Vahvaa, voimaannuttavaa naisenergiaa Palefacelle ja Antti J Jokiselle
Ohjaaja Antti J Jokinen ja Paleface ovat juuri tehneet yhteistyötä Pahan kukat -elokuvassa. Nyt kaverit kohtasivat Levylautakunnassa ja vaikuttivat aika samanmielisiltä musiikkimaun suhteen. Arvostusta tuli tämän vuosituhannen punkille ja itsetuntoiselle naisenergialle. Raadissa mukana myös Susanna Vainiola.
Äänestyksen tulos ja kommentteja
1. Milla Rumi: Kivituhkakentällä pojat 26 pistettä
(Milla Rumi)
Antti: Hienoa naisenergiaa, oli hyvällä itsetunnolla varustettu nuori nainen. Lyriikassa pistävyyttä. Näennäisen keveyden alla rinnastuksia isoihin yhteiskunnallisiin teemoihin. 8 p
Paleface: Ultra Bran jälkeistä vahvaa feminististä voimaannuttavuutta, tätä tervehdin ilolla kahden tyttären isänä. Tekstissä hyviä koukkuja. Tulevaisuuden nimi. Diggaan. 9 p
Susanna: Tosi hyvä biisi. Makea teksti ja laulaja hauskasti pudottelee sanoja melodiaan. Sopivan korskea ote, mutta se ei hukuta biisiä eikä sen sanomaa. 9 p
1. Huoleton huominen: Viidenneksi onnellisin maa 26 pistettä
(Jaakko Kaski, Robin Aro, Eero Suominen)
Antti: Tämmöstä renkutusta on hauska kuunnella. Koko ajan hyvä meininki. Tekstissä oli oikeaa sanomaa, joka loppua kohti paljastui ironiaksi ja se oli hyvä. Miksaajalle terveisiä, että alussa oli todella vaikea kuulla tekstiä, se on kuitenkin punkissa tärkeää. 8 p
Paleface: Rakastan punkin vilpittömyyttä, jokainen osaa ja saa tehdä. Kertsi kyllä tarttui heti. Onnistunutta oli se, että ei oltu kelattu liikaa, annetaan mennä vaan. Duurisovituksen puitteissa tuotiin vakavaa asiaa. Vähän liian pitkä, viimeisen säkeistön ois voinut jättää pois. 9 p
Susanna: Perinteistä ja vilpitöntä. Kyllä sitä sanomaa saa joskus vääntää ihan rautalangasta, olihan Pellenkin alkuaikojen tekstit aika naiveja. Tulin tästä hyvälle tuulelle. 9 p
2. Cody ChesnuTT feat Raphael Saadiq: Bullets in the street and blood 24 pistettä
(Cody Chesnutt)
Antti: Laulu todella hyvä ja aihe nyt Yhdysvalloissa erittäin ajankohtainen. Laulaminen aivan fantastisen hyvää. Oli kuitenkin niin ylituotettu, että häiritsi kuuntelua. 7 p
Paleface: Todella erikoista soundia, upeat lauluharmoniat. Kummallinen biisi, ihan liikaa eri osia. Amerikassa levytuotannossa niin monta myllyä ja moulinexia, joiden läpi biisi vedetään ja jokainen haluaa jotain aina lisätä. Olisi voinut tehdä näin ison biisin konstailemattomammin. 8 p
Susanna: Tästä tuli paljon hyviä roots -asioita mieleen, soulia ja gospelia. Biisin ydintä oli kuitenkin vaikea löytää tuotannon seasta. Pidin kuitenkin ja pitää kuunnella uudestaan. 9 p
3. Pariisin kevät: Hei mä soitan sulle ihan kohta 21 pistettä
(Arto Tuunela)
Antti: 'Tää on tätä, kyllä sä tiedät' laulettiin biisissä ja se sopii myös arvosteluksi. Taustan biitti oli hyvä. Sanoma oli kevyttä, mutta varmaan löytää tiensä soittolistoille. 5 p
Paleface: Oli joko Arto Tuunela tai joku joka oli kuunnellut Tuunelaa tosi paljon. Vähän kokeilevampaa popmusaa, Hyvin soundiorientoitunut tyyppi selvästi. Kaikenlaista musaa tarvitaan, myös tätä. Mun makuun kertsi tuli kyllä liian usein. 8 p
Susanna: Tämän artistin tuotannosta tämä biisi oli kevyemmästä päästä. Biisien tekstit heillä aika hötöä, mutta sitten on se yksi rivi, joka pelastaa ja on oudolla tavalla pakahduttava. Tuunela artistina ihan omanlainen, vertaisin jopa Marc Bolaniin. 8 p
4. Tommi Liimatta: Superjätkä 20 pistettä
(Tommi Liimatta)
Antti: Täähän oli ihan jees, naivismi toimi ja tuo lapsen näkökulma. Kitarasta tykkäsin myös, oli hauska. Kiva, että tällaista tehdään. 7 p
Paleface: Joku oli varastanut Jarkko Martikaisen varhaisen kauden luonnoslehtiön, näyttänyt sitä Martti Servolle ja syönyt Tommi Liimatan kanssa madonlakkeja. Siteerasiko teksti omaa lasta, isän muistiinpanoja? Jotain ärsyttävää tässä oli, pelkään että tulee perheen takapenkkiläisten suosikki ja joudun kuuntelemaan koko ajan! 5 p
Susanna: Ihan dadaa koko juttu, vähän kuin Ipanapa -meininkiä. Aika hauskaahan tämä oli ja se kantrikitara oli mainio. 8 p
5. Norah Jones: Tragedy 19 pistettä
(Norah Jones - Sarah Oda)
Antti: Tykkäsin heti, kun biisi alkoi, että 'Tragedy', olen tragedian ystävä. Seesteinen soundi ja fiilispohjaista elävää soittoa. Tuo urkusoundi on ihan mahtava, saisi olla mukana kaikissa biiseissä! Gimma osaa kyllä laulaa. Kappale oli kuitenkin aika tylsä. 6 p
Paleface: Kokemuksen syvällä rinta-äänellä tätä tehtiin. Biisi selvästi soitettu studiossa livenä, ilman metronomin tikitystä, suvereenia soittoa. Biisi vaan tylsä. 6 p
Susanna: Pianosta arvasi heti artistin. Olihan tämä hienoa, mutta ajatus karkasi. Kappale ei pitänyt näpeissään, vaikka traaginen tarina ja ilmaisuvoimaisesti kerrottu. Surullista, kun tällainen jää usein illallisten taustamusiikiksi. 7 p