1946.
Tarjoilijana ollessaan Eila tapaa sodassa haavoittuneen Reinon. Suhteesta syntyy tytär Marja (Susanna Haavisto), josta nousee tarinan toinen päähenkilö.
Pirkko Saisio kasvoi itsekin Kalliossa ja yhtymäkohtia erityisesti Marjaan on muutenkin helpoo löytää, vaikkei tarina olekaan omaelämänkerrallinen.
- [Elämänmeno sisältää] runsaasti kehityskertomus-genren tunnusmerkkejä: päähenkilö on ikäiseni, tulee samanlaisesta sosiaalisesta taustasta, kohoaa koulutuksen ansiosta sosiaalisesti jne. Kyseessä on näistä syistä oikeastaan varsin tavanomainen esikoinen, Saisio analysoi.
Åke oli reilu ja herrasmies, aina.
1975 ilmestyneestä esikoisromaanista ilmestyi televisiosarja heti vuonna 1978. Televisiokäsikirjoitus syntyi yhdessä sarjan ohjaajan Åke Lindmanin kanssa. Yhteistyö kokeneemman tekijän kanssa oli opettavaista myöhemmin useita muitakin elokuvia ja tv-sarjoja kirjoittaneelle Saisiolle.
- Ilman Åken apua ja opastusta en olisi siinä vaiheessa missään tapauksessa osannut dramatisoida romaania tv-sarjaksi. Kaiken oleellisen perustiedon sain Åkelta, myöhemmin olen tekemällä ja tarkkailemalla oppinut tietenkin lisää, mutta Åkelta tuli käytännöllinen, realistinen, arvokas pohja tv:lle ja elokuvalle kirjoittamiselle. Muistaisin, että Åken nimi on lopputeksteissä toisena dramatisoijana, mikä on todenmukaista ja kohtuullista, käsikirjoituspalkkion hän sen sijaan luovutti kokonaan minulle. Åke oli reilu ja herrasmies, aina.
Saisio näytteli Eilan työkaveria Tepaa ja oli siis jossain määrin mukana sarjan kuvauksissa. Lindmanista riittää pääosin vain kehuja myös ohjauksen osalta.
- Åke teki hienoa ja herkkävireistä työtä, oli erittäin vaistonvarainen ohjaaja. Vaistonvaraisuudella tarkoitan sitä, että hän poimi tiedostamattaan joitakin asioita käsikirjoituksesta, jos olisi tiedostanut, ei ehkä olisi poiminut. Pienen pienenä kritiikkinä on huomio, jonka olen tehnyt, kun olen eri vuosikymmeninä näitä uusintoja katsonut: Åkella on sovinnollisena ihmisenä taipumus päättää kohtaukset jonkinlaiseen harmoniaan, silloinkin kun kirjailija on tahallisesti jättänyt kohtauksen loppuun avoimen konfliktin. Tämä kohtausten pehmentäminen on minua vähän vuosien varrella häirinnyt.
Vaikka tarina kulkee sodan jälkeisestä ajasta 60-luvun lopulle Elämänmenon maailma on yhä mielenkiintoinen ja koskettava – jopa ajankohtainen.
- Yhteiskunta johon Elämänmeno syntyi oli selkeästi jakautunut ja arvokonservatiivinen, ja selkeä kansallisvaltio se oli myös. Poliittinen kenttä jakautui vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon. Poliittiset pyrkimykset olivat erilaisia, niin kuin ne myös nyt taas ovat, mutta molemmilla osapuolilla oli vahva usko maailman ja Suomen kehittymiseen. Ajan tietoisuuden mukaan mitään luonnonvarojen rajallisuuden esteitä vaurastumiselle ei ollut, Saisio pohtii.
Elämänmeno, Suomi 1978. O: Åke Lindman. N: Ritva Oksanen, Erkki Pajala, Pirkko Sasio ja Irma Martinkauppi.
