Täällä tehdään vallankumousta ja penisorigameja – Ylioppilasteatteri täyttää 90 vuotta

Helsingin Ylioppilasteatteri eli YT on tullut kunnioitettavaan ikään, mutta ei ole kangistunut paikalleen. Tekijöiden mielestä heidän teatterinsa on vapauden, rohkeuden ja hulluuden tyyssija. Harrastajateatterissa on mahdollista kokeilla mitä vaan ja bailata räjähtävästi.

Ylioppilasteatteri juhlii tällä viikolla 90-vuotista olemassaoloaan. Kysyimme kolme kysymystä seitsemältä teatterin eri vuosikymmenten tekijältä:

1. Mikä on tärkeintä, mitä YT on tuonut suomalaiseen teatteriin?

2. Kerro jokin muistosi Ylioppilasteatterista?

3. Mikä viime aikojen teatteriesitys on jäänyt mieleen? Miksi?

Aulikki Oksanen, kirjailija, runoilija

1. Tärkeintä: Voima, joka ottaa maailmaan kantaa ja toivottavasti parantaa sitä. Näissä tämän päivän nuorissa on samaa. Hekin pyrkivät toimimaan maailman ja ihmiskunnan hyväksi.

2. Muisto: Matkustimme risteilyalus Birger Jarlilla Tukholmaan esittämään Lapualaisoopperaa. Matkasta jäi mieleen kolme asiaa. Ensinnäkin Pertti Lumirae lauloi ravintolan pöydällä Tiskarin polkkaa. Toisekseen akrobaatti Antti Tarkiainen roikkui laivan kannella olevan kaiteen ulkopuolella yhden käden varassa ja temppuili siinä. Näistä vaikuttuneena päätin lähteä kiipeämään mastoon. Onneksi joku itseäni viisaampi tuli ja käski minut alas.

3. Suosikkiesitys: Ylioppilasteatterilaisten Valtuusto- ja Eduskunta-trilogiat. On hienoa, että nuori polvi on paneutunut kansalaisten kannalta merkityksellisiin asioihin ja halunnut tehdä niistä teatteria.

Mitro Härkönen, näyttelijä, valokuvaaja

1. Tärkeintä: Kyky yllättää uudelleen ja uudelleen. Ylioppilasteatterista lähteneiden rohkeus näkyy vaikkapa Teatteri Takomossa ja Q-teatterissa.

2. Muisto: Olin juuri läpäissyt pääsykokeet. Olin ensimmäistä kertaa mukana saunomassa ensi-illan jälkeen, kuten täällä on tapana. Olimme pukuhuoneessa, ja paikalle saapui eräs vanhempi YT:n jäsen. Riisuttuaan hän alkoi tehdä taitavasti penisorigameja. Ihmettelimme esitystä hetken. Sitten yksi uudemmista naisjäsenistä suivaantui, ja sanoi, että tämä ei voi olla vain miesten etuoikeus. Hänkin riisuutui, meni pukuhuoneen lattialle makaamaan haarat levällään ja teki perässä kaikki samat temput omilla sukupuolielimillään. Siitä syntyi hieno vuoropuhelu. Se oli todella hauskaa ja epäeroottista. Silloin tiesin, että olen tullut oikeaan paikkaan.

3. Suosikkiesitys: Saara Turusen ohjaama Tavallisuuden aave Q-teatterissa. Siinä ei syötetty katsojalle repliikeissä juuri mitään, vaan omat aivot saivat tilaa työskennellä. Se oli myös visuaalisesti kaunis.

Akse Pettersson, teatteriohjaaja, käsikirjoittaja

1. Tärkeintä: On syntynyt paikka, joka on niin vapaa odotuksista kuin voi olla. YT:ssä mennään taide edellä, ilman kompromisseja. Rajojen venyttäminen ja rikkominen on Ylioppilasteatterin tehtävä suomalaisessa teatterikentässä – niin on ollut ja niin sen pitääkin olla.

2. Muisto: Minua liikuttaa edelleen se hetki, kun esittelimme jäsenistölle Juntta-kollektiivimme idean ja tunsin, että olemme kaikki samalla asialla. Olin itse vielä teatterikorkeakoululainen ja ilman mitään taiteellisia näyttöjä, mutta niin vain avantgardistinen hankkeemme hyväksyttiin.

3. Suosikkiesitys: Laura Pietiläisen ohjaama Michaela – The Queen of Fucking Everything tänä syksynä Zodiakissa. Se oli poikkeuksellisen rehellinen ja voimakas teos elämänhalun etsimisestä ja löytämisestä.

