Pelottele, yksinkertaista, pukeudu huonosti ja eroa - populismin kaava

Millaisista aineista leivotaan menestyvä populistipoliitikko? Pyysimme näyttelijä Eero Ritalan koehenkilöksi Prisma Studion testiin, jossa hänestä valmennettiin huippuasiantuntijoiden avustuksella populistipoliitikko. Samalla selvisi populismin kaava.
Usuta kansa eliittiä vastaan
Populistille on tärkeä löytää politikointiinsa aihe, jossa on jo sisäänrakennettuna vastakkainasettelu. Mitä voimakkaampi, sen parempi. Köyhät vastaan rikkaat. Suomalaiset vastaan muunmaalaiset. Tutut vastaan tuntemattomat. Suomea puhuvat vastaan jotain muuta kieltä puhuvat.
Tarjoa helppoja ratkaisuja
Yhteiskunnalliset ongelmat ovat erittäin harvoin yksinkertaisia. Monimutkaisiin ongelmiin on kuitenkin hyvä esittää helppoa ratkaisua. Jos esimerkiksi suunnitellaan sosiaali- tai muiden tukien leikkauksia, kannattaa esittää, että nyt tarvitaan leikkausten sijaan lisää rahaa. Lisärahoitus voitaisiin ottaa vaikkapa veroparatiiseihin katoavasta rahasta. Sitä ei tarvitse tarkalleen tietää, miten asia käytännössä hoidetaan.

Pelottele uhkakuvilla
Aiheeseen kuin aiheeseen voi yrittää ympätä esimerkiksi sen, kuinka turvapaikanhakijat tai jo Suomessa olevat maahanmuuttajataustaiset henkilöt uhkaavat “meitä” eli valkoihoisia suomalaisia. Populistin väite voisi olla esimerkiksi: “kun heidän saamiaan tukia leikataan, meille jää enemmän.”
Puhu kuin kadunmies
Populistit yksinkertaistavat asioita taitavasti. Jo se, että jättää politiikan termistön ja monitavuiset sivistyssanat pois, yksinkertaistaa sanomaa. Mehevä sitaatti Raamatusta tai vaikkapa Tuntemattomasta sotilaasta terävöittää argumenttia entisestään.

Älä koreile vaatteilla
Ulkonäköön ja -asuun kannattaa panostaa. On syytä kuitenkin pitää selkeä hajurako poliittisen eliitin tyyliin. Ei saa olla liian hieno. Poliitikolla oletetaan olevan puku päällä, mutta populistin ei kannata teettää sitä mittatilauksena.
Valehdella ei kannata
Ei siis muunneltua totuutta. On tosi noloa, jos siitä jää kiinni. Toinen juttu on ottaa asiaa havainnollistavaksi esimerkiksi tarina, jonka on kuullut “kansalaiselta jonkun torin kulmilla”. Lehdistö tai bloggarit saattavat toki revitellä aiheella, mutta populistin kannatukseen satunnaisella faktavajeella tuskin on mitään vaikutusta - sillä näinhän asiat joka tapauksessa koetaan ja sen saa aina sanoa ääneen.

Lupaa, että hoidat kaiken itse
Populismissa vieroksutaan hallintoa ja byrokratiaa. Osa populismin vetovoimaa on se, että kun ihmiset äänestävät suoraan johtajaa, he kokevat samalla pääsevänsä vaikuttamaan suoraan vallan ytimeen, ohi byrokratian. Näin siitä huolimatta, että kukaan ei yksin oikeasti saa muutettua asioita. Siksi ehdokkaiden kannattaa hyökätä “turhaa” hallintoa ja byrokratiaa kohtaan. Vaikka populistipuolueiden johtajat toki tietävät, että yhteiskunta ei pyöri ilman hallintoa ja siitä väistämättä seuraavaa byrokratiaa.
Kampita kaikki vastaväitteet
Poliittinen viesti on tärkeä veistää sellaiseen muotoon, että kukaan ei voi olla siitä eri mieltä. Esimerkiksi näin: “lasten, vanhusten ja sairaiden hyvä hoito on tärkeämpää kuin rahan ajattelu tässä tilanteessa. Yhteiskunnan puolustuskyvyttömät jäsenet pitää laittaa etusijalle.” Tuosta ei kukaan voi olla eri mieltä ilman, että häntä pidettäisiin tunteettomana moukkana.

Jos homma kusee, niin eroa
Populisti on puun ja kuoren välissä. Hän pyrkii saamaan valtaa, vaikka samanaikaisesti hänen kannattaisi kieltäytyä siitä. Vaaleissa saatu valta kun ei lankea valituille absoluuttisena, vaan sitä käyttävät myös muiden puolueiden edustajat ja ministeriöiden virkamiehet.
Tästä seuraa se, että populisti ei valtaan päästyään välttämättä onnistukaan lunastamaan kaikkia lupauksiaan, vaan valtion rattaat todennäköisesti pyörivät suurin piirtein samaan tahtiin kuin ennenkin. Jos näin käy, yksi vaihtoehto on aina erota.
Vallankäyttöä on toki myös, että määrää puheenaiheen. Se onnistuu helposti, kun huutelee sivusta niin äänekkäästi omaa viestiään, että politiikan eliitin on pakko vastata ja ruveta puhumaan samasta aiheesta. Ja tästä voikin taas siirtyä listan ensimmäiseen kohtaan.
Populismin kaavan etsinnässä auttoivat politiikan tutkija Erkka Railo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta ja puheviestinnän professori Pekka Isotalus Tampereen yliopistosta.