Esa Kirkkopelto, entinen teatteriohjaaja, professori

1. Tärkeintä: Jatkuvan vallankumouksen idea. YT:ssä vallankumous on sekä esityksen muotona että sisältönä. Silti on aina yllätys, miten vallankumous seuraavaksi tapahtuu.

2. Muisto: Parhaiten mieleen ovat jääneet räjähtävät bailut. Ensi-iltajuhlat, välikaronkat ja loppukaronkat olivat hirveän tärkeitä, koska ne olivat monelle palkka siitä paljosta työstä, mitä tehtiin. Aivan erityisesti muistelen Radiopuhelinten keikkaa tässä salissa ohjaamani Kostamus-sinfonian (1996) ensi-iltajuhlissa. Silloin oltiin ekstaasin ytimessä.

3. Suosikkiesitys: Näin viime sunnuntaina Tallinnassa kanadalaisen Dana Michelin esityksen Mercurial George. Se oli kova juttu, jossa mentiin performanssin, tanssin ja teatterin väliselle alueelle. Sinne olen itsekin ollut pyrkimässä, joten minulle merkitsi paljon, että joku on siellä jo.

Niina Sillanpää, näyttelijä

1. Tärkeintä: YT on tehnyt ammattimaista teatteria 90 vuotta, mutta ollut silti taiteellisesti täysin vapaa.

2. Muisto: Sillarit eli vapun silliaamiaisbileet on tärkeä perinne. Olen pienestä hämäläisestä kylästä kotoisin ja ensimmäisillä sillareillani oivalsin, että täällä kaikki olivat ihan fiiliksissä vinyylihousuistani. Tuli tunne, että ei tarvitse pitää kynttilää vakan alla.

3. Suosikkiesitys: Edellinen näkemäni esitys on Teatteri Takomon Noitavaino, jonka on ohjannut Akse Pettersson. Nauroin itseni tärviölle, mutta se ei ollut helppoa naurua.

Jari Hanska, toimittaja, käsikirjoittaja

1. Tärkeintä: Ylioppilasteatteri on tarjonnut paikan, jossa voi tehdä juuri sellaista taidetta kuin haluaa. Taiteellinen tulosvastuu on iso, mutta taloudellinen ei. Kun ei voi nojata esimerkiksi ison talon esitystekniikkaan, se pakottaa tekemään luovia ratkaisuja ja panostamaan sisällön laatuun. Lisäksi luotetaan siihen, että hullukin visio saadaan toteutettua. Kuten teatteriohjaaja Juha Hurme on hyvin kuvannut, harrastus on jotain, jota tehdään hartaasti. Täällä se näkyy.

2. Muisto: Käsillä oli Valtuusto-trilogian jonkin osan esitys. Sain dramaturgi Ruusu Haarlalta sivun mittaisen monologin 7 minuuttia ennen esityksen alkua. Mietin, että okei tällainen, miten tämä vedetään. Tuo hetki kertoo siitä, miten ajassa kiinni olevaa teatteria teimme. Susanna Kuparisen teos perustui Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjoihin.

3. Suosikkiesitys: Akse Petterssonin Kaspar Hauser Q-teatterissa pari vuotta sitten. Siinä vangittiin sellaista sukupolvikokemusta, jota en uskonut olevan enää olemassakaan. Esitys oli tarkka, ja siinä löydettiin liioittelun kautta jotain oleellista meidän sukupolvesta.

Kaj Chydenius, säveltäjä

1. Tärkeintä: Ryhmän tärkeys ja yhteistyö. Suomalaisessa teatterissa on paljon soolohistoriaa, mutta Ylioppilasteatterissa ajatellaan, että “me teemme”.

2. Muisto: Sävellysurani ensimmäiset näytelmät, Kaisa Korhosen ohjaama Tuonelan joutsen (1966) ja Kalle Holmbergin ohjaama Lapualaisooppera (1966) olivat tärkeitä. Kun ne onnistuivat, on ollut helppo kulkea tähän saakka.

3. Suosikkiesitys: Helsingin Rudolf Steiner -koulun oppilaiden tekemä Lapualaisooppera vuonna 2005. Vihtori Kosolaa esittänyt Lauri Maijala teki jo silloin vaikutuksen. Hänen ympärillään oleva teatterinäkemys herättää toiveita. Hänen visionsa on sekä paikallaan pysymistä kohtaan leppymätön että äärimmäisen innostunut ja yhteishenkinen.

Valokuvausta varten haastateltavia pyydettiin ottamaan Ylioppilasteatteria kuvaava ilme